Entä nyt Niskavuori

Olen sanaton monesta syystä. Nyt on muuta tekemistä. On peruttava osallistumisia, on varmistettava osallistuminen, aikataulut ja kaikki siihen liittyvä.

Sillä aikaa vastaus tekeytyy kysymykseen:

Entä nyt Niskavuori?

Henkilöhistoriani kertoo kouluelämästä. Alkaa alakoulusta Koivuharjun kamarissa. Jatkuu oppikouluun ulkokuntalaisena punaisen pentuna. Sitten epäpätevänä opettajana purku-uhan alaisissa tönöissä, joihin kukaan pätevä opettaja ei ollut valmis tulemaan. Eihän se ollut lasten vika, jos heille ei ollut paikkaa opetella lukemaan ja kirjoittamaan. 
Vallitsi niskavuorelainen vallankäyttö. Siellä olivat kuitenkin vierekkäin tilallisten ja mökkiläisten lapset. Kodit kyseenalaistivat oliko heidän lapsilleen oikea opettaja. Kaikesta huolimatta se olisi ollut minun kutsumus. Onhan se toteutunut hyvinvointivaltion kaatopaikalla. Kansakoulunopettaja kiertää komukkina maailmalla, kun ei muista, että eläkkeellä pitää itse huolehtia syömisensä eikä unohtaa, että on tehnyt työnsä opettajana eläkeikään asti. Sitten kestitys loppuu kodeissa, joiden lapsia on opettanut. 

Pysähdyn katukiveykselle odottamaan, kun keisari uusissa vaatteissa kulkee ohi. Mittwisseristä besserwisseriin ja takaisin mittwisseriin. Kaikesta tietoisena pidän kiinni lapsuudenkodistani miljoonaperijänä. Kaikkitietävät haluavat päästä eroon miljoonalukaaleistaan. Pääministeri myi talonsa tupatarkastuksen jälkeen. Kulttuuriministerillä oli hinku päästä eroon luksuskodista. Rauhanruhtinas sijoittaa vielä palkintorahoja asuntoon. Siihen pystyvät vain formuloilla, jääkiekolla ja urheilulla äkkirikastuneet. Työllä vain elää. Elämiselle lasketaan hinta köyhyysrajan alapuolelle peruspalveluministerin mittapuun mukaan. Besserwisserinä tiedän omat omistamiseni parhaiten. Sijoittajat lain suojeluksella yrittävät viekkaudella ja vääryydellä jakaa minun perintöosani. Moska on moskaa näkyväksi kirjoitettuna.