torstai 6. lokakuuta 2011

Vanhuus ja viisaus

Onko kuoleman jälkeen elämää? Olen tehnyt opintomatkan Kiinalaiseen helvettiin ja saanut vahvistuksen. Ainakin siellä eletään samalla tavalla kuin ennen kuolemaa. He eivät tiedä, että ovat kuolleet.
Kysynkin onko elämää ennen kuolemaa? Elävissä kuvissa, siis elossa voin arvioida, millaista elämää me elämme Suomessa omassa isänmaassa. Unessa kaikki on mahdollista. Kekkoset tulivat juhlaan omilla kulkuneuvoillaan. Urkki edellä työnsi rollaattoria ja Sylvi seurasi perässä samanmerkkisellä kulkuneuvolla. Molemmat punaisissa verryttelypuvuissaan.

Unen symboleja en löydä unennäkijän käsikirjasta.
Kuollut: Vertauskuvallisesti vaisu ja eloton henkilö.
Itsensä näkeminen kuolleena merkitsee, että uusi vaihe on aloitettava heti. Entinen minä on kuollut.
Vanha mies: Unennäkijän sisimmässä oleva viisas vanhus, joka on oppinut kokemuksistaan.
Vanha nainen: Unennäkijän sisimmässä oleva viisas vanhus, parantaja ja lohduttaja.
Vanhemmat: Perittyjä hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Unen vanhemmissa ne esiityvät korostuneina siksi että unennäkijä tunnistaisi ne itsessään.
Marjat: Marjat edustavat työnteon hedelmiä. Älä väheksy pikkuseikkoja, "poimitaanhan marjatkin mättäältä."

- On tämä hienostotalo. Kukaan ei käy enää ulkona. Jos käy, niin työntää rollaattoria edellään. Olen ottanut ostoskärryn helpottamaan kauppassakäyntiä. Työnsin jo apuväilineitä, että päästiin paikasta toiseen  ulkona. Olin jalaton, kun tulin takaisin isän kuoltua. Olen antanut borrelioosille polvet, Lääkäri Ilkka Vartiovaara antoi kasvot. Siihen tautiin ei ole hoitokeinoa. Sen totesin eilen käydessäni poliklinikalla oireenmukaisesti. Kolme viikkoa odotan, löytyykö otetusta koepalasta mitään uutta. Ei löydy, kun ei osata etsiä. On suljettu monta vaihtoehtoa pois, mutta oireilu ei ole loppunut. On siinä elämänikäinen matkakaveri. Odottaa polttohautausta. Sen pituinen se.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti