torstai 8. syyskuuta 2011

Sininen uni

Nukkuja kaunein havahduthan! Olet uinaillut riittävästi. Työ kutsuu. Usjoella auringonnoususta 5.55 auringonlaskuun 20.22. Lammesta on löytynyt nuori hukkuja. Ihan puistattaa. Viimeinen muistikuva lukuvuoden loppumisesta. Toukokuun viimeinen päivä, koulunloppupäivä. Kevät 1963. Oppilaat olivat raittiitta kotikasvatuksella. Kehtasivat mennä kotiin ja aloittaisivat kesäloman. 
Miesopettajalla oli ongelmansa. Sen seurauksena jouduin heitetyksi lampeen. Miksi, sitä en tiennyt. Näin jälkeenpäin ajateltuna olin jo kouluaikana kärsinyt hänen toilailuistaan. Oli kiinnostunut tyttötalon työssäkäyvästä tyttärestä. Me koulukodissa asuvat emme kiinnostaneet poikia. 

Onni onnettomuudesta toiseen on seurannut mukana. Jäimme Berliinin muurin tälle puolelle. Muurin rakentaminen kauhistutti nuorta saksalaista. Kömmin lammesta ylös ja seuraavana päivänä jätin naapurikunnan alakoulun ja kaikki yhteydet sinne. Kotona oli paha paikka kertoa äidille, mistä mustelmat olivat tulleet. Olisihan siinä juoppohullun halvassa huvissa saattanut mennä henki.

Varaudun katsomaan pääministerin ilmoitusta. Lopettaa sisälukuharjoitukset vaikeiden aikojen merkityksestä selviytymiseen. Nyt puhutaan menestyksestä Wahlroosin suulla.
- Suomesta on tullut jupisevia valittajia. Heijastan sanat takaisin Wahlroosille. Välittäjistä on konekieli tehnyt valittajia poistamalla ääkköset. Se on niin amerikkalaista, niin amerikkalaista, että. Eikä Wahlroosin valittaminen ole ensimmäinen kerta. Kysyin syntymäkuntani sosiaalijohtajalta kunnan harjoittamasta kunnallispolitiikasta omaishoitajia kohtaan.
- Se ei ole politiikkaa. Olen saanut ihan väärää opetusta ensimmäisen kerran tutustuessani lapsena politiikkaan. Se on ollut puoluepolitiikkaa - ei kunnan eikä valtion toimenpiteitä kuntalaisten  ja kansalaisten asioiden hoitoa edustajien välityksellä. Sitä varten käydään vaalit toisensa perään. Mikään ei muutu. Kukaan ei välitä äänestäjistä. Oma etu on ensisijalla. Sitä on puolueen puolelle huiskahtunut politiikka ja Siperian pelko.

Katson edustajien nuoria kasvoja. He eivät ole koskaan leikkineet nukkeleikkejä. Ovat poliittisten perheiden jälkikasvua. Peikko oli eksynyt reviirilleni jättäen käynnistään jäljen. Katsoin päivämääriä, missä olin silloin. Kuda ti, tuda ya. Missä sinä, siellä minä. Oli jo myöhä ja lasten nukkumaanmenoaika. Iltamusiikki on minulla oma, auttaa nukahtamaan nopeasti. Etsin suomalaisia tuutu- ja kehtolauluja. Lapin äidin kehtolaulua omat toivoivat usein. Löytämäni kehtolaulut kertovat laulajista.
- Työläisäidin kehtolaulu
- Kipakan akan kehtolaulu
- Suutarin emännän kehtolaulu
Peikkoäidin kehtolaulu lähestyy jo tätä lasten tuutulaulua, jonka nuori isä laulaa lapselleen  Bayushkibayu. Pienten peikkolasten pitää olla kotona nukkumassa. Turvallisuutta antaa häntien solmiminen yhteen. Lapselle pitää laulaa tunteella. Lapset ovat ihoihmisiä lähellä sydänääniä. Viinabasso tai iskelmä-ääni ei miellytä minua. Oh boy, oh boy, oh boy antaa Demis Roussos tunnustuksen nuorelle ystävälleen. Ääniala kattaa kaiken. Munamies puhuu äitikanasta, mutta voisi laulaa jo kehtolaulua munamiehenä. (Sitä odotellessa Taneli Mäkelä  ja Sininen uni, on poistettu) Tapio Rautavaara tulee tilalle.

Hyvältä kuulostaa

 

Keskustelu eduskunnassa jatkuu. Lauri Ihalainen on ainoa ministeri aitiossa. SAK on pyörittänyt kansanedustajia eduskuntaan. Nyt on nuorten ja naisten vuoro. Heihin on helppo vaikuttaa ja ohjata haluttuun suuntaan. Kivet kuppiin, pahantekoon en tule mukaan kuin välillisesti pakosta ostamalla jokapäiväsen leivän. 
PS. youtube -hakuna kehtolauluja. setä 11.käsky. Lasten unilaulu kertoo pahasta olosta. Tärkein ehto pienin teksti, ettei päättäjiltä mene yöunet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti