Vappumarssilla

Manta on lakitettu, leppäkerttu on talvehtinut ikkunan välissä. Ei muista kuinka ahtautui talvikotiinsa. Kulkee edestakaisin, ylös alas ruutua. Jos vielä huomenna leppäkerttu ei ole lentänyt iso kiven juureen, avaan ikkunan ja päästän pirkon vapauteen.

Kaikki tarjonta kanavia pitkin on menneen talven lumia. Muistuttaa isojen poikien vappulauluista. Niitä joskus kuuntelin frakkipukuisten miesten esittämänä eikä enää jaksa sanamuunnokset hetkauttaa. Etsin kellastuneen valkolakin ja huomenna kuuntelen kaupungintalon rappuselta musiikkiesityksiä. Nalle Puh on tuttu kavereineen lapsenmieliselle mummolle. Upponallelle tarjosin Elinan eläessä kotia Vihtaniemellä Kuulemisen Kultamaassa. Elina tunsi Tuusniemen. Vei sieltä hullaantuneen siivekkään Helsinkiin. Oli hänellä käyntipaikkansa vastuitaan hoitaessa.

Vuoden verran olen suunnannut matkani itään. Aakkoset on opittava karaokeharjoituksia varten. Tunnetilat luen laulajan kasvoilta, avarasta luonnosta ja lasten puhuessa milloin mistäkin. Naisvaltaisen työpaikan hämmästyksen  kuulen Munkin Huutona. He näkivät minut valkolakissa Lahden torilla. Omilla ansioilla minut otettiin työhön, puhuttiin ammatiasioita ammattisanoilla tekstiilikemiasta inssin kanssa. Tänään monet maisteri ovat vailla työpaikkaa ja verenpaine nousee, kun pitäisi oppia työssä käyttämään tietotekniikkataitoja. Ollaan vielä metsäsuomalaisten asteella sanamuunnoksissa vappunenä päässä ja puimakoneen nalikat suussa.