Leena vai Liekko? |
Elämän syklit seuraavat toisiaan. Tunsin itseni Vip -vieraaksi työ- ja yövaattet vedettävässä matkalaukussa. Siirryn paikasta toiseen vaivattomasti. Pysäkillä on sovittu noutaja. Hän ihmettelee tien viereen matkatavaransa purkanutta naista.
- Minne olette matkalla?
- Eteenpäin. Sen enempää selittelemättä hän siirteli laukkujansa. Netistä löytyy tietoa elämäntapansa valinneesta naisesta. Kuva on otettu menneen talven lumien aikana. Tänään ei ole lumesta tietoakaanÄiti puhuu pojalleen äidinkielellä. En erota sanoja toisistaan ja kysyn.
- Kirjoitetaanko sanat meidän aakkosilla?
Sehän olisi mahdollista minullekin laulaa karaokessa kuulemallani kielellä. Sitä suuremmalla syyllä opettelen venäläiset kirjaimet. Äiti kertoo poikansa oppineen lukemaan itsekseen. Tienviitat ovat hyvää lukuharjoitusta.
- Olet tässä. Ja sama ruotsiksi. Tulee kaksi kieltä samalla kertaa. Kolmantena vauvalle puhuttu äidinkieli.
Naapurin Vilikko sotkeutui haudalla tekstattuihin muistovärssyn sanoihin. Aikansa yritettyään hän pyytää apua.
- Pelrkele, ovat sotkeneet kilrjaimet. Tule Liekko lukemaan. Laukku Leena on yhteiskunnalle muistutuksena, kuinka meitä halutaan tulkita maalaisjärjellisinä ihmisinä. Sijoittajat ovat meidän kirjureitamme ja tulkkejamme, joiden tolkuttaminen ei mene minun jakeluun ammattitutkinnon suorittaneena laillistettuna hierojana, omaishoitajana eikä syöpälapsen mummona. Yhdistyksen ylläpitämä Kartano oli täynnä viimeistä sijaa myöten Kynttiläviikonloppuna. Maailman äärestä tulleiden nuorten vanhempien kohtaaminen oli voimauttava ja surussaan puhutteleva.
Oma suruni on ollut toissijainen äidin kuoltuakin. Siitä ei puhuttu isän eikä sisarusten kanssa. Jälkeenpäin on minulle valjennut, että siitä alkoi perintöriita. Isä piti suurempana menetyksenä 57:n vuoden avioliiton päättymistä kuin minun äidin menetystä. Hiljaa itsekseni olin kiitollinen, että sain pitää äidin 50 ja isän 60 vuotta. Sukupolvien ketjussa olisimme lähtijän paikalla nykyajattelun mukaan. Lähtöjärjestystä emme kuitenkaan tiedä, kohtasinhan lapsensa menettäneitä vanhempia. Mestarikin sai elää vain 10 kuukautta.
Minulla on vapaaehtoistyöntekijän paikka Kartanossa. Tai oikeastaan sain ensiksi työpöydälleni sijoituspaikan taka-ajatuksena, että käyttäisin sitä tarvittaessa. Nyt tarjoutui minulle tilaisuus ja palaute oli yllättävä positiivisena.
- Oletko aina ollut näin hyvä vai oletko tullut hyväksi tekemällä työtä?
Mehiläinen lainasi mainokseensa minun tehtäväni taiteilijana. "Ihminen on taideteos." Meillä on vain eri menetelmät. He parantelevat rahasta kauneusleikkauksilla taideteoksia. Kiristävän pipon poistamiseksi ei tarvitse irrottaa päänahkaa, vaan lämmittää ja muovata taideteos omanäköisekseen. Palautteesta päätellen onnistuin taiteilijana.
Paluumatkalla otetaan vanha tie käyttöön. Piti oikaista, kun ohitustie oli tukossa joka suunnasta. Uusi Karisma pyhänä auki ja ihmisillä vapaapäivä. Siinä on ensimmäisen verollepanon tuntua Laukku Leenoineen ja käskyä tottelevine veronmaksajineen.
Minä tulin sinua varten.
En vielä ole kohdannut kaikkia, jotka tulevat minua varten. Kierrän kaukaa ne, jotka ovat tulleet itseään varten rahastamaan. Siinä on hallituksella näytönpaikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti