Tätä katua mä kuljen, on katu toiveen särkyneen. Eikä se siitä muuksi muutu. Minua on haluttu tulkita, valaa uuteen muottiin, mutta miksikään en ole muuttunut. Tosiasiat pysyvät tosina. Elämä on kotimatka. On pitänyt viivähtää historian tallentamissa tilanteissa. Hyppimällä olemme selvinneet kaikista vaiheista. Nyt on hukuttamisen vuoro. Jos ei nyt ihan pelkät manaukset riitä, pitää keksiä järeämmät aseet.
Vielä kerran lähden meijerinrannasta veneellä suunta kohti mummolaa. Se on ollut paras matka tulla ja lähteä 70 vuotta. Perillä kiroileva siili odottaa kakun kanssa ja toivottaa tervetulleeksi. Ymmärrän sen lämpimäksi onnitteluksi. Ehkä ensi kesänä toisin, kun juhlijoita on neljä heinäkuussa syntynyttä. Kutsuttuja kolme sisarta, joiden syntymä on ajoittunut kevääksi ja syksyksi. Ennakkokutsun juhlijoille on esittänyt Uppo-Nalle: "Jos olet syntynyt heinäkuussä, tule kansamme keinumaan. Pihakeinussa koivun alla hurjan hurjasti keinutaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti