Rakasta tai tuhoudu

Hiljaisuus puhutteli aamulla aaltojen loiskeessa. Joku yksinäinen livertää aamun alkaneeksi. Jotakin muistan lukemastani kirjasta "Rakasta tai tuhoudu". Samaan teemaa käsitteli aamuhartauspuhuja. 

Sopii minun ystävänpäivään. Se huipentuu loppuviikosta vanhojen tanssiessa aikuisuuden kynnyksellä. 17 V > 70 V. Soitan ja kysyn hänen tekstitaidosta. Vieraskirja on täynnä tyttöjen jättämiä puumerkkejä käynneistä kaukomummon luona. Sarjakuvalla ei voi osallistua yo-kirjoituksiin. Tekstiä on tuotettava kaikella aihetta sivuavalla sanavarastolla lainaten välillä vieraskielisiä sanoja. Ostin sivistyssanakirjan, jotta olisin hiukan tohtorin kärryillä. Mistä hän puhuu?

Siskon laskutaidon rakkaus on laajentanut reviiriä työhön ja vähän muuhunkin. Sekin on ollut opettavaista ihan voimautumiseen asti. Itsetehdyt nuket esittivät teatteria, että ulvoimme katketaksemme. Niin hauskaa oli nukketeatteri.

On tuotu kukkia ukolle. Voi sitä riemua juuri kävelemään oppineen tytön ilmeissä, kun sai kukkakorin käteen ja suunnistaa ukkia kohti. Meidän harvoista juhlista kokoan kuvakansion, eikä se yhtään häpeä maailmankuulun Vitas'in haastatteluvideon rinnalla. Minulla ei vain ollut videontekotaitoja, joten on tyytyminen kuvakerrontaan ja vieraskirjamerkintöihin.

Elämä on rodeoratsastus. Ollut aina tuli- ja villihevosten kuiskaajana. Selasin vanhaa mappia muistellessani elämää Vihtaniemellä. Käkkärämänty mapin kannessa tuo erikoisia muistoja. 
- Kirjanpitokansiot ovat mustia, niitä ei erota toisistaan mikään, sanoo kirjanpitäjä. Käkkärämänty on minun kirjanmerkkini.

Metsäveroilmoitustositteet järjestin Luonto -kalenterin väliin. Kertasin prosenttin laskemista ja löysin hevosen. 

Tätä kirjoittaessani presidenttikisan jälkimainingit saavuttavat minut. Tarjoavat kielikylpymatkoja. Valitettavasti vain 50 vuotta liian myöhään.

Luontokalenteri 2011 tarjoaa kotiinpaluumatkan tammikuusta joulukuuhun. Toukokuun rentukat antavat uutta uskoa tulevasta keväästä. Kansikuva on vaivaiskoivusta rantakalliolla. Kivenkoloon työntyneet juuret pitävät kotirannankoivun tiukasti paikallaan. Ravintoa ei riitä tehokasvuun. Pysy aina pienenä, sitkeänä kotirannankoivuna.

 I love you much too much.

Muistojen bulevardilta kuulen laulun, jota olen etsinyt vuodesta 1971. Sitä soitettiin naisvaltaisessa fabriikissa taustamusiikkina. Nyt en enää etsi, löysin Alma Cogan'in  ystävänpäivänä 2012.

Voiko ystävänpäivän muistiinpanot herättää menneen maailman.
- Olen ollut täällä ennenkin.