tiistai 6. joulukuuta 2011

Hyvästi toverit ja Suomi-neito

Yrittänyttä ei laiteta, kun itse saa päättää mitä yrittää.
Teit minusta rauhasi välikappaleen - ikään  ja työhistoriaan katsomatta -
maailman rauhan ylläpitämiseksi.
Saa päättää palkkionsa ja eläkeikänsä millä hinnalla ja kuinka kauan on esimerkkinä. Minulle riittää.



Finlandia -hymnin lipussa on vain valkoiset laput jäljellä.
Risti on läpinäkyvä. Enteilee tulevaa.
Punainen heinäkuu jatkuu.

Lapset ja lastemme lapset
teidän nyt vuoronne on!

We are the World.




1/8 vanhemmuutta
Minä tulin jouluksi 1990,
näin 1990 -luvun laman
sen fitness- ja fatfree-ajan 
"kun rakkaus kohtaa rahan"
bisnesenkelin voitoksi
välimiesoikeuden päätöksellä,
voitin itseni Varhennettuna
Vanhuksena, luuserina 
(Jertan viimeinen kolumni)

Toisenlaiset frendit, toisinajattelijat, sisäiset kapinalliset. Me kaksi! 
Siinä on Ruotsin kuninkaalle ja prinssin tittelistä luopuneelle ihmettelemistä, vaikka kuningas voi tehdä mitä tahtoo. Vapaus vankeudessakin on todellista vapautta. Vanhempiaan ei voi valita eikä kaveripiiristä aina tiedä, kenenkä leirissä häärivät. Lusijan päivä on 13. joulukuuta, varaslähtö kuitenkin tuli otettua 6.12. Sitä on riskinsietokyky, kun kunnia menee niin maine kasvaa. Huipulla on sama, mitä puhutaan, kunhan puhutaan.
After day JK
Hiljaisuus jatkuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti