Esittelen ylpeänä tähdellä merkityn lapsuuskodin. En ajatellut kiinnittäessäni tähteä "Koivu ja tähti" -satua. Kotirannan koivujen lisäksi on tähti ja tähtitaivas. Kirkkaina öinä Otava vartioi pienen kodin yörauhaa. Hyökkäykset tehtiin virka-aikana, jos kuka ehti työpaikallaan näyttäytymään. He eivät olleet asiantuntijoita. Olivat kunnassa ryöstöretkellä kuolleitten sielujen metsästäjinä.
- Joka ei vanhaa tunne ei uuttakaan ymmärrä. Nyt eletään 2000 -lukua, mutta mitään uutta ei ole auringon alla. Koivu ja tähti ovat paikallaan. Kaksoistornien rauniokasat on raivattu. Tilalle nousee uusi pilvenpiirtäjä.
Pien pyhhee. On kuitenkin pakko ilmoittaa olemassaolostaan. Tunnen vähän levottomuutta, jos kerrostalossa sattuisi onnettomuus. Vieläkö ehtisin tilata huoltoyhtiöltä kantajan, kun hissi ei toimi.
- Otatko mustan vai valkoisen? kysyttiin rehvakkaasti vuosia sitten. Perhe oli pistäytymässä isoäidin luona. Pojanklopit sillä aikaa sabotoivat hississä. Kysyin pojilta tavoitettuani heidät itseteosta, rysänpäältä.
- Millä asialla he liikkuivat talossa? Kun äiti puolusti poikiaan ja isä ilmoitti talossa käynnin syyn, pojat jatkoivat matkaa rinta rottingilla. Ilmoitin huoltoyhtiölle tapahtuneesta eikä hissi ole sen jälkeen ollut epäkunnossa. Saan olla levollisella mielellä, kun kantajan värinkin sain valita.
- Ehdottomasti musta, sillä valkoinen mies ei kanna. Poikkeuksena WTC:n tornista pelastettu loukkaantunut musta nainen. Omin avuin hän ei olisi selvinnyt. Hänen auttajansa oli valkoinen mies. Kun tornit romahtivat, heidät kaivettiin esiin raunioista. Kiitollisena kumpikin kertoivat pelastumisestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti