Näytä yhden päivän matka

Tiistaiaamujen hartauksissa nostetaan esiin kristillisen kirjallisuuden helmiä. Toimittaja Kaisa Kariranta puhuu Jaakko Heinimäen kirjasta Seitsemän syntiä. Samuli Edelmann laulaa virren 525, joka alkaa sanoin "Suurempi kuin sydämemme".
Hartausohjelmat: Aamuhartaus 9.10 09.10.2012 06.15

Keiden kanssa ja mihin suuntaan selvisi heti aamulla Ikäihmisten palveluoppaasta, minne pitää soittaa päivystystapauksessa. Huawei on sammunut, onneksi tiedän, miten sen saa virkoamaan. Varaan tuolin puhelimen ääreen, kynän ja paperia merkitäkseni lääkäriajan, lääkärin nimen ja paikan, mihin pitää mennä. 

Soittoon vastataan "palvelemme hetken kuluttua", musiikki olisi saanut olla mahtipontisempaa kuin Unkarille annettua lupausta itsenäisyydestä juhlistettiin. Piikkilanka-aitoja purettiin rajoilta. Näitä piikkilankoja yhteiskunnan ansojen ympäriltä olen purkamassa. 
Sitten puhelinääni keskeyttää odotuksen, pyytää hyväksymään soittopyynnön painamalla 1, teen työtä käskettyä, tulee puhelinnumeron varmistus ja "paina 1 ja sulje puhelin tai jää odottamaan". 
Kiitos, suljen puhelimen. 20 minuutin kuluttua minulla on lääkäriaika. Jotakin parannusta ajanvarauksessa on tapahtunut. Muu asiakaspalvelu puhelimitse on vielä neuvostoajalta peräisin asettua jonon päähän odottamaan palveluvuoroa. Tietämättä mitä olisi jäljellä hyllyssä. Romanialainen perheenäiti sai kassillisen kiinalaista suklaata. Kuukauden lapset söivät suklaata.

Suklaa tuo mieleen jonkun rintamakarkurin piileskelyn soukankoukkelossa. Suklaalla häntä ruokittiin salapaikkaan, josta kuitenkin tiedettiin, mutta ei hiiskuttu sanakaan. 
Hyvästi toverit on ajankuvaus maailman mahdin romahtamisen syistä Olen edennyt 5. osaan. Silmät ovat auenneet kuin kissanpojalle, joka syntyy sokeana. Minun suuni sulki enkeli ennen syntymää ja nyt selvitän elettyä aikaa 1900 -luvulta lähtien. Isovanhempani tekivät parhaansa, vanhempani tekivät parhaansa. Enkö minä tehnyt parastani? Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta!

Jos on ollut kyse vanhempien hoitamisesta, minä tein sen.
Jos on kyse perinnönjakamisesta, minä tein sen. 
Jos on kyse kuolleen siskon perinnönjakamisesta, minä tein sen.
Jos on kyse elinikäisestä oppimisesta, yhteiskunta asettaa ehdottoman ikärajan jo 61/64 v. Verkkokirjoitustaidon hankkiminen ei kuulunut 50 -luvun koulunkäyntiin. Eikä 2000 -luvulla sitä olisi suotu varhennetulle vanhukselle, arvonimi osamaksulla eläkkeestä kuolemaan asti. 
Työhistoriaa ei kertynyt yrittäjyydestä, jota olisin halunnut jatkaa sukupolvenvaihdokseen jatkajana. Nyt olen luopuja, mutta en luovuttaja. Suljettu yhteiskunta on päättänyt niin, että muukalaiset saavat hautausmaan minun perintöosalle lapsuuskodin uimarannassa. 

Palaan Ceausecun ajan Romaniaan, pienet omakotitalot maantasalle, kerrostaloja tilalle. Lupaus kodin menetyksestä saada kerrostalosta asunto ei toteutunut. Se oli kova paikka kertojan vanhemmille, jotka olivat jo vanhoja. Sama toistuu vanhempien omassa osakkeessa äidin kuoleman jälkeen. Siskon kuoltua äidin kuolinpesä muuttuu kuolinpesän kuolinpesäksi. Onni tarjoaa perimäänsä kuolinpesäosuutta kuoltuaan Pietarille sisäänpääsymaksuksi taivaanportilla. Pietari palauttaa osuuden täydennysperunkirjoitusta varten. Sitten alkaa lyyti kirjoittamaan, kun käräjäoikeus määrää pesänselvittäjän. Radiopsykiatrini diagnoosi: "Se tekee sinut hulluksi, eikä elama pelissä -valmentaja auta unohtamaan väärinkäytöksiä. Kukaan ei osaa pyytää anteeksi eikä kukaan korvaa menetettyä aikaa eikä rahaa."

Politiikolta kysyn, mitä olen jättänyt tekemättä, että sijoittajat ovat kimpussa kuin muurahaiset käärmettä vievät pesäänsä. Eivät ne vie lemmikikseen vaan syödäkseen. Neuvostoaika ei koskaan vielä ole päättynyt itärajan tällä puolella. Sen oivaltaminen on lisä happea tähän hapettomaan tai huonossa hapessa kiemurtelevaan yhteiskuntaan, jota kutsumme Suomi-neidoksi.