torstai 2. helmikuuta 2012

Kumpi voittaa, Karhu vai Leijona?

Presidentintekijä oli varma, kumpi voittaa. Olin ilmoittanut johtoryhmälle halustani tavata muita samassa omaishoitotilanteessa olevia. Aika ja paikka Invakeskuksessa. Kahvit keitetty, pullat asetettu esille. Sitten odotetaan sihteerikön kanssa, kuka tulee vai tuleeko ketään.

Kiireinen nainen hengästyneenä ei ehdi edes istumaan. Kaikki asiat ovat sekaisin, äiti tarvitsee hoitajaa kotiin. 
- Mitenkä saan tämän asian järjestymään? Meni menojaan eikä meillä ollut valmiita vastauksia.

- Jos istun kerran savolaisen kanssa samaan pöytään, en istu toista kertaa. Toinen tulija oli varma kaikista omaishoitoon liittyvistä asioista. Hän oli iskenyt kyntensä mieheen, jolla ei ollut kaikki kotona. Mies ei halunnut olla naisen kanssa missään tekemisissä. Naisen puheesta kuulosti mielenterveysongelmat taustalta. Siihen loppui minun vertaistapaamisten järjestäminen. Savolaisuudesta en voi  luopua, ovathan juureni Savossa ja sain sieltä siipeni. Kokeilin lentokykyä jo 12 -vuotiaana. Sen jälkeen en ole saanut kuin siipeeeeni.

Rafael ja Enkeli

Aamulla aikaisin oli vesikatkos. Paine oli hävinnyt putkista. Menen takaisin sänkyyn kelaamaan, mitä olisi pitänyt eilen tehdä. Pestä työvaatteet, kastella orkidea ja peruuttaa pakkasen takia viikonloppumatka. Nyt vielä suuremmalla syyllä, jos vesi ei kierrä pattereissa ja koti jäähtyy miinusmerkkiseksi. Onhan minulla sähkösaunan kiuas, jolla hätätilassa voisin pitää lämpöä yllä. Aikani ajateltua mielessä alkaa soida Rafaelin Enkeli.
- Kumpi voittaa, karhu vai leijona? kysyi minulta töissä johtaja. Win, Win, Win, lyhytsiipinen luovuttaa osakesalkkunsa, jota piti tiukalla otteella menestyksen ajan. Antaa ohjeita Suomi-neidolle, ettei verotusta saa kiristää tai muuten raha vaihtaa kotimaata. Onhan heillä uusi maailmaa nähnyt muotoilujohtaja.
- Mikä minä olen hänelle vastaamaan, multa luvut jäi kesken aikanaan syntisenlaulunmaassa. Alussa katsoin veden vihreyttä pohjasta käsin saman koulun kasvatin kansakoulunopettajan pätevyydellä valitseman lammen pohjalta. (Sama uudelleen lopussa koulutusrahastoa koskeva laki; ikä ja työhistoria, riman alle rasismilla kansakoulunopettajan pätevyys on puhunut.)

Sain äänestyslipun käteen. Olin kotona jo katsonut, kuinka numero piirretään ilman pistettä, ettei tule hylätyksi (96 tai 69) kuusysinä. Aku Ankka ja kirkkovene ovat tämänpäivän kalliopiirroksia. Järjen vastakohta ei ole tunne, vaan tyhmyys. Äänestäminen on järkijuttu, eikä järjenkäyttö ole kiellettyä vielä 2012.
Rafael on antanut aihetta hankkia uudet kengät. En mene kirkon kenkälaatikolle valitsemaan linttaanastutuista kengistä. Punapaikatut navettasaappaatkin vei Tyyne mennessään, ei tarjonnut vaivanpalkaksi yöllisestä kyöräämisestä päivystykseen. 

Kaikki liittyy kaikkeen. Pikku-Vesijärvellä ollut putkirikko on korjattu. Pesukone pyörimään ja soitto Kartanoon, kuinka siellä. 
- Minä tulen.
Elämä on vastavuoroisuutta. Jokainen Rafael tarvitsee Enkelinsä, jokainen Enkeli Rafaelinsa. Se on valinnanvapautta eikä pakkopullaa väkisin syötettynä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti