lauantai 10. syyskuuta 2011

Suruliputus 11.9. omille menetyksille

Wandet, mutta ei kuollut. 20 vuotta sitten päätökseni oli ennenkuulumaton. Jättää kaikki ja pakata välttämätön kahteen kassiin. Siinä oli ihmettelemistä, kuin profeetan ilmestyminen omalle maalle. 
10 vuotta sitten jysähti Amerikassa. Olin jo käynyt hyökkäykset läpi omaishoitajana. Pommittaminen ei loppunut isän kuolemaan, vaan jatkuu tähän päivään ja tulevaan. Otin jalat alleni ja jätin velattoman kunnan jatkamaan valitsemaansa politiikkaa. 

Olen pelastunut pahimmasta bisnesenkelinä. Olen saanut kipparin paikan omassa elämässä. Stressireaktio posttraumaattisena on jo helpottanut. Seilaan tässä yrittäjyyden uusilla aalloilla Vesijärvellä. Kallavesj kulkee mukana repussa. 

Maastamuuttaja kertoi iloisen uutisen. Olen saanut kalastuskortin vuosimaksulla. Pikku- Britta ulkomailla lähtee kalaan. Harjoitteli sitä pienenä tyttönä Juojärvellä Ukin surfaillessa myötätuulessa aallonharjalta toiselle.
- Ukki perkele, varoitteli pelkäävä tyttö liian suuresta vauhdista. Tänään Ukki olisi ylpeä tyttärentytöstään. 

Tytöstään hän ei saanut kuulla kuin perättömiä puheita. Lopulta Ukki uskoi ne ihmisten kateudeksi ja panetteluksi. Kaikilla ei ollutkaan kahta poikaa ja kuutta tyttöä. Synti ei lisääntynyt lisääntymällä perisyntinä syntisestä sukukunnasta kaikkien kohdalla. Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Liian paljon toisten mielestä Myyttikesteihin asti demokraattisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti