Päivä meni punaiselle ristille valmiustilassa sähköpostin kanssa. Tehdään kaukoparannusta. Ei tulosta. Vika ei ole velhon. Soittaessani moneen palvelunumeroon kuulen jossakin välissä muutosta kertovan tiedotteen. Siitä voi seurata häiriöitä tietokoneille, sähköpostillekin viiveitä.
- Onko siellä automaatti vai ihminen? Nainen esittelee itsensä ja lupaa selvittää asiaa ja ottaa yhteyttä. Päreet olisi palaneet, jos huonosuomi olisi kehoittanut kokeilemaan haarotinpalaa. Siitä aloitettiin, kun taloyhtiö ei ollut vielä budjetoinutkaan digi-digin tuloon.
Lähden Villen kanssa Silkkitielle. Hän poistuu yksityisestä kodista nautittuaan vieraanvaraisuudesta jatkoajalle asti. Hääkulkue odottaa ja Ville on kännissä kuin käki lahjapipo päässä. Sivelee omaa pipoaan, työntää taskuun ja lähettää terveisiä kotiin. Silkkitie on turistinähtävyyksiä täynnä. Voisiko parempaa matkaopasta olla kuin naapurin poika Hollolasta kaukana itänaapurissa.
Palaan sähköpostiin ja saan sen takaisin toimivana omilla kokeiluilla. PHNetin kouluttaja epäili motiiviani osallistua tietokoneopetukseen projektikoulutuksena.
- Olen mukana sen päivän varalle, kun kaikki systeemit kaatuvat. Poliittisesti yritetään pitää pystyssä Suomi-neidon palvelurakenteita, vaikka suunta on ollut globaali suomalaisten tuho.
Eletty on ennenkin ja eletään vastakin. Villelle hyvää loppumatkaa Silkkitiellä. Meillä varoitellaan.
- Älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä opetan. Muuten Siperia opettaa, tai mustalaiset vie tai jolupukki ei tuo lahjoja. Muusta pelosta ei ole enää mitään havaintoa. Kaksi sutta ajaa takaa puhvelilaumaa. 2 -vuotias jää jälkeen. Vertavuotavina molemmat taistelevat, kunnes susi saa syötävää moneksi päiväksi ankarassa talvessa. Syö ennen kuin tulet syödyksi. Pedonmerkkejä näyttävä ei tapa syödäkseen, vaan vähentääkseen kilpailua leivästä ja lihasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti