Yksi paketti yllätti, valkoiset pörrösukat paljastuivat paketista. Olin jo varautunut viettämään joulun yksin, mutta kutsu kuului tulla jatkamaan puurolauluperinnettä joulupuuroa puurolaululautasilta.
- Sovintosukat, ajattelin mielessäni. Kyllä siitä vielä päästään yli, ryppy rakkaudessa poistuu voimautumalla hyväksi koetulla tavalla.
- Hyvinkään yön jälkeen lauantaiaamun uutiset hämmentävät. Onko tyttö elossa, loukkaantunut tai kaikkea siltä väliltä? Viikon kuluttua olisi ammattiinvalmistumisjuhla. Millä muistaisin nuoren tytön suurta päivää?
- Neulo sukat! Pyyntö ei ollut ylivoimainen tehtävä. Mistä hakisin sukkalankaa? Lankakaupat ovat hävinneet. Muistin yhden kävelymatkan päässä. Ohjeen mukaan esitin pyynnön.
- Siihen lankaan on markettien yksinoikeus myydä. En käy automarketeissa, olisiko vastaavaa lankaa neuloa villasukat? Löytyyhän sieltä lankaa, ostan viimeiset kerät.
Sukkia neuloessa ajattelin kaikkia iloisia asioita, mitä tyttöön liittyi. Sukat olivat paketoimista vaille valmiit, kun päivänsävy muuttuikin koulutovereiden hyvästelypäiväksi. Oltiin shokissa kaikki. Yllätyksenä tuli tytölle itselleen stipendi, hyvä todistus, työpaikka ja oma osoite. Siinä oli lapselle aihetta kiitää ja iloita saamastaan tilaisuudesta, jota vielä seurasi hyväksyntä pääsykokeissa jatko-opiskeluun.
- Neulo yli polven ylettyvät sukat. Nehän ovat pässinpökkimät ja aloitan neulomisen käytyäni lankakaupassa. Sukkalehdessä on kuva, mutta omien kuvien siirtäminen blogiin on hankalaa. Vanha kone pitäisi ottaa avuksi eikä kaapelijohdon muovinippeli pysy paikallaan. Olkoon, kuvan sukista kuitenkin on kyse. Näillä kerran koulutieni aloin. Sukat pidettiin ylhäällä sukkanauhoilla. Nappi sukassa, harmaa sukkanauha liivissä eikä Mallan sukat olleet makkaralla.
Näillä kotikutoisilla tai kaupasta ostetuilla on tarinansa sodan jälkeen. Solveig piti vaatetarkastuksen tyttöjen pukuhuoneessa. Keksi minun sukkanauhaliivit, pyöritti niitä etusormessa kuin pitsataikinan tekijä ja pauhasi vyötäröliivien epäterveellisyydestä. Olin nolattu ja viimeisen kerran Skansenilla, kun sukkanauha irtosi liivistä. Sekin vielä. Avoimessa yhteiskunnassa suljetun yhteiskunnan selkäytimessä säilyneillä säännöillä. Hyvästi toverit -tekstin läpikäyminen tuo kuntamallin mieleen. Sodan jälkeen kunnat köllöttelivät kapaloissaan. 1990- luvulla kapalot repesivät liitoksistaan. Ceausescu toteutti Romaniassa muutoksen tähän päivään Suomi-neidon malliksi, vaikka meillä ei ollutkaan Ceausescu rakentamassa kansaa köyhdyttänyttä palatsia. Syntyvyys piti saada nousuun. Naiset joutuivat poliisikuulusteluun.
Tukasta vetäminen ei ollut ainoa syy, miksi poika halusi lähikontaktin. Siinä samalla kiinnipitäessään voi kopeloida. Tietysti siinä tilanteessa tyttö puolustautuu, mutta joutuu tappelijana rehtorin kynsiin, joka talutta korvasta kansiliaan. Muistaa aina kysyä, kun ulkokuntalainen joutuu asioimaan kansliassa.
- Oletko tapellut? Samaistun tässä niiden raskaana olevien nuorten äitien asemaan keskitysleirillä. "Mengele puristi rintoja, tuleeko maitoa" ja "Kevään 17 hetkeä" kuulustelee äitiä pitäen pientä poikaa alastomana ikkunan ääressä pakkasella. Helmut tulee avuksi, ampuu kuulustelijan ja avustavan naisen.
Jos naista äitinä on halvennettu, on siihen vedetty lapsetkin välikappaleeksi kärsimään. Omakohtaiset kokemukset nousee mieleen. Kun kesken keskustelun naapuri nousee ja tarttuu tissiin kiinni.
- Kokeilin, onko sinulla liivit päällä.
On tulossa mielenkiintoiset kuntavaalit. Ei voi olla tuntematta eroottista latausta, kuuluvathan päättäjille kaikki oikeudet naisiin ja lapsiin. "Kyllä Siperia opettaa" on myötäsyntyinen pelko, jonka Aho viimeksi laukaisi pääministerinä. Mutta missä on nyt Esko? Siirtyikö hän maanpakoon, kun ei saanut ajatuksiaan toteutetuksi Suomi-neidon parhaaksi? Saman kohtalon jaan minä omaishoitajana ja vanhempien jälkeen sukupolvenvaihtajana. Kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset edunsaajana ovat nostaneet tien pystyyn.
JK: Hyvästi toverit -keskustelusta isän ja tyttären välillä.
"Kävin Georgiassa kahdesti 2,5 vuodessa verilöylyn jälkeen. Se oli yhä minun maatani. Olin ylpeä Georgian kauneudesta ja sen muinaisesta kulttuurista kuin omastani ikään.
Rakastin sitä enkä kokenut olevani imperialistinen. Historian tuomio oli kuitenkin vielä langettamatta.
Liiton tulevaisuudesta tehtäisiin pian päätös eikä tunteitani säästeltäisi."
Vielä ensi keväänä toivon pulupariskunnan istuvan katolla keppi nokassa pesäntekopuuhissa. Jossakin kyyhkyset ovat kadonneet, kun nälkäiset syövät, mitä kiinni saavat. Se nyt vielä puuttuu, että rotat syövät jo toisiaan joutuessaan ahtaalle. Taiteilukoulu sai toimia laitoksena, jossa syntyi uusia ihmisiä. Katson pakahtuen norjalaista sarjaa Jordmoder/Kätilöt. Tuo mieleen kotisynnytykset, kun matkat olivat pitkiä ja pitäjän kätilöllä paljon töitä. Norjalainen kätilö, pieni mies, tukka poninhännällä on ihailtava avustaja. Kauheinta mitä kuulin lääkärin suusta.
- Mitäs siitä jos lapsesta tulee väpelö. Synnyttävä äiti jätettiin yksin. Kätilö arveli, että pitäisi auttaa. Minä pyörryn tuollaisten mengeleiden edessä, niistä on omakohtaista kokemusta väpelöistä lääkäreistä ja vanhapiikakätilöistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti