sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Imetys ja agressiivisuus

Viimeinen viikonloppu vapaaehtosena perheleirillä on takana. Viimehetken puhelinsoitto ei muuttanut aikajärjestystä.
- Minä tulen.
Tuomiosunnuntain aamuna herään uutisiin omassa sängyssä. Tutkimustulos osoittaa imetyksen keston vaikutuksesta myöhempään käyttäytymiseen. Liian lyhyt ja liian pitkä imetysaika saa aikaan agressiivisia nuoria ja aikuisia. Kyselemättä sen enempää varhaislapsuuteen liittyviä henkilökohtaisia muistoja, voin suoraan sanoa rintaruokinta-ajan pituuden. Alle 4 kk ja yli 12 kk luen kaikkitietävien kielteisistä vastauksista. Mengelet erikoisesti kunnostautuvat hierojien leirissä. Hyvinvoinnista on tullut bisnestä ja onnellisuutta tavoitellessaan jokainen pyrkyri turvautuu kyynärpäätaktiikkaan. 

Punainen heinäkuu, jolloin synnyin, on totta tänä päivänä syntymäpäivän aikoihin. Poliisien viivytys on puolustuksen puheenvuoro Breivikin hyväksi. Toinen yhtä vedenpitävä puolustus, ettei B ampunut ihan kaikkia. Tule tänne syyparka, täällä on niitä entisiäkin.


Sudenmetsästys on lopetettu ja vaihdettu sotaleikkeihin.
Avoimesta yhteiskunnasta luukku
suljettuun yhteiskuntaan


Elämäni 50. vuosi palautti minut alkuun. Äitini oli valmis lähtemään laitokseen. Isällä oli hätä kädessä. Hän turvautui viimeiseen oljenkorteen ja soitti aikaisin aamulla minulle. Hän kertoi tilanteen ja neuvottomuutensa.
- Minä tulen. 
Siitä alkoi omakohtainen kokemus, kuinka yhteiskunta tekee tyhjäksi neljännen ukkaasin toteutumisen perheessä. Sille annettiin nimi: Omaishoito. Poliitikot ryhtyivät tulkitsemaan vanhojen, sairastuneiden isien ja äitien hoitoa kunnissa. Eikä tänä päivänä ole päästy alkua pidemmälle. Päinvastoin tuosta ajankohdasta on menty nollapisteen alapuolelle. Bisnekset ovat kusseet kintuille laadullisesti. Itseni olen pelastanut tilanteesta vaihtamalla kieltä - zu Hause Pflegen & Hilfe für die Helfer.
Johtuuko päättäjien agressiivisuus liian lyhyestä rintaruokinnasta vai onko vierotusta tapahtunut tähän päivään? Yhteiskunnassa sudenmetsästys jatkuu. Kurkin sitä luukun läpi ja seuraan Vysotskin  ilmeitä, suuta, ääntämistä ja päänahan liikettä, että tukka tärisee. Olen päässyt omaishoitoajasta yli.
JATKUU 

Lullaby


Isien sota ei ole päättynyt. Se jatkuu meidän sota-ajan eläneiden mielissä koko loppuelämän. Lapsenoikeuksien päivänä on alakuloa ilmassa. Isovanhempien ja lastenlasten kesäleirillä on vain mummojen edustus. Joku yksittäinen pappa on lähtenyt mukaan Kympin lasten paimeneksi. Papoille on ylivoimainen koettelemus sotakokemusten jälkeen nähdä vielä lapsenlapsen sairastuminen. Isänmaan tähden he sotivat jättääkseen itsenäisen isänmaan tuleville sukupolville.


Viikonlopun osallistujamäärä väheni melkein minimiin syysflunssien takia. Pidin tärkeänä kuitenkin noudattaa alkuperäistä suunnitelmaa, olisinhan poissa muusta pahanteosta. Tarkoitus pyhitti keinot ja joku sai kokovartalopuudutuksen. Kolme samankokoista tyttöä esitti ratsastustaitojaan kiipeämällä hevosen selkään seisomaan. Muistin oman pelonsekaisen tunteen istua hevosen selässä, kun hoitaja piti suitsista kiinni. Kierros kentällä ja takaisin riitti sillä kertaa istua korkealla. Se olisi kuitenkin terapeuttista ja saisi väärentämättömän aidon palautteen .


Kevään ajanvaraus leireille oli ajankohtainen. Naisilla oli muita suunnitelmia. Miehet saisivat tulla omalla ohjelmalla. Käydä lenkillä, istua saunanlauteilla tuntikausia kenenkään hoputtamatta. Silloin heille järjestäisin tupla-aikoja hierontaan. 
Kun valelääkäreistä on ajankohtaista puhetta, esittelen itseni laillistettuna hierojana. Koulutuksen loputtua tulin merkityksi lääkintöhallituksen luetteloon muiden laillistettujen ammatinharjoittajien kanssa. Heistä lääkärit ja lääkintävoimistelijat mainitakseni. 
Heille on kuulunut hierojien mitätöiminen. Sitten vielä yrittäjyys joutuu listalle, jolla ei kerrytetä työhistoriaa. Ja tässä on tulos kaikesta omaneduntavoittelusta. Siinä pettää valvojan rooli valviroineen ja elviroineen. 
Johtajista ja sijoittajista on omat muistot. Yrittäjän maksettu työhuone meni välimiesoikeudella uhaten ja palvelutalon vuokrasuhde päättyi johtajan korva ovessa kuunteluun, mitä hieroja puhuu ja puuhaa miesasiakkaan kanssa. 


Kartanossa saan toisenlaista palautetta. Siksi haluan selvittää menneisyyteni elämällä uudelleen omaishoitoajan ja nykyisyyden niiden nuorten perheiden kanssa, jotka tulevat lomalle hoidossa olevien lasten kanssa. Alakulo vaivaa minua, palautuuhan tuo aika epätietoisuudessaan mieleen 17 vuoden takaa. 
Esittelen heille kuitenkin löytönäni uuden isän laulamassa Lullaby -laulua. Suutarit, lääkärit, poliitikot lestissään laulavat lapsilleen yhteiskunnan vaatimista kiireistä. Äidit sanoittavat kehtolaulunsa tavallaan, kun odottavat poliitikkoisiä saarnamatkoiltaan. Sitä kestää muutaman vuoden ja kyllästymisen seurauksena eroilmoitus on läpihuutojuttu. Voisiko pahemmin loukata lapsenoikeuksia, kun yhteiskunnan etu on ensisijalla. Isien sota jatkuu ja perhe jää toiselle sijalle.


Päivän olin ajatellut viettää omalla ohjelmalla. Saan kuitenkin kutsun lettukesteille naapuriin. Kiitollisuudenvelka tuli kuitatuksi. Olemme kumpikin sielunvaelluksella tässä muistamassamme elämässä. Mitä ennen ja mitä tämän jälkeen tumiosunnuntain saarnateksi siitä muistuttaa. Mitään emme tekisi toisin. Elämä on elettäväksi annettu, vaikka se olisi unta.


Kirjoittamisen sävy muuttui, kun poikkesin keskustelufoorumilla. Siellä on taas joku poropeukalo puuhissaan. Pääsen sisälle, mutta uloskirjautumisessa on ongelma. Havaitsin muutoksen muussakin sivuani koskevassa yhteydessä. Pysytään omilla reviireillämme. Minulla ei ole mitään tarkoitusta häiritä kenenkään mielenrauhaa. 

Kirjoitustaito kuuluu meillekin eikä vain kehitysmaiden tytöille. Mitä enemmän kirjoitan sitä enemmän muistan vaikenemisen syistä, häpeästä ja uskonkonsulttien opetuksesta. Elämä on opettanut elämään ihmisiksi. Naisena olen kuvattu The Bookin sivulle. 'Pidä itsesi miehenä' ei päde naiseen. Mummo on kova jätkä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti