Laituri

Laituri Vihtaniemen rannalla

Tähän palaan Outi Heiskasen haastattelun perusteella 6.12.2011. 

Järjen vastakohta ei ole tunne vaan tyhmyys.
Tekstin tarkoitus selvisi sillalla, josta voi katsella kallioseinämän maalauksia. Mitä niistä minulle yritettiin järjellä selittää ei kauas kantanut. Kalliomaalaukset olivat vesireitin varrella pystysuorassa seinämässä. 
Graffitit ovat tämän päivän vastaava ilmiö. 


"Molo tarkoittaa laituria, ja siitä on tullut mulle sellainen laituri, josta lähtien voin kartoittaa mieltä ja yhteistä tajuntaa, Outi Heiskanen valottaa. Taiteilijan mukaan sieltä nousee elämyksiä ja yhteinen tajunta on yhteistä omaisuutta."


Jotenkin minua piinaa yhteisen omaisuuden hoito. Ensiksi 1/8 mandaatilla luulin hoitaneeni vanhempani. Nyt tunnen sisä- ja ulkopiirin, olen jakanut perinnön heidän kanssaan. Jokaisella on oma tajuntansa yhteisestä ja yhteiseksi luulemastaan omaisuudesta. Siitä muistuttaa Juojärven rannalla laituri. Siltä laiturilta luulin Tuonelan virran lautturin noutavan virran yli saatettavat. Odotin jonkun nostavan laiturin selkäänsä ja vievän sen mennessään. Sain vielä kirjeessä muistutuksen yhteisen omaisuuden tajunnan puutteesta kielivän palautteen. Se muuttaa kaiken järjenköyhyyden tunteeksi ja elämyksiksi, joita nousee pintaa rahamaailman hallitsemasta elämästä.


Elämän synty jätti jälkensä maakuoren kerrostumiin. Valaisi lumipallovaiheen. Se on siirretty tähän päivään lumipallon-vierimis-teoriaan kuin talvisodan ihme. Satojen vuosien kuluttua tutkitaan rahamaailman jättämää jälkeä perimätiedon valossa. Turhalta tuntuu pelastaa euroa yhä syvenevistä kuiluista. Siellä ne ovat vuorovaikutuksessa muiden rahayksiköiden kanssa. Dollarit, ruplat ja eurot uiskentelevat eikä rantaa ole näkyvissä. Sammakotkaan eivät hypi pelastuakseen kermasaavista. Maitorasvaa vieroksuttiin ja voi on loppunut. Siitä seuraa sokeutta, onhan A-vitamiini tärkeä silmille.

Vallanvaihto tasavallassa lapsille ja lapsenlapsille ei ole mahdollista. Näille ainoille lapsille pitää vanhempien eläessään hankkia kaikki. Ovat kuin lemmikiksi joutuneet hietakurjet pudottuaan pesästä.
- Jos minulla ei olisi tuota poikaa, jolle pitää kaikkea hankkia, en tekisi niin paljon työtä. Aamulla pankin siivous, päivällä hautaustoimiston pitopalvelu, illalla omat leipomukset tilaustyönä. En voi kuin muistoa kunnioittaen antaa palautetta. Meille ei suotu taloyhtiössä samoja omistajan oikeuksia kuin nuoremmat ottivat itselleen. 
- Kyllä siitä piäsöö, kuului laahava ääni pihassa. Meidän sisäänkäynti oli rinteessä kolme askelmaa ovelle.
- Kyllä minä pelekäsin, että nyt se kuoloo.


En pelännyt hetkeäkään kuolemista. Pyörätuolin työnsin sisälle asti, kun ensiksi tasoitin rappujen välisen korkeuseron kasaamalla kaikki irtokepit rappusille. Siinähän se luiska oli helpottamaan kotiintuloa. Sijoittajat tarvitsevat enemmän. Heille annetaan enemmän, jos eivät itse osaa kupata kuntia kuiviin. 
- On sellaiset pelisäännöt, sanoo talousvaliokunnan puheenjohtaja vuodesta vuoteen.

Yhteinen tajunta on yhteistä omaisuutta taiteessa. Punainen heinäkuu muistuttaa minua voittamattoman suurvallan häviöstä itselleen. Elämä tiettömän taipaleen takana opetti selviytymään 1900-luvulta lähtien. Selviytymistarina jatkuu nolona mololla.