sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Elämänkaari

Kukka-asetelmia myöten kaikki oli tarkkaan harkittu. Minäkin puhuisin muutaman sanan juhlatilaisuudessa. Harjoittelin sanottavani alusta loppuun, mutta kissa vei kielen. Kun tähän asti minulla ei ole ollut kuuntelijaa, tuntuu se leukaperissä pakkoliikkeinä. Olin kuitenkin kutsuttu. Tunsin itseni tärkeäksi syntymäpäivillä ystävyydestä monen vuosikymmenen takaa. 

Jonkun on pidettävä perinteitä yllä. Sen noudattamisesta hän saa ansiomerkin ja kunniakirjan seurakunnalta. Kukkien ja lahjojen määrä kertoo ystävien lukumäärästä. Yhtään katettua paikkaa ei jäänyt tyhjäksi. Tästä eteenpäin muistan hänen nimi- ja syntymäpäivänsä. Vaikka kaikki muut minut unohtaisivat, muistan hänet loppuelämäni. Hänkin on muistanut minut nämä vuodet ensi hetkestä lähtien.

Elämänkaaren värit ovat hennot, muodot vahvat ja ilmavat. Siinä toteutuu toive yli odotusten. Perästä kuuluu, kolmekymmentä vuotta on veivattu kelloja talviajasta kesäaikaan. Elämänkaari ei taitu alas, vaan jää sille ihmisyyden tasolle, jolle meidän on ollut määrä päästä ja pysyä. Jokainen meistä on ihme omalla ainutkertaisella elämällään.

Olen särkynyt saviruukku, pala palalta murtui pois. Särkymistä toivon liian itsevarmoille kansojen johtajille. Voima tulee täyteen heikkoudessa. Se on puhutellut minua rahamaailman varaan rakennetussa kilpailussa. Meillä pelataan kovat piipussa ja Suomi-neito on muutoksen kourissa. Taide ja taudit kulkevat käsi kädessä. 
Puhdistin tietokoneen tiedostoja pikana n. 5 000, mutta täydellisenä yli 90 000. Kaksi troijan hevosta oli koneellani. Poistin ne ohjeen mukaan, mutta itse poistosta ei ollut havaintoa. Illalla suoritin uudelleen tarkistuksen. Hevoset olivat poissa. Ongelmat on lähempää aiheutettuja. Minua ei haluta nähdä verkossa. Sabotoidaan niin paljon, että linkki jumiutuu. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta. 

Ostan lipun asemalta. On niin lyhyt matka, ettei se oikeuta eläkeläisalennukseen. Kyselen paluulipun ostomahdollisuudesta. Viiden euron maksua ei sovelleta taajama-alueella. 
- Leimaa lippu leimauslaitteessa. Joko annoin sulle lipun?
- Tässä on lippu ja leimaan sen, jos laite toimii, lupaan käyttäytyä annetun ohjeen mukaan.
Odotan junaa asemalla auringonpaisteessa. Se on biitsini silloin tällöin. Nousen junaan, leimauslaitteeseen on työnnetty pahvinpala eikä se toimi. Kuljen vaunun toiseen päähän, leimaan lipun ja istun alas. Konduktööri tarkastaa lipun. Sanon hänelle leimauslaitteen sabotoinnista. 
- Se sabotaasi on lovi ja kellonaika lipussa. Hän ei kohdallani ymmärtänyt mitä tarkoitin. Tarkastettuaan liput hän  harppoo leimauslaittelle, avaa sen ja poistaa pahvinpalan. Mulkaisee merkitsevästi minua, kuin minä olisin tehnyt kiusaa leimauslaittelle. Näin on nähtävä.
- Tule tänne syyparka, täällä on niitä entisiäkin.

Poistun junasta tutulla asemalla. Olinhan siellä käynyt työssä ainakin viisi vuotta. Sitten he saivat tarpeekseen. Halusivat vaihtaa minut mieshierojaan. He saivat mitä tilasivat, minun oli aika vaihtaa maisemaa. Sain kutsun ylättäen hautajaisiin. Asiakkaita en ole haudannut, mutta joitakin asiakkuudesta alkaneita ystäviä kuitenkin. Sytytän muistokynttilän muistaen sukupolvien vaihtumisen ja elämän jatkumisen.


On aika kiittää juhlista ja varmistaa kyyti asemalle. Vanhat tutut kulkevat samaa reittiä ja tarjoavat kyytiä kotiovelle. Kaikki järjestyy, kun on järjestyäkseen. Placido Domingon juhlat välitti Eurovision. Omat juhlat muistan ihan muista tapahtumista. Mummokaverin sairaalareissu, Breivikin aiheuttama suru norjalaisille. Olen särkynyt saviruukku, ihan räsä tuhansina sirpaleina. 
Tee minusta uusi ruukku, anna savelle uusi muoto ilman troijan hevosia. Niitä riittää elämässäni ilman uusia tuttavuuksia.




Kerroin särkyneen saviruukun löydöstä nuorille. Yhdellä välähti kysyä.
- Menikö kuppi rikki? Kahvi meni väärään kurkkuun yllättävästä kysymyksestä eikä särkyminen siitä lähtien olle ollut lopullista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti