perjantai 25. marraskuuta 2011

Pitkän kaavan mukaan

 

Vastapainoksi kuluneiden päivien ja tapahtumien tunnetiloille etsin jotakin kaunista. Muutoksen tuulet puhaltavat monella suunnalla. Pimeys vain lisääntyy, biitsi oli tällä kertaa kostea ja sumuinen. Kohtasin vastustajani silmästä silmään asioita hoitaessani. En haluaisi osallistua, mutta kun tehtävään on kerran suostunut, on se vietävä loppuun. Mistä kaikki huuto ja ymmärtämättömyys johtuu, tuli taas vastaan. Suomi on täynnä sotaraakkien jälkeläisiä. Sen asian kanssa ei ole tehty työtä eikä heitä kukaan ole ymmärtänyt, näkyy ja kuuluu laillisissa toimituksissa. 
- Ikinä en anna anteeksi. 
- Tule tänne syyparka, niitä on täällä entisiäkin. Olinhan vain edennyt johdonmukaisesti, kun sovintoehdotuksena sitä minulle ehdotettiin. Samoilla sanoilla sain vastata, kun minulle oli vastattu.
- Miksipä minä luopuisin. Sanoja vain ei itse ollut vastaamassa sanoistaan eikä teoistaan. Minulle riittää. 

Nämä päivät ovat jatkoa omaishoitoajalle. Eikä mikään muuksi muutu yksilötasolla eikä kunnissa. Käännetään kertaalleen kaikki asiat ylösalaisin ja aloitetaan alusta puhtaalta pöydältä. Näin se on nähtävä, tyvestä puuhun. Nuoret ovat aikansa lapsia. Niin mekin sota-aikana syntyneet. Isäni ei koskaan ollut tuntematon potilas. Minusta tuli vaikea potilas hänen kotona hoitajanaan, sisaren kuoleman jälkeen ventovieraan hallinnoimassa kuolinpesässä. Näin lait laaditaan ja saadaan omituisia käänteitä vanhan isän viimeisten vuosien ajan osakkeessa, jonka hän oli hankkinut mukaavuuksien ja palvelujen läheltä. 

Lääkärin lausunto maaltamuuttajista.
- Tulevat tänne lakovariksiksi istuskelemaan. Kunta ei jaksa odottaa maalla liittymisiä vesiosuuskuntaan, sähkölinjaan eikä jätekuljetukseen, vaan ryhtyy perimään perus- ja käyttökorvauksia pakkoliittyminä. Lankapuhelinliittymä puretaan pois. Siksi kehoitankin kaikkia tekemään luvanvaraisia toimenpiteitä ihan omalla luvalla ilman minun allekirjoituksia. Kun sijoittajat vaativat niin tekemään, mutta maksuja ilman perusteita tulen vastustamaan. 

Vahvuuksistani tuli Kelan heikkouksia, kun muisti pätkii. Jos uuvuin unenpuutteesta, Kela pitää nostaa tuolille istumaan, annetaan kynä käteen, malli eteen ja kehoitetaan.
- Piirrä ruusu jos muistat. Järjestelmät ovat jämähtäneet minulle tuntemattomalle aikakaudelle. Mitään tuttua en tunnista muissa kuin toisenlaisissa frendeissä. Olen yksi heistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti