Etelästä pohjoiseen

Meidän kolmen syyslomaviikon satoa. Jokaisella on oma paikkansa, missä haluaa lomansa viettää. Etelässä kesäsesonki on päättymässä. On kuitenkin vielä lämmintä, ja sadettakin vaihtelevasti. Palvelu on ensiluokkaista. Lomaviikko syksyllä korvaa juhannusaattona aamutunneille venyneen heinäpaalien korjausurakan. Työt on tehtävä ajallaan, on sitten juhannus tai joulu. Ennen lähtöä tehtävä lomaviikon työt. Näin yrittäjillä, jotka eivät kiireitänsä kertaa.

 Lupauduin hoitamaan koiraa ja kissoja loma-ajaksi. Olisihan se vaihtelua kaupungissa vietetylle ajalle ja odottamiselle. Syyspäivät ovat kuulaan kauniita. Joka-aamuinen kävelylenkki on uutta ja tarpeellinen koiran kanssa. Perjantaiaamuna päästän kissan ulos kuudelta. Kahdeksalta maa on valkoinen. Olen ihan kankea lumesta ja ulkoilu jää lehden noutamiseen postilaatikolta. Koira pelaa palloa pihassa. "Kuka pelkää mustaa miestä" -leikkiin olen liian jäykkä. Ensilumi saatiin yllätyksenä, siihen ei osata varautua liikenteessä.

Kiireisen kesän jälkeen on aika pitää loma kertyneillä ylitöillä. Etelään ei matka halpene, pitää suunnata pohjoiseen. Tutustun netissä luonnonpuistoon ja patikkaretkeen. Muistuttaisi matkaa mummolaan, jos siellä elämä jatkuisi. Kaikki olisi käyttövalmiina polttopuista lähtien. Mutta Suomi-neito ei tarjoa tiettömän taipaleen takana elämäntyönsä tehneiden jälkeläisille käyntipaikkaa. Sijoittajat merkkaavat kuin koira nostamalla jalkaa muukalaisten hautausmaalle rajat. Jätekukko laskuttaa olemattomasta jätteestä jätemaksua ulosotonuhalla. Tähän on johtanut viimeaikainen poliittinen tahtotila. Suomi ei kuulu alkuperäisille suomalaisille. Kunta on varannut rahastusoikeuden uusrikkaille sijoittajille myymällä heille halvalla kesämökkipläntit. 

 

Lintujen kännibileet säikäyttivät

 

Näitä mietin, kun millään en pystynyt parempaan yritysstrategiasta huolimatta. Vaahteramäen Eemelille sattui työtapaturma, kun auttoi äitä viemällä kirsikkaviinin valmistukseen käytetyn massan ulos. Possuressu pääsi osille, samoin kanat, jotka siipihalvauksessa jäivät makaamaa paikalleen. Viinintekoa paheksuttiin, vaikka pulloille oli ottajansa.

Johtuuko hallitsematon kuntapoliikka valtion talouspolitiikasta? Neuvostoliitto hajosi. Valtiot itsenäistyivät rajojaan myöten. Ovat hylänneet entisen liittolaisensa ja siirtyneet lännen Nato-puolustukseen ja EU:hun kyselemäättä, sopiiko se Venäjälle.

Suomi-neito on kytköksissä Venäjään menetetyn maa-alueen ja pitkän rajan kautta. Suomi-neito ei koskaan ole itsenäistynyt Neuvostoliiton otteesta. Käydään syksyn kuntavaalit hashtagilla selittämättättä miten hashtagyhteys toimii. Kunnnat ovat siirtymässä risuaita-aikaan risupartojen käyttäessä ylintä valtaa kuin risukarhia koneenaan. 

Syyslomaviikko on minulle ollut työviikko. Tarvitsen muutaman lomapäivän kaupungissa toipumiseen. Tältä varmaan tuntui vanhemmistani, kun kävijät olivat palanneet mikä minnekin töihinsä. Luonnonpuisto tuli nähdyksi, kivikasa muistuttaa kauan sitten kauttakulkeneista jäljenjättäjistä. Emme olleet ensimmäiset emmekä viimeiset luonnonpuistossa kävijät. 

Paluumatkalla pysähdyn vaalipäivänä tutuilla seuduilla, mutta kuitenkin niin kaukana pesäpuusta. Sen verran on minulla muuttolinnun vaistoja tallella, että aina kaipaan sinne, missä on juureni, missä sain siipeni. Minusta tuli lentokykyinen, enkä ole tarvinnut putinia lentämään edellä etelään. Tasavallassa valta kuuluu kansalle, mutta edustajat puuhailevat omiaan mielistellessään äänestäjiä. Suomi-neitoko estää minua lentämästä vapaasti pohjoiseen ja etelään? Nyt ratkaistaan kuntauudistus ja palvelujen saatavuus. Mielenkiintoista, kun keskustelua käydään puolueiden puheenjohtajatasolla. Muistuttaa Neuvostoliiton varapresidentin pyrkimystä pitää suuri ja mahtava kasassa. Presidentti vietiin pakkoeristykseen eikä häneen saatu yhteyttä. Nuoriso ryntäsi kadulle puolustamaan Valkoista taloa. Isä esteli tytärtään, mutta totesi. 

- Tyhmä tyttö, mutta kuitenkin olit oikeassa. Näin tiedän itsekin olleeni oikeassa pelastaessani osakkaille Mäntyniemen, Kultarannan ja Kesärannan. Valkoinen talo on kohteena, kuka saisi sen hävittää maan tasalle.

Siell' on kauan jo kukkineet omenapuut. Tiedän lapsuuskotini historiasta sen verran, minkä matkan kuljin isän kanssa omaishoitoaikana uudelle vuosituhannelle. Se oli kokonaisen vuosisadan matka hänelle siirrettynä perimätietona minulle. Joka ei vanhaa tunne, ei uuttakaan ymmärrä.

Tuntemattomiin paikkoihin ensin ehtineet jättävät käynnistään lippunsa. Valkoisen talon viimeinen isäntä katsoo ensi kerran sukuviirin nostoa  salkoon. Että tähän on päästy, on se vaatinut suuria uhrauksia. 
Avuksi tuli Talouden madonluvut ja Hyvästi toverit -sarja. Enää en tarvitse odottaa, mitä tuleman pitää, onhan kunta ja valtio muutoksen edessä. Siihen on omat syynsä tehdyistä ratkaisuista. Nyt ei vain hallitukset tiedä, jos kumartaa toista, pyllistää toiselle. Olen sanonut viimeisen sanani suulla suuremmalla, jos ei anneta maaoikeudelle valtaa ottaa koko maa. Se olisi ryöstö. Neljännen käskyn selitysosan varassa ovat kaikki piäsnuatikat: minua vaaditaan ääneen ihmettelemään asioiden huonoa hoitoa. Kivet on kupissa, enkä tule mukaan pahantekoon. Näin hajosi Neuvostoliitto ja olen vapaa vanhasta tietämättömyyden hapatuksesta.

Kevään 17 hetkeä

12/12. Stirlitzin, ja erillisrauhanneuvottelujen, kohtalonhetket ovat käsillä. Kuka oli tarinan konna, kuka sankari, ja miten heidän lopulta käy?