perjantai 23. joulukuuta 2011

Ilmoitus äänioikeudesta presidentinvaalissa

 Ruusukarkkia ja vaalipuhetta jaossa torilla joulun jälkeen. Muistan tuon puheen sisällön edellisistä vaaleista.
- Kun me pidämme huolen lapsista ja vanhuksista, kyllä meidän työssä olevien ehdokkaitten kelpaa elää.
Otin karkin ja samalla annoin palautteen kysymyksen muodossa.
- Mitä olen jättänyt tekemättä? Olen huolehtinut yksinhuoltajana lapsistani ja ollut 10 vuotta vanhempieni omais-hoitajana. Mitä minun vielä pitäisi tehdä?


Nuorella ehdokkaalla ei ollut antaa neuvoja kollektiivisesti "me"-yhteishengestä. Pieniä varpaita alkoi palelemaan ja hän pujahti asuntoauton lämpimään. 

Poliitikko on kuin Tuliukko. Se polttaa karrelle tai sulattaa sihisten.
Läheisyys tukahduttaa, etäisyys jäädyttää. Mitäpä meistä, meidän lapsista ja vanhuksista on väliä. 

Ajoitus on oikea saada ilmoitus äänioikeudesta 23.12.2011, ettei totuus unohtuisi.
Mulla kauas menolippu on, niin pitkälle kuin yhdellä ilmaisella äänellä pääsee. Mittaan matkaa vuosissa elettyäni tämän elämän 118 vuotta etukäteen. Kertoimena on 5,4 omaishoitajan kymmenestä vuodesta 54 työaikalakia noudattavan hoitajan miestyövuotta. Ettei totuus unohtuisi Tuliukoilta. Kelalla on käytössä muistinsamenettäneiden vanha laskuoppi. Ekaluokkalainenkin tunnusti rakkautta esimerkillisesti.
- Minä niin rakastan laskutaitoa, puristi kaksin käsin laskukirjaa rintaansa vasten. Tehdäänpä samoin, sillä niin on Jumala rakastanut maailmaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti