keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Päättyneet on päivät

Fysikaalisen hoidon päiviltä siirryn pienen kunnan lääkärin lääkäripäiville. Vielä 1980 -luvulla Lääkintöhallituksen luetteloon merkityt laillistetut hierojat voivat osallistua Fysikaalisen hoidon päiville muiden laillistettujen ammatinharjoittajien kanssa. Konekauppiaat esittelivät toinen toistaan hienompia laitteita korvaamaan käsillä tehtävän työn. Laitteisiin ei vielä oltu siirretty pään ja sydämen osuutta ihmisen hoitamisessa. Mekaaninen liike sähköllä tehostettuna.

Pysähdyin koneeseen piuhoilla kiinnitetyn nuoren naisen kohdalle. Hän oli koneellisen lymfan koekaniini, diabeteksen vaurioittama nainen. Sairaus oli tuhonnut munuaiset ja silmät. Nestekiertoa oli tarkoitus parantaa koneellisesti.
- Ei, ei, en kestä enää. Haluan pois näistä johdoista. Hän vaikersi tuskissaan. Kosketin kevyesti naista olkapäähän ja siirryin hoitopöydän päähän. Kyselin kuka hän oli, mistä tuli ja miksi hän oli siinä toisten armoilla. Kysyin luvan, voinko hoitaa häntä käsin. Mitä tehtiin koneellisesti, sen tekisin käsin. Nainen rauhoittui kuuntelemaan.

Hoidon keskeytti laitekauppias, ilmestyi paikalle kuin myrskynmerkki. Veti minut sivuun ja läksytti kuin rehtori keskenkasvuista ulkokuntalaista tyttöä.
- Lopeta. Kukaan ei osta koneita, jos työn pystyy tekemään käsin. Olin hämmästynyt hänen puheryöpystään. Palasin kuitenkin naisen luokse. Hän olisi halunnut, että saisi minulta hierontaa päivien jälkeen. En voinut sitä luvata, olihan minulla työhuone ja hän asui kaukana.

Terveyskeskuksessa lääkäriaikaa varatessa sain kuulla lääkärillä olevan muita kiireitä. Ne kiireet sisälsivät lääke-esittelyt, sponsoroidut lomat, lääkäripäivien koulutukset ja monet muut sairaat ohittavat kiireet. 
Suvussa kulkeva verenpainetauti pakotti äidin lähtemään yksityiselle lääkärille. Jatkohoitoon hän palasi omaan terveyskeskukseen. Lääkäri oli sovittanut rattijuoppouttaan vankilalääkärinä ja palasi virkaansa.
- Sitä kun luulee elävänsä ikuisesti, sai äitini kuulla vastaanotolla. Hän varoittelikin aina meitä saattajia puhumasta liikaa, ettei jäisi ilman hoitoa. Lääkärillä oli jokaiselle saattajalle eri saatesanat. Itse en kuullut sitä, mitä sisareni kuuli. Yritin muistaa, mitä äiti ei muistanut lääkärin sanoneen ja toimin sen mukaan.

Kotisairaanhoitajilla oli omat sanalliset ohjeensa.
- Ei äitiäsi voida pakottaa syömään.
- Kyse ei ole pakottamisesta, vaan palvelun järjestämisestä halvaantuneelle kotiin. Vielä silloinkaan ei pillerien paljous yksistään riittänyt elämän ylläpitoon. Jokapäiväiseen leipään kuuluu monta muuta asiaa, jotka hyvinvointiyhteiskunta poikkeuksetta kieltää.

Ihmeidentekijäksi en yllä, sitä oli pieni tyttö palattuuaan Osasto 10:ltä melkein liikuntakyvyttömänä. Mummo sohvalle vaakatasoon. Potilastiedot kirjahyllyn pienestä kirjasta. Verenpaineen mittaus, verikoe kyynärtaipeesta, teippi pistokohdan päälle. Hoitaja poistuu, potilas nukkuu. Tyttö ilmestyy äänettömästi ovelle, lähestyy mummoa, hipaisee kyynärtaivetta sanoen.
- Teippi pitää vaihtaa. Kohta kuuluu keittiöstä. 
- Tule mummo syömään.
Siinä olisi mallia laitoksiin, ettei ainakaan nälkään tapettaisi. Ainokin sen huomasi äitinsä kohdalla. Hoitaja punastui korvia myöten viedessään koskemattoman ruokalautasen pois.
- Ei ole ollut nälkä. Elämä on kuolemista syksynsävelessä. Mitä sitten, jos sukupuoliyhteys ei synnytäkään elämää? Sitäkin hoidetaan sairautena nykyajan menetelmin. 

 
(Mainokset parasta videon alussa)

The squirrel adventure by Alpro

Pikkukuva

Päättyneet on päivät,
jotka Noah's Ark pelasti. 


Katu täytyy askelista
elämä on kuolemista
pane käsi käteen ollaan hiljaa
pyydä minut aamuteelle
anna vettä kuihtuneelle
nyt on elokuu ja minä olen viljaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti