lauantai 11. helmikuuta 2012

Rytmi veressä

Vitas vuodelta 2003

Vuosi vanhan vanhentaa, kaksi lapsen kasvattaa. Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua meille jokaiselle. Joku on kasvanut, joku vanhentunut. Tämä talvi on tehnyt apuharvennusta kodittomien joukossa. Ovat siirtyneet autuaammille vihreille niityille. Ilokseni olen pannut merkille tilastoissa tummanvihreän Suomi-neidon ja vaaleat maat, joista on vierailtu Munkkiklubilla. Eräänä päivänä Suomi-neito on kalvennut, itärajasta Aasiaan asti on puoli maapalloa tummanvihreänä. Oli ollut kansainvaellus länteen. Syynkin tiedän, olen loukannut tekijänoikeuksia.

Ukraina näytti tyhjää, lukijat olivat kuolleet pakkasessa. Nyt jotkut ovat sulaneet tai heränneet kuolleista. Sosiaalisessa mediassa kaikki on mahdollista. Kyyneleet polttivat silmiä Utöyalla käynnin aikana. Terroristi, pommi, poliisi, 77 kuollutta.  
70. syntymäpävääni en unohda koskaan. Jos 50. syntymäpäivä oli jo suruliputuksen aihe, on sen jälkeen paukut koventuneet. Olen tulilinjalla rauhan aikana. Kukaan ei voi rauhan ylläpitämisellä ratsastaa, ei edes rauhasta palkittu. 
Äiti Teresan työ muistetaan Kalkutan kadulla kuolevien hoitajana. Meillä tapetaan sanoilla, vaikka ukkaasi kieltää. Älä tapa! Yleisesti vallalla tapetaan enemmän ja useammin kuin Breivik pommilla ja pyssyllä. Hän ei ole katunut tekojaan eikä tunne tappaneensa. On vain pelastanut Norjan vierasmaalaisten tuomalta tuholta. Sama pandemia uhkaa meitäkin. Ketä kyrsii, kuka puskee kukkaruukkua, kun asiat eivät mene ihan nappiin. Ovat pieniä ennakkovaroituksia tulevasta rytinästä.

Radiopsykiatrini sanoi, mikä meidät tekee hulluksi. Pitää sopia kuoleman kohdatessa, mitä sitten pitää tehdä.
- Pidetään bailut. Nauravat saatuaan sanotuksi ääneen sovitun toimintaohjeen. Äiti kauhistuu kuulemastaan, ei muista lapsena antamaansa ohjetta.
- Kun kuolet, mene alasti sänkyyn. Korvarenkaat jaetaan, toinen toiselle, toinen toiselle tasapuolisesti.

Tässä videossa katson laulajan polvien pomppuvoimaa. Sopii kokeilla varovasti, kuinka musiikki saa liikettä aikaan. Sote-palvelut ovat olleet kannattavaa bisnestä. Lääkäriajasta ilmoitetaan kirjeellä kahden kuukauden kuluttua, vaikka kipu on sietämätön. 
Hennalan sotilassairaala pelasti minut ensikerran, kun jouduin leikkaukseen. Koko maata vaivasi sääntö, ettei palvelut kuuluneet kuin 10 vuotta kaupungissa asuneille. 
Mitä näistä ruikuttamaan, tapahtuuhan ihmeparantumisia, kun uskoo. Usko on mennyt politiikkaan, vaikka kuinka korkealle on itsensä noteerannut. Suunta ylhäältä on vain alas paitsi niillä, jotka eivät korkealta putoa jalat maassa keppihevosen selästä tai luudan päältä lattialle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti