keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Performanssi

1916: Taavetti Lukkarinen hirtettiin Oulussa.

Näistä yksittäisistä kohtaloista kasvaa Fellmanin pellon performanssi, jonka Sirpa Kähkönen tiivistää kolumnissaan 
Ääntä ja vimmaa - ymmärtämystä

"Meissä on arpia, mutta yhdessä olemme vahvempia kuin se, mikä meitä on haavoittanut."

Palatessani Tuusniemelle isälle annetun lupauksen mukaan kohtasin virkamiehiä, joilla oli teflonpinta. Heillä ei ollut arpia tai he halusivat piilottaa arpiset haavansa syyttämällä meitä, jotka olimme kahtiajakautuneen Suomen köyhistä oloista lähtöisin. Itse en ole koskaan tuntenut eriarvoisuutta, olimmehan samoista lähtökohdista sodasta palanneiden isien lapsia.

1990: Saksat yhdistyivät, kun DDR liitettiin Saksan liittotasavaltaan. 

Saksan yhdistymiseen varauduttiin varastoimalla riisiä kuukausikaupalla. Siitä kertoi Saksassa olutmestarina työnsä tehnyt lomalla käynyt mies. Se ei minua enempää hämmästyttänyt kuin jälkikäteen kuultuna Jännevirran sillalla ensitreffeillä Berliinin muurin kohoaminen elokuussa 1961. Jälkeenpäin olen ajatellut asiaa tarkemmin. Hän jäi länteen, minä jatkoin idässä suljetun yhteiskunnan säänöillä, kuitenkin avoimessa yhteiskunnassa.

Hyvinvointihyrrän aloituspäivässä puhui korkealta paikalta tullut virkamies. Tunsi suurta helpotusta sanoessaan yhteiskunnan olevan juuri tässä tilassa. Elettiin jo 2000 -lukua, projektikoulutusten luvattua aikaa. Lyhyt keskustelu puhujan kanssa osoitti, että puhuimme samaa kieltä. Hän hipaisi olkapäätäni yhteisymmärryksen merkiksi ja kiitti palautteesta.

Työpäivän jälkeen myöhään illalla nirhasin leipäveitsellä vasemman käden etusormen melkein irtipoikki. Paljon pyyhettä sormen ympärille ja ensiapuun tikattavaksi. Onneksi ei ollut jänne poikki, joten selvisin perhoslaastarilla ja ystävällisellä puhaltamisella. Hienoinen arpi muistuttaa päätöksenteosta. En lähde mukaan Hyvinvointihyrrän koulutukseen. Kuulin ettei se saanut tarpeeksi osanottajia viemään projektia loppuraporttiin asti.

Tasa-arvoon ei päästä ikinä näillä vaietuilla asioilla. Lahden kaupunki toivotti tervetulleeksi kortilla, jossa on kaupungintalo ja vapaudenpatsas. Jos en olisi lukenut  tekstiä valkoisten voiton kunniaksi pystytetystä patsaasta, en osaisi arvostaa Fellmanin pellon sotavankipatsasta enkä suurperformanssia. Tarvitsemme massatapahtumat yksittäisten solvausten sijaan, että yhdessä olemme vahvoja.

Oman suvun nimellinen muistolaatta isovanhempien hautakivessä muistuttaa, kuoliko 29 -vuotias setäni turhaan. Ainakin siitä minua on muistutettu kuin ristiinnaulittua, joka ei voinut auttaa itseään. Elämälläni on ollut suunta ja tarkoitus, joka toteutuu lapsuuskodin uimarannassa sijoittajien itselleen ottamana määräalana maksujen pantiksi. He saavat muukalaisilleen hautausmaan. 
Heidän tarkoitus oli saada talvitie Juojärvelle 7 km:n matkalle kirkonkylään jäätä pitkin. Toisin kävi taudin tanssiessa talvitiellä. Ulosottomies istuu pyörätuolissa suurimpana uhoajana, että näin tulee tapahtumaan.

Paremmin ei ole minullakaan. dna on häirinnyt nettiyhteyttä tullen mennen. Nyt on lakkauttamassa kotisivupalvelua. Verkkokirjoittajan talo on hävitysuhan edessä. Ei ole täällä mitään pysyvää. Hävitysvimma vain kiihtyy, siitä pitää viestintä huolen. Mitään kestävää kehitystä ei ole näkynyt päätöksenteossa. Liian monta kokkia on hämmentelemässä asioita vauvasta vaariin ja muksusta muoriin.

 Kattohaikarapesässä tehdään rituaalit sen varalle, ettei pesä joutuisi hyökkäyksen kohteeksi. Viimeiseksi syntyneellä on tukalinta pienimpänä kerjätä ruokansa vanhemmilta. Isommat pitävät huolen ahneimpina syödä ensiksi ja nälkiintynyt poikanen pudotetaan pesästä. Näin on käymässä perheille, joihin sosiaalitantta on saanut jalkansa oven väliin ottaakseen lapset huostaan.

Sanataiteen osa-alueet "taide ja taudit" on pelastukseni. Historia taiteena ja radiopsykiatri  vastaa kysymykseen. Mikä meidät tekee hulluksi? Lopputulos kuitenkin draamaa ja luovaa hullutta, jolla ei ole mitään tekoa sairauden kanssa. Sairaudenhoito on ulkoistettu pörssiyhtiöille tuottamaan voittoa omistajilleen. Se on tämän päivän sairautta järjenköyhyytenä. Tästä minua rangaistaan ja silläkin on oma tarkoituksensa kuin Sini Saarelan merirosvouksesta saamallaan syytteellä.

Tahdon! Tahdon! I do! I do! musikaalin haastatteluja - YouTube
Kaikki avioliitot eivät ole säädyllisiä murhenäytelmiä. En kuitenkaan liehuta saateenkaarilippua perheen ja kukkaron herran puolesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti