Yömme pimeyteen leimahda tuli
Aamuhartaus. Diakoni Kristiina Huotari,
Espoo. Kirkkonummen kamarikuoro johtajanaan Tarja Viitanen laulaa
Taize-laulun "Yömme pimeyteen". Hartaudet: Aamuhartaus 7.11
07.11.2013 06.15
Tuttu tilanne palattuani kymmenen vuoden poissaolon jälkeen lähtöpaikkaani. Vallanvaihtopäivä oli 6.2.2000. Isän viimeinen elonpäivä. Olin suoriutunut tehtävästä, johon ei vielä tänäänkään kukaan usko hyvinvointivaltiossa. Konsultit olivat ryhtyneet järjestämään, kuka saa tehdä työtä ja kenelle uskotellaan olevan uutta työtä tarjolla. Se hämmästytti, kummastutti pientä kulkijaa. Minulla ei ollut mitään syytä hävetä, olinhan noudattanut neljätta käskyä vastaamalla hätääntyneeseen soittoon.
- Minä tulen.
Minne tulin sain kielteisen tervetulotoivotuksen.
- Älä tule meitä opettamaan.
Lähtöpaikkassa lähtöni oli noteerattu.
- Sehän lähti syöpään kuolemaan.
- Sehän joutui lataamoon.
Palattuani osallistuin viiteryhmään Terveysmessuilla lääkäriluennolle. Luennon jälkeen keskusteltiin hieronnasta. Lääkäri tunsi minut. Hierontaa puolusteassani lääkäri totesi.
- Sinähän kehut itseäsi.
Suoritin YEATutkinnon verkkoympäristössä. Miten minun pitäisi esitellä itseni ja tuotteeni Yritysmessuilla maailmalla. Ohje oli yksinkertainen. Kerron kuka olen ja mistä minut löytää.
Kunta ja kaupunki ottivat minusta kaiken irti. Kaupunki myi tuotteeni 10% alennuksella eläkeläisille, joita oli silloin yli 17 500. Kunta peri minulle maksetun omaishoidontuen isältä takaisin palvelumaksuna minun tekemästä työstä.
Sen verran luin Himasen tekstiä häpeästä, että nekin asettuivat oikeaan järjestykseen.
- En tunne syyllisyyttä enkä häpeää ennen syntymääni tapahtuneisiin vääryyksiin.
- Tunnen suurta häpeää siitä, mitä kaikkea saavat kokea hyvinvointivaltion päättäjien taholta lapset, vammaiset ja vanhukset, joilla ei ole ihmisarvoa.
Sääli on sairautta. Myötähäpeälle ei ole perusteita. Taidan tässä olla paranemaan päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti