maanantai 30. huhtikuuta 2012

Huhtikuulle hyvästit

Meditaation herkistämänä katselen köynnöksen peittämää seinää. Köynnös hehkui punaisena syksyn ruskassa. Nyt se näyttää kuolleelta kuivuneine, kopppuraisine lehtineen. Ei sittenkään, pitkä paljas silmuväli vihertää. Aurinko on saanut ihmeitä aikaan.

Ihmisen elämä on kuin ruoho. Kun tuuli käy sen ylitse, ei sitä enää ole. Näillä mietteillä hyvästelen koulutoverini. Hän haastoi minut sieltä kansakoulusta lähtien. Olimmehan kaikki samoista lähtökohdista. Meidän isät olivat palanneet elävinä sodasta. Haasteen hän aina uudisti nähdessämme. Silloin olimme ne etsityt tytöt, kun Tulilahdessa tumman ja vaalean tytön pyöräretki päättyi suohautaan. Poliisi puhutteli meitä.
- Täällä ne etsityt tytöt ovat. Tuotimme pettymyksen etsijöille, emmehän olleet kadonneeksi julistetut.

Tänään olen hyvästellyt blogikirjoitusten kautta isäni kansallisen veteraanipäivän johdosta veteraanin iltahuudolla. Toinen kirjoitus itsenäisyyspäivän Finlandialla sen kunniaksi, että olen oppinut lentämään. Se on aivan välttämättömyys selvitä painajaisesta korkealta alastyönnettynä. Mikä keveys liidellä ilmojen halki. Alastulokohta merkattuna sanomalehdellä tai valkoisella ristillä punaiselle alustalle.

Sillä ei ole merkitystä, kun olen kuollut, kesä jatkuu kesä. Olen puhunut siitä pienten tyttöjen kanssa luonnollisena tapahtumana. Tytöt lupasivat pitää bailut toiveeni mukaan. Silloin suhtautuivat vielä luonnollisesti syntymään ja kuolemaan. Kyselytunnit pidettiin saunassa, kun vanhemmat jatkoivat päivää myöhään iltaan. Salaisuudet paljastettiin myöhemmin, eihän niihin sisältynyt salassapitovuosien määrää. 
Tärkeistä asioista olen yrittänyt puhua etukäteen ennalta-arvaamattoman päivän varalle. 
- Eiköhän tuo ole liian aikaista, ja puheet ovat loppuneet siihen.

Katson kaikkia ikäisiäni yllättyneenä. Miehet ovat harmaampia kuin osaan odottaa. Tunnistan heidät kuitenkin äänestä. Ääni säilyy nuorena ainakin eläkeikään asti puhetyöläisellä. Varsinkin jos muistaa vielä, mitä puhuu ja kenelle puhuu. Diplomiekonomin puhe kiertää jo vanhaa rataa, eikä meikattu ulkomuoto sitä nuorenna. Idolstuomaritkin sortuivat alatyyliin puheissa. Menee koko kisasta tunnesanavalinnoissa maku pois. Onkohan sekin ilmastonlämpenemisen syytä. 
Kuole ennen kuin kuolet, ettet sitten kuole, kun kuolet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti