Norjan vuonot ja salaiset miljonäärit

Musiikin päivän liput liehuvat sumuisenharmaassa säässä. Teevee tarjoaa ajattelemisen aiheita sodan aiheuttamista posttraumaattisista stressireaktioista vuonojen syntyyn. Ilmassa on markkinavoimien aiheuttamaa pankkikriisiä ja pörssin heilahtelua. Norjan maabrändi on vuonot. Venäjän vaalit aiheuttavat mielenosoituksia ja Suomi uskoo kuin pukki suuriin sarviinsa, että me pysymme eurossa, vaikka suuret söisivät pienet.

Minä nautin salaisen miljonäärin tutustumisesta apuatarvitseviin köyhillä alueilla. Samaistun häneen kohdatessaan vammaisia, vanhuksia ja sodassa särkyneitä. Omistaan antamilla rahoilla on ihmeitätekevä vaikutus. Hän jakaa suuremmasta lahjasta ja panee hyvän kiertämään. Norja on minun mielenmaisemani kauneudessaan. Sinun silmilläsi katson maailmaa ja jatkuvaa luomisen työtä. Luomisella ja ihmisjärjellä aikaansaadulla jäljellä on suuri ero. Se huipentui 6.12. ja kasvaa rahalla mitattaviin saavutuksiin joulumyynnissä.

Vielä viimeiset vippaustarjoukset tulevat roskapostiin poistettavaksi. Puhelinmyyntiin lankean ottamalla vastaan parantavasta ruuasta kirjan. Jospa saisin syömällä vastustuskykyä, etten kelpaisi punkille veriateriaksi enkä sijoittajille maksumieheksi enkä hyväksikäytettäväksi. Mitä punkki haluaa imaista, sitä samaa himoitsevat edunvalvojat välikäsinä politiikassa hyötyäkseen.

Toiseen kirjaan päädyin tuhannen ja yhden yön elossaselviämistarinoineni. Punainen heinäkuu jatkuu areenan historiassa: Hyvästi toverit. Muista heinäkuista ei ole jäänyt mitään mainittavaa mieleen. Jumalaisen puvun esitteli joku Linnan juhlissa. Siellä oli teemana jotakin isänmaiden tai isä meidän heinäkuusta tasa-arvon nimissä. Pakållinen heinäkuu sai omalla kielellä juhlajumalanpalveluksen. Kaikki oli tekstitetty på svenska. Osaan sen verran kieltä, että voin laulaa toisen kotimaisen kielen sanoin tutut sävelet toisella kotimaisella kielellä. Musiikki oli tässä tapauksessa sanojen jatke.

Ainoa minua puhutteleva heinäkuu on punainen. Susijahti on metafora Vysotskin laulamana. Kun hän kuoli kerääntyi miljoona neuvostoliittolaista laittomaan mielenosoitukseen. NL, voittamaton suurvalta, hävisi itselleen. Nyt odotetaan Venäjällä arabimaiden kohtaloa.

- Ei, ei, ei. Me menemme jos Luoja suo. Emme ilmoittaudu ennakkoon, jos Luoja ei sittenkään suo. Onhan tässä muutakin tekemistä. Huomenna punkkipolille kuulemaan laboratoriotuloksia. Talvitytön syntymäpäivät ja joulukortit postiin. Sitten se talviterassin viimeistely. Kesäterassiaika menee vuodesta vuoteen taloyhtiön pitäessä parvekkeen hallussaan juhanukseen. Sitten ikkunat tiiviisti kiinni, kun ulkoseiniä paikataan. Kaikki tämä on turhaa, lunta sataa parvekkelle ja vesivahinko pilaa parveketavaroita. 

Tyhjän saa pyytämättä sijoittajien kovanrahan sijoituskohteessa, jota asunnoksi ja kodiksi kutsutaan.
Kuollaan saappaat jalassa pusero tyhjänä. Metafora on usein kuultu uusi sivistyssana minulle. Wikipediaan pitää palata vielä ajatuksella metaforan ytimeen. #Puhekallio: metafora, tsempataan toisia puhumaan vuorollaan. Kahta asiaa verrataan toisiinsa ilman kuin sanaa. Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää. Etsin sublimation merkitystä netistä. Sain tulokseksi härmistyminen. Olin sen mieltänyt korvikkeeksi ja sitähän se toisessa merkityksessä tarkoittaa. Tätä aikaa en ymmärrä, yötä myöten ollaan neuvottelemassa tukemisesta, takaamisesta, velasta. Ettei vain johtaisi meitä kaikkia koskettavaan konfliktiin. 

Tuntemattoman pojat olivat varpaillaan yöllä kuultuaan ensimmäiset aseiden laukaukset.
- Se on alkanut nyt. 
- On otettava rauhallisesti, olen täällä ollut ennenkin. Makkonen ampui mörssärillä vielä oppikoulun alaluokilla ja näytti vapisevalla kädellä kaaren korkeutta. Kapu arveli tervehdyttää hallitsijasukujen mielenvikaisuutta. Kehotti prinsessoja satamajätkäseikkailuun.
- Sinäkö olit se kuninkaallinen? Maalaisjärjellä tässä on edettävä, muuten meidät hukka perii.
Linnan juhlissa kuultua nuoren maailmalla menestyneen suusta.
- Minä rakastan sinua, mummo. Sopii minunkin ajatusmaailmaan tänä mielettömyyden aikana 2011. Kehitysvammainen puolusti itseään, ettei meitä luokiteltaisi näkyvän vamman perusteella kehitysvammaisiksi. Toimittaja pyysi anteeksi tökeryyttään, joka näkymättömänä vammana tuli haastattelussa esille. Olisin hävennyt silmät päästäni heittäessäni ensimmäisen kiven.