Terassi jouluna 2011

Talviterassi 

Kuva joulukortista; Lennart Helje "Saft och bullar"

Verkkokirjoittajan talon talviterassille on yhtä vaikea päästä kuin kesäterassillekin. Talon henki kuitenkin pisti punaisen pipon päähänsä, istui lumiselle penkille ja nosti jalat pöydälle.

- Tässä napotan niin kauan kuin tarve vaatii. Liekö suivaantunut tultuaan kuvatuksi joulukorttiin, jonka tekijänoikeudet omistaa kortin piirtäjä. 

Olen maksanut kortin ja lähetän sen itselleni omalle terassille. Tämä terassikeskustelu alkoi 11 vuotta sitten. Tytär oli viettänyt ensiksi honeymoonia. Muutti sitten maalle sukupolven vaihtuessa. Siellä elämä jatkuu työntäyteisenä.

Toinen tytär jätti suuren asunnon pariskunnalle, jonka omakotitalon oli pankki ottanut haltuun. Jatkoi asumista tässä samassa yksiössä. Yhteiskunta rakoili liitoksissaan, sairaanhoitajat saivat pätkätöitä. Käsityöläistalon työhuone otettiin välimiesoikeudella uhaten. Oli muutettava vuokralle. Kaikki tämä oli tien aukaisemista minulle, kun omaishoitoaika loppuu.
Sairaanhoitaja kävi kuukauden kesällä Ruotsissa töissä. Tuli takaisin hyväksi havaitun kokemuksen perusteella. 

- Muutan Ruotsiin, siellä on työtä ja työstä saa palkkaa.  Minulle tuli hätä käteen. Työhuone ja yksiö jäävät tyhjilleen, kun isän hoito vielä jatkui enkä tiennyt kuinka kauan. Otin riskin. Vuokrasin yksiön ja työhuoneen odottamaan sitä päivää, kun olisin vapaa palaamaan.

Arki jatkui entisellään. Kirkonkammariin en ehtinyt kuin kauppareissulla joskus torkahtamaan. Takki päällä, kauppakassit vierellä vaivuin horrokseen hetkeksi. Jatkoin matkaa isän luokse. Kylälle asti kuuluvasta virrenveisuusta tiesin, että minua odotettiin. Tai tervehdys oven avattuani.

- Olipa siellä pitkäkielinen pappi. En edes huokaissut, jatkoin vain päivärytmiä. 

Sitten isä sai sairauskohtauksen, elvytettiin kitumalla kuolemaan ja jäi sängyn pohjalle. En ottanut enää kotiin, kun yksin en voinut häntä hoitaa. Tein muuttoja kirkonkammarista isän osakkeeseen. Kävin vielä vuodeosastolla joka päivä. Minusta tuli vaikea omainen, kun vaadin hoitamista. Ruokaa pitää antaa, avanne hoitaa, ei alastomana makuutusta keinokuitulakanan alla. Happea ei enää kuulemma tarvitsisi.

- Sodassa simputtivat ukot, nyt simputtavat akat. Tämän täytyy loppua. 6.2.2000 isä äänesti seuraajastaan ja 7.2. isoisän kuolinpäivänä hän kuoli. Ei ole varaa jokaiselle omiin päiviinsä, on kuoltava samana päivänä kuin suvussa on kuoltu.

Nyt olin vapaa lähtemään, olihan asunto ja työhuone odottamassa. Kaksi viimeistä kevättä on parveke ollut remontin takia käyttökiellossa. On tiivistetty saumoja. Vettä ja lunta sataa sisälle, siksi käy toteen. Verkkokirjoittajan talossa ei ole seiniä, ei ovia eikä ikkunoita. Voin kulkea vapaasti sisään ja ulos, ulos ja sisään Voin olla samaan aikaan nuori ja vanha, vanha ja nuori. 
Puisto saa italialaisen valaistuksen, ilotulitusta voin ihailla ikkunasta. Keskellä kaupunkia ja korkealla asumisessa on puolensa. Ikinä en kuitenkaan tunne olevani vapaa, vaan ikkunoissa on näkymättömät kalterit. Ilmaston lämpeneminen lisää punkkivaaraa heinikossa idästä pohjoisemmaksi. Sijoittajat purevat etelässä aina vain korkeammalta. Puolitiessä on ratkaistava, mihinkä suuntaan jatkaa.
Nyt sydämeeni joulun teen ensiksi. Katsotaan sitten minne käy tuulen ilmassa tie.