sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Kun mikään ei riitä

Sain elämän sotalapsena. Meitä ei lähetetty Ruotsiin, olihan kodinturvaajana liikuntakyvytön isoisä. Hän toimi vierihoitajana, kun äidin piti huolehtia kaikista ulkotöistä, heinänteosta  muutamalle lehmälle, jokapäiväisestä leivästä.

Tämä riittämättömyys ja oma mitättömyydentunne selvisi aamulla valmistautuessani lähtemään 16 -vuotiaan syntymäpäiville. Voimauttavia valokuvia katsomalla selvitin pikkusiskon tarinan jo 16 vuotta täyttäneen isosiskon elettyjen vuosien rinnalla. 
Alku oli yhtä traaginen kuin omani. Isosisko joutui Osasto kympille, kun pikkusisko oli vasta 2 viikon ikäinen. Oli joulu 1994 ja minä olin kaukomummo.
Kämmenelle mahtuvasta mytystä on kasvanut kelpo koululainen. Isosisko valitsi ammattiin johtavan opiskelun. Siinä sitä sutimista riittää, ei jouda harjat symboloimaan muotiharrastuksia. On vain laulettava, "minä sitä tiskaan astioita, luudalla lakasen lattioita". 
Pikkusisko tilasi lukion kirjoja netistä. Sain tutustua filosofia alkeisiin. Eipä ennen ollut sattunut kirjaa käteen. Itse Timo Airaksista olin kuunnellut vuosia sitten pää kallellaan hiirenhiljaa ja opin hänet tuntemaan äänen ja ajatusten perusteella.
Molemmille tytöille on löytynyt kriittinen piste edetä. Opettajan ja ohjaajan tehtävä on ollut hukassa. Aika ei ole miksikään muuttunut 50:ssä vuodessa.

Jouduin itse ostamaan sivistyssanakirjan, kun yritin pysyä tohtorin kuuntelijana kartalla. 
- Mistä hän puhuu?
Sama kysymys nousee esille, kun olen edennyt elämäni tähän vaiheeseen. Lainlaatijan ajatusmallia en ymmärrä, olipa kyse vaihtoehtohoidoista, eläke-eduista, verotuksesta, omaishoitamisesta, itsenäisyydestä, sijoittamisesta, tieisännöinnistä, sukupolvenvaihdoksesta ja ammattitutkintoon perustuvan laillisesta ammatin  harjoittamisesta.
Ainoa minkä tiedän noudattavan Rudolf Steinerin sosiaalista peruslakia on vapaaehtoistyö. Siitäkin pitää olla puhumatta tai pitämättä meteliä, voihan Isoveli määrätä veronkorotuksen työstä, josta en veloita. Vasen käsi ei halua tietää, mitä oikea tekee. 
Tulevaisuuden tutkiminen on mielenkiintoista. Saanhan vielä nähdä, paljonko se muuttaa maailmaa.

ps. tämä on kiireessä muistiinkirjattu skypesoiton ja turvapuhelinpuhelun välillä. ajatus katkesi monta kertaa. villakoiranydin oli selkeä aamukahvia juodessa.

Päivääkään en vaihtaisi pois eletystä elämästäni. En kestäisi uudelleen näitä älyttömyyksiä, korvasta taluttelua, projekteja ja rahantuhlausta ylivarojen elämisen ilosta. Mikään ei ole muuttunut eikä ole löydetty parempia vaihtoehtoja elämästä selviytymiseksi. Nyt halutaan kirjoittaa menestystarinoita kultalusikka suussa syntyneistä. Onhan noita kolmin kappalein, mutta lisääntymiskykynsä he ovat menettäneet.

Hänelläkin oli mahdollisuutensa käydä kansainvälistä lukiota suomalaisen perusopetuksen jälkeen. Se vaati koko perheen muuttoa ulkomaille, ettei liian nuorena joutunut yksin vastaamaan itsestään. Oli mielenkiintoista seurata heitä kolmea, kuinka vanhemmat tekivät kaikkensa saadakseen tyttären lukemaan kansainvälistä lakia Englannissa. Vähitellen tyttö luotti itseensä, vanhemmat voivat palta takaisin lähtöpaikkaansa. 
Yhteydenpito on vaivatonta. Voi seurata vaihtoja lentokentillä ja huokaista helpotuksesta, kun vihdoin on perillä. Kustannuksista vastasivat vanhemmat kyselemättä stipendejä tai verorahoista opintotukia akateemiseen vapauteen. Jonakin päivänä vielä saan nähdä lopputuloksen. 
Perästä kuuluu, sanoi torventekijä. Minulle ei suotu onnistumista jatkaa vanhempieni jalanjäljissä. Siitä pitivät huolen kunnan uusrikkaat sijoittajat lähtiessään Vihtaniemelle vedenhakumatkalle tietä isännöimään. Se kuuluisa kysymys erämaassa kiusauksen jälkeen.
- Mitä perkeleitä te luulette olevanne edunvalvojiksi ja puolestapuhujiksi itsenne värvänneet? 

Kaikille ei ole suotu käyttää hyväkseen niitä resursseja, mitkä itse on hankkinut. Maksetusta työhuoneestakin pitää luopua, kun pankki niin tahtoo. Siihen on laadittu laki välimiesoikeudesta. Mikä lie se maaoikeus, joka päättää veripellon ostamisesta muukalaisten hautausmaaksi?
Historia toistaa itseään. Kavaltaja kukkaronvartijana heitti rahat temppelin lattialle ja hirttäytyi. Istun käräjäkivillä ja kypsennän seteleihin käärittyjä rosvoja lapsuuskodin uimarannassa. Isoisä totesi talollisen sanomalehtisilmäyksen rosvouksista lukemisen jälkeen.
- Eikö kaikki rosvot tulleetkaan tapetuiksi kansalaissodassa?
Siihen talollinen urahti.
- Olisi pitänyt tappaa ukko eikä poika. 
Tarkoitti koko perheen lahtaamista, kun pyssyjen kanssa oli setäni haettu vankilaan. Tästä samasta asiasta kuulen minä vielä lähes sadan vuoden jälkeen tapahtumista. Pahalla on pitkä varjo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti