Sydän on särki

Taitaa olla eurokin särki. Minusta ihan hyvä käännös pakkoruotsalaisen toisesta kotimaisesta kielestä hänelle pakkosuomeksi. Maassa maantavalla sitä kuulee kaikkialla, olipa puheenaihe särki, sydän tai euro.

Grillihiilet hehkuvat rannassa. Makkaroita on varattu joka lähtöön. 

- Mitä sinä syöt? 

- Kyllä minä jotakin keksin. 

Heitin ongen veteen. Särellä oli ruoka-aika. Nappasi heti kiinni. Suomustin sen tuoreeltaan. Siinä minun ateriani. Kiersin lähialuetta maustaakseni ruokani. Löysin katajanmarjoja. Se oli pyhän kokemus syödä hiilillä kypsennettyä kalaa Juojärven rannalla. Valamon munkit olivat vihkineet veden keväällä. Vesi parantaisi ja antaisi antimiaan syötäväksi. 

Miksi kaikki maat eivät halua elää omillaan? Tai kaikki ihmiset, maa ei tarvitse tuottaa kenellekään voittoa yli oman tarpeen. Turkin maanjäristys puhuttelee, talvi on tulossa ja ihmiset ovat menettäneet kotinsa. Seitsemän kansanedustajaa puhuu kuolemantuomion puolesta. Taksisuhari kyyditsijänä oli kahdeksas eilisellä matkalla. Ensivaikutelma oli oikea. Istun puhumattomana kuin 1960-luvulla vanhalle viinalle haisevan viereen. Hän aloittaa puheen. Olisi ottamassa hengen Breivikiltä. 

- Se ei toisi ammuttuja takaisin. Hän melkein hiiltyy vastauksestani. Sitten hän puolustaa omaa tietokoneosaamistaan. Kaikki pelaa loistavasti, kun ei itse poikkea eikä soittele pornosivuille. Minulle on sattunut epäonnenopettajia.

- Etkö sinä ymmärrä?

- Kiitos kysymästä, ehkä ymmärrän enemmän kuin kysyjä. Onhan minullakin sydän särki rahassa mitattuna.

Olen alkutekijöissä. Minut palautetaan alkupisteeseen. Hyvä niin, 1½ vuoden tuttavuus oireenmukaista hoitoa antavan lääkärin luona ei tuottanut tulosta. Näyttävästä koepalsta ei mitään selvinnyt. Olen itse aiheuttanut itselleni oireilun, jota ei voi hoitaa. Vähän lievitystä kuitenkin olen saanut ja nyt otan sen uusiksi. He tekivät parhaansa ja uskon parantuvani. Näin on käynyt ennenkin, jos lääkäri ei käytä valtaansa minua hoitaessaan. Kuolemantuomiokin olisi vallanväline rahamaailmassa. Siksi sairaanhoito on muuttunut, rahastetaan kunnat kriisikunniksi syyllistäen lapset, sairaat ja vanhukset.

Muistan lääkäriä hoitajineen 54 miestyövuoden tuloksesta bisnesenkelinä. Kiitokseksi en lähetä kukkia, en neulo sukkia enkä julkaise kiitoksia lehtien palstoilla. Jos heitä kiinnostaa tutkimustulos, kuinka selvisin borrelioosin kanssa omaishoitajana, selviän sen kanssa ilman omaishoidettavaa hyväätarkoittavissa käsissä. Illalla olin väsynyt, nukuin huonosti pitkän yön. Puoliviideltä keitän jo kahvia, käyn koneella päiväyksellä 24.8.2011. Kenenkä päiväykset ovat sekaisin? Palovaroittimesta loppuu patteri. Kuinka sen vaiennan? Onhan minulla nosturi, mutta kiipeäminen korkealle on jo 5-kymppisiltäkin laissa kielletty. Yletyn palovaroittimeen, mutta sen irroittamismekanismi ei ollut hallussa. Käytän voimaa kiertämiseen, varoitin on kädessä, poistan patterin. Sekin on yksi älynvälläys tuotteena, kun korkealla ylöskatsominen kädet ylhäällä saattaa pimentää vintin. Alas tullaan kolisten. Tulin alas kiroten, miksi elämä on niin vaikeeta. Pitäisi olla talonmies syntymästä lähtien, ohjekirjoineen ja varaosapussineen, että elämä olisi esteetöntä.

Menen takaisin sänkyyn merikotkan toivottaessa huomenet. Päivä lyhenee uhkaavasti kaamosta kohti Utsjoella. Uutisia en kuule enkä aamuhartautta. Näen unta tytöstä, tyttärestä, vanhasta miehestä. Naisen unessa tytär, tyttö edustaa hänen aiempaa itseään, ikinuorta hahmoa. Sain kehoituksen tervehtiä kotiini ilmestynyttä vanhaa miestä. Se on enne esittelylle.

- Olen tyttären tytön mies. Sama vanha mies tökki minua kylkeen Huvikummussa. Heräsin omaan huutoon. Valokuvaussessiossa en sitten onnistunutkaan huutamaan, yrityksestä on kuva olemassa. Jokohan asiat etenevät, onhan tytön kuolemasta jo 14 vuotta? Alan uskoa jo kummituksiin, jotka eivät jätä minua rauhaan.
Opintomatka kiinalaiseen helvettiin on otettava uusiksi.