Totuuskomissio

Yhdistyksen elokuvaillassa jäi näkemättä "Good bye Lenin!". Filmin esittäjä oli matkalla saanut uhkaussoiton, jos filmi esitettäisi luvatta. Teeveen ohjelmatarjontaa en silloin vielä seurannut tarkkaan ja filmi meni ohitse. Sain kuulla asiakkaalta, että hän oli katsonut filmin. Olin kiinnostunut sen juonesta. Se sopii tähän aikaan muistettavaksi kuntavaalikeskustelua käydessä. 
Isoäiti sai kohtauksen ja joutui sairaalaan. Sillä aikaa Neuvostoliitto romahti. Kun muisti palasi, nuoret eivät kertoneet tapahtuneesta vaan puhuivat kuin mikään ei maailmaa olisi heilauttanut.

Samaa muistinmenetystä potee nuori hallitus. Katainen ottaa suuuuren harpin, pyöräyttää ympyrän ja luettelee, kuinka monen hallinnon alle ympyrän sisälle jääneet kunnat ovat joutuneet. Lisäksi vielä keskustan esittämä maakuntahallinto. Se on retoriikkaa tuntematta, mitä kokemuksia on sodan aikana syntyneillä sukupolvilla. 

Syntymäkunnan anti 71-vuotiaalle on 5 lukuvuotta kansakoulua epäpätevien opettajien puuhaillessa omiaan tunneilla. Oppikoulu vieraalla paikkakunnalla ei toteutunut ostopalveluna. Kunta ei silloin vielä kurittanut, siitä pitivät huolen kuntalaiset ulkokuntalaiselle koulussa ja työssä. Vanhemmat tekivät elämäntyönsä tiettömän taipaleen takana. Koskaan en lähtenyt sieltä ovet paukkuen, vaan aina palasin hyvillä mielin lomalle ja loman jälkeen työhön. Iloitsin, että vanhemmat hoitivat omat asiansa meidän kahdeksan lapsen tullessa aina valmille. Vuodet olivat heille ja meille ruuhkavuosia.

Sitten tulee sairaudet ja luopuminen. Nämä päätökset piti yhdessä ratkaista, lahjakirjat lapsuuskodista lapsille 1/8 jokaiselle. Äidin päätös lähteä laitokseen olikin suurempi juttu minulle lopullisesti. Minusta tuli omaishoitaja 5 -kymppisenä. Kunnan kanssa tein sopimuksen kunnallisesta kotihoidontuesta säästäen kaksi laitospaikkaa. Neuvostoliitto ei vielä silloin ollut romahtanut ja meillä elettiin Tuusniemellä suljetun yhteiskunnan säänöillä. Kuinka monen virkamiehen tielle olin tullut tukoksi, sitä selvitin joka päivä.

Asumisesta se alkoi. Taloyhtiön hallitus teki parhaansa, että lähtisin pois. Muuta tiedotetta ei osakkeenomistajalle tullut kuin vuokranmaksulaput. Kaikki asumis- ja omistusoikeudet otettiin pois, paperi maksaa. Terveyskeskus, työvoimatoimisto, vammaisten toimintakeskus pistivät parastaan. Siihen liittyi Kela ja seurakuntalaiset. Kirkkoherra hoiti tehtävänsä vastuineen. Kiitin häntä kirjeellä jälkeenpäin asioiden hoitamisesta.
Jos piha tarvitsi hiekoitusta, kipattiin rapun eteen autokuorma kivenmurikoita. Laskun maksoin isän tililtä. 
Äidin kuoltua tulee asetus omaishoidontuesta. Kotihoidontuki tarkistettiin lainmukaiseksi. Minulle maksettiin ja isältä perittiin palvelumaksuna takaisin. Kunnan tehtävien hoitoa ja rahan käyttöä ei kukaan valvonut. Kunta toimi tavallaan iskien kiinni kaikkeen omistuksessa olevaan. Heillä oli parempaa käyttöä meidän maalle ja uimarannalle.

Paremmin ei ollut omaishoitoajan loputtua. Palasin työhöni Lahteen tienaamaan yhden osakkaan osuutta kulutusluottona. Sillä pelastin muiden osakkaiden velattomat mökkitontit metsineen. Heistä tuli pienmetsänomistajia jakajan käden kautta. En ole katkera, mutta kuitenkin, se ei ole tarkoitus pilkkoa metsät pieniin osiin. Sen olisi voinut tehdä toisin, mutta minua haluttiin lyödä kuin vierasta sikaa.

Hierojat olivat työttömiä, kun uudet johtajat ilmoittivat lehdessä "Uusi johtaja, uusi hieroja. Aasialainen tyttö hieroo alasti." Hierojien edunvalvoja antoi minullekin uuden toimintaohjeen. "Hieroja on kuin katuhuora, on hierottava kuka kysyy, kuka maksaa". Sisso, lääkäri/hieroja puheenjohtajana oli menettänyt pelin, hieroja/sihteerikkö siirtyi hautausurakoitsijaksi. Omaishoitajayhdistys ei ollut minua varten. Kielettiin puhumasta omaishoitajista, kun en ollut enää omaishoitaja enkä ollut Lahdessa ollutkaan omaishoitajana. 
Srk osoitti tien potilasjärjestöön, heillä oli palkalliset työntekijät. Vaihdoin seurakuntaa, jonka maistraatti ilmoitti olevan "muu uskonnollinen yhteisö". 

Pankkimaailma ja sijoittajat ovat oma juttunsa. Verkkokirjoitustaito ja tietoyhteiskunta kaikille omansa. Elinikäinen oppiminen, sukupolvenvaihdos jatkaa yrittäjyyttä on estetty. Vapaaehtoistyölle oli kuitenkin tilauksensa. Kaikkea tätä on minulle uskoteltu, vaikka en ole potenut muistinmenetystä. Aina on löytynyt hallinnon ala kuntarajoista huolimatta, jos itse olen keskipiste ja ympyrä Kataisen piirtämänä asettaa hallinnonrajat.

Etelä-Afrikassa elämän jatkumiseksi piispa Tutu puhui totuuskomission puolesta. Sitä vaadin minäkin, kun en tiedä, keneltä pyytäisin anteeksi ja mitä pyytäisin anteeksi. Kukaan muu ei ole tehnyt mielestään mitään väärää kuin minä yksinhuoltajana, vanhempieni omaishoitajana. Elämäni on oma asiani, mutta mihinkä minut vedetään maksajaksi, siitä pitää hallinnon kanssa keskustella. Nyt aiheettomat maksut hoitaa ulkolainen perintätoimisto Intrum Justitia ulosoton uhalla. Jos siihen tarkoitukseen ei ole lautakuntaa, säätiötä tai yhdistystä, tekaistaan se heti. Käsityöläistalon nurkanvaaltaajat perustetun yhtiön lukuun ottivat minun työhuoneen välimiesoikeudella uhaten pankin avustuksella. Se koitui bisnesenkelin hyväksi käyttää rahat isän hoitoon ja miljonääri-isän perinnön lunastamiseen.

Kurinpalautuksen kohde on jossakin muualla kuin Suomi-neidon olemassaolon puolustajilla. Syntymättömien sukupolvien maksettavaksi tulevat tämän päivän ylivarojen elämiseen käytetyt rahat ja rahamaailman pankkien pelastusyritykset. 
Kunta: Läheisyys, mihin jäätyy ja Etäisyys, mihin tukehtuu. Vai olisiko kunnan palvelut lähellä kuristavana ja kaukana syväjäässä.