Laskutaito
+
Tekstitaito
=
Työinto
- Minä niin rakastan laskutaitoa, ekaluokkalainen ensimmäisen laskukirjan saatuaan.
- Minä haluan kirjoittaa kaunoa, Talvityttö harjoitellessaan käsialaa.
Nämä taidot yhdessä on uutisissa ihmettelyn aihe vanhojen naisten työintona. Suomi-neito painaa häpeästä pään alas.
On vietetty suruttomasti viihde- ja vapaa-aikaa. Kreikassa se on ollut mahdollista. On käytetty hyväksi häpeämättä halpoja palveluja. Tästä osalliseksi päässeet kehuvat kesä- ja talvimatkojaan. Kansanedustajat, ministerit ja virkamiehet lentävät tukkaputkella maailmalla. Käyvät nostamassa palkkansa ja taas menoksi. Raskaat työt vaativat raskaat huvit. Raskaat ovat seurauksetkin velkaantumisena veronmaksajien piikkiin.
Hullut eivät huomaa, eivätkä viisaat virka mittää. Maailmanranta opettaa. Siihen ei tarvita diplomiekonomin asiantuntijuutta oppimattomasta kansasta ja laiskoista eläkeläisistä. Inhorealistiset tunteet kyrsivät selkää. Ääni ei kuitenkaan värise jalosta aatteesta eikä tunteen syvyydestä. On se niin . . . .
Näihin ajatuksiin vie minut kuuden uutiset ja aamuhartaus.
- Onko synti olla helpottunut? Köyhyys ei ole synti, vaan suuri häpeä. Samoin savolaisuus ja maine piällysmiehenä. Törmään kunnanjohtajaan, joka antoi minusta elinkeinopoliittisen lausunnon.
- Ei ole elämisen mahdollisuutta Tuusniemellä. Tuntihinta on liian korkea (150 mk) käsityöstä, jolla yrittäjän pitää maksaa itse kaikki kulut; muuttuvat kustannukset, kiinteistä kustannuksista tulevan ajan eläke, vuokrat, verot ymt kulut. Eilen törmäsin Tuunasen kirjoituksessa hänen kuntasuunnitelmaansa Jovenkaupunnissa.
On kilautettu kaverille ja lukittu vastaus. Syöksykierre on alkanut, kun avainkoodi on muuttunut eikä läpyskällä ole tunnussanaa.
Orkidea ikkunalla ennustaa tulevaa aikaa. Siitä sitten enemmän monen kuunkierron kasvuhämärän jälkeen sukupolvien pöydän ääressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti