Käsinkirjoitettu teksti ja elama pelissä on yhteensopiva ajassa ja paikassa. Kokemus on ollut ankara opettaja, pitänyt kokeet ennen ensimmäistä oppituntia. Osoitteeni on neuvostomaa kuin miehellä, joka lähti etsimään isäänsä. Vannoi olla palaamatta syntymämaisemiin, olihan hänen isänsä venäläinen sotavanki ja äiti suomalainen nainen. Ollaan me suomalaiset niin omituinen kansa, että syntyperän tähden tullaan tuomituksi.
Ajatukset ovat saaneet olla lomalla. Laukussa 2 kerää villalankaa, mallilehti ja puikot. Sukat saan valmiiksi lauantaihin mennessä. Kevään 17 hetkeä on edennyt viimeiseen jaksoon. Musiikki jäi soimaan mielessä ja areena toisti suomennetut sanat.
Ole niin armollinen,
edes hetkeksi,
väisty luotani tuska.
Pilvenä, sinisenä pilvenä
lennä kotiin,
kaukaiseen kotiini.
Oma rantani, siinnä kaukana
hentona viivana, hienona piiruna.
Oma rantani, hellä rantani,
kunpa saisin purjehtia sinua kohti edes joskus.
Suomennos Pirjo Aaltonen
Mielenmaisema on avartunut, kotiin jäi rästityöt. Mukana seurasi Neuvostoliiton hajoaminen, Hyvästi toverit, tyttären ja isän keskustelu tuosta ajasta. Kaikki lähtemiset ovat olleet tärkeitä, niillä on oma opetuksensa. Punainen heinäkuu toteutuu ferrarinpunaisena. Hyydyin lähipäivässä tietokoneen ääreen kuin Kimi Räikkönen lähtöruutuun uudessa tallissa. Osoitteeni neuvostomaahan on voimassa. Eletäänhän meillä samaa aikaa naapureina jo 95 vuotta. Henkinen ero ei vielä ole kuitenkaan selvä, siitä on kuntavaalikaura todisteena. Kuka pitäisi viedä eristykseen siksi aikaa, kun kuntien rajankäynti on selvitetty ilman hallituspuolueiden yöllistä tukkanuotanvetoa.
Naapurissa kysyttiin 185 miljoonan äänioikeutetun aikuisen kansalaisen mielipidettä. Meillä ei pystytä mistään päättämään hyvässä yhteisymmärryksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti