torstai 22. joulukuuta 2011

Aika seisoo, nukkuu tuuliviiri




Eteläisellä pallonpuoliskolla kylvetään auringossa. Meillä kaamos tosiasia napapiirillä. Minulla ei ole ollut vaihtoehtoja valita toisin. Aurinkokunta ja maapallon kiertorata ovat pysyvät, tekeekö ihmiskunta itsemurhaa vai osallistuuko lamatalkoisiin. Pimeä vuodenaika sopii siihen tarkoitukseen, jopa joulusta on tehty kulutuksen ja rauhan välikappaleen juhla.

Sukupuu kasvoi yhdestä kaktuksen palasta monihaaraiseksi puuksi. Se on ennustanut viimeiset 10 vuotta sukuhaarojen tapahtumia. Ennen joulua kaktus kallistui uhkaavasti. Nostin sen pystyyn ämpäriin ja käsipainot pitävät ruukkua pystyssä. Itse kaktus on kallellaan kuin tuuli sitä tuivertaisi määrättyyn suuntaan. 
Jos kaktus olisi kuollut pystyyn, muumioitunut, tietäisin sukupuun olevan uuden edessä. Valitsinkin käärmekaktuksen seuraavaksi versioksi. Nostan sitä vain korkeammalle, ettei lähde matelemaan maata pitkin.


Hyvää joulua 2011
Tämä kaktus kukkii jossakin opettajanhuoneen ikkunalla. Koululuokan ikkunan peittävä kaktus oli saanut loisensa. Villakirvoja pyydystettiin terävällä tikulla. Niistä ei varmaankaan saatu punaista väriainetta lisättäväksi E-koodilla jouluväreihin. Se on lisännyt tietoani kielletyistä ja sallituista leikeistä. Tämän joulun väri on vanhanpojan valkoinen. Valkoinen joulu on muisto vain. Joskus ollut suuri yllätys, 
- silloin leijailivat ensimmäiset lumihiutaleet maahan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti