torstai 9. helmikuuta 2012

Pesäpuu

Aamun ajatus aamiaistarjottimelta

Tee sitä mitä osaat parhaiten;
jos olet juoksija, juokse;
jos olet kello, soi;
jos olet honka, humise!

Olen pesäpuu, itken.




 These Eyes

On juhlan aika. Veroilmoituksen täyttäminen palauttaa mieleen pesäpuun, joka on jäänyt sotatoimialueelle. Teen kuitenkin ilmoituksen kuuntelemalla StoraEnson nettivideoinnin. Muutama vuosi sitten Kolli oli värväysmatkalla saadakseen StoraEnson sopimukseen allekirjoituksen. Konserni saa metsään käyttöoikeuden ja minä ilmaiset verkkopalvelut verottajaa varten. Kollin kulkuset jäätyivät matkalla Siperiaan. Olen omillani näissä asioissa allekirjoittamatta sopimuksia.
Pesäpuu on itkenyt siitä lähtien, kun saatiin tie Vihtaniemeen. Kirjailija on kuollut, itse olen turvatalossa. Aamun ajatus rohkaisee jatkamaan täystyrmäyksistä huolimatta. Vitas laulajana laulaa voitonpäivän toritansseissa. Katainen kompastuu kukkaruukkuun kotiin tullessaan. Presidentti syytti lakerikenkiä, sai optiot, muutti rahaksi. Rauhan mielikuvilla tuli palkituksi noopelilla. S-ryhmä ilmoittaa ryhtyneensä sponsoroimaan rauhantyötä. Minusta ja meistä on tullut rauhan välikappaleita. Viimeisillä roposilla ostamme aina vain kallistuvaa ruokaa. S-ryhmä kerää voitot ja jakaa sponsorirahaa hänelle, jolla on ollut rahantekijän vaistot. Ottaa sieltä, minne ei ole kylvänyt muuta kuin eriarvoisuutta.

Isoisä, isä ja poika laulavat yhdessä koko kansan osaaman laulun. Ville Haapasalo tarjoaa minulle nähtävyyksiä Silkkitiellä. Ihana, luonnollinen, iloinen Ville. Hän on fanituslistallani, jonne kaikkia ei kelpuuteta. Heitä on tällä kertaa 4 kohdetta. Kaikki nuorempia kuin minä. He pitävät minut menossa mukana omalla osaamisella. Lasten mehukestit toritapaamisena päättyvät kamalasti jupottelujuhlinnaksi. 
- Jatkakaa, peukunpitäjällä ei ollut muuta sanottavaa. Siitä tämä maanalaisen armeijan yhteistyö. Tätä ei Suomi-neito listittynä osannut odottaa. Ei selvitä edes aattojuhlista jaloin, vaan kontataan jo pikkujouluista kotiin. Voi, pientä juhlijaa, väsymys käy jo käpälään eikä löydä tietä kotiin. Elämä on kestävyyslaji. Heikot sortuu elontiellä, jätkä se vain porskuttaa.

Halaus ja tunnustus: Olet hyvä jätkä. Päivä kerrallaan edetään. 
- Miksi itse et lähtenyt kaatopaikalle opettamaan lapsia lukemaan? hän kysyy, kun kerron ranskalaisen nunnan tarinaa.
En palaa 1962 aikaan Syntisenlaulunmaassa. Vapaaehtoistyön osaan, kun tuotteesta en ole luopunut. Kehityskeskustelut jatkuvat Tansaniasta käsin. Hän avasi silmäni katsoessaan maailmaa enkelinsilmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti