lauantai 3. syyskuuta 2011

Linnoittautuminen

Djerba jäi näkemättä sillä kertaa. Matkajärjestelyt olivat liian monimutkaiset. Kuntoutusmatkatkin loppuivat sairaille elintasoihmisille. Linnoitukset ovat kuitenkin jäljellä. Muistuttavat varautumisesta mereltä tuleva uhkaa vastaan. Juoksuhautoja ja linnoituksia ei rakennella suojamuuriksi enää tänä päivänä. Uhkat ovat poliittisia ja ideologisia. Ne syntyvät rajojen sisällä kuin tauti, joka syö omaa terveyttä ja tuhoaa kudoksia. Suomi-neito on maksanut itsenäisyytensä. Toiset uhat meitä nakertavat hyvinvointivaltion kaatopaikoilla. Aina on maksettava jäljen jättämisestä. Varsinkin joutuessaan rauhan välikappaleeksi. Mistä sitä sponsorirahaa muuten kertyy, on nostettava niiden tuotteiden hintoja, jotka kuuluvat meidän jokapäiväiseen leipään. Voitot jaetaan rauhantekijälle.

Tunnen oman reviirini rajat. Lyhyenkin poissaolon jälkeen paluu on turvallinen. Olen hoitanut vastuuni. Toisin on perintöni kohdalla. Kaikki ovat osilla enkä voi sanomalla puolustautua. Tämä on minun. Suomi-neitokaan ei enää pärjää tunneäidinkielellä. Bisnesmänit hoitavat kukkaronvartijoina omia sijoituksiaan. Savolaiset piällysmiehet voivat todeta uusien lopputuloksien mukaan. Vituiksmänit, siinä on kieli ja valtio yhden sanan takana.

Kotoutumista vauhditetaan kuuntelemalla uusia videoita youtubessa. Chilessä on pudonnut lentokone, Intiassa ihmiset pakenevat tulvien alta. Kotomaassa ei mitään uutta. Kallavesj on siellä, missä minäkin. Suarines ja salamines kuljet repussa kuin äiti, jota tytär lähti hakemaan Hiroshimasta kuultuaan pommin aiheuttamasta tuhosta.
- Äiti?
- Kannoin hänet selässä.
- Äiti, pieni tyttö iloitsi nähdäkseen äitinsä. Palaajalla oli selässä vain tyhjä reppu.
 Lähtiessä sain tiedon käräjäoikeudelta haetusta pesänselvittäjästä ja -jakajasta. Tultua kirje odotti, että valitukseni ehti perille 1lk:n postimerkillä ilman seurantaa. On otettu käsittelyyn ilmoitetulla numerolla. Lopputulokset ovat hämärän peitossa.


Lie Ciocarlie kertoo kaiken ei vain sanoilla, vaan tunteilla.


Sanojen lisäksi kuvat ajasta, jonka olin poissa, yhden yön ja paikalla neljännes vuosisadan.


Ei sanoja eikä kuvia, sisälläni soi.

KKN ottaa kantaa lakien lakkauttamiseen, tehtyihin päätöksiin ja kyselee, mitä on tulossa. Omasta kokemuksesta tiedän ja nyt muistan sen kotimaan aamu-uutisen. Inkeriläisille paluumuuttajille annetaan mahdollisuus osallistua totuttuun seurakuntaelämään. Tästäkin on omakohtainen kokemus omaishoitajana seurakunnassa. 
- Mene potilasyhdistykseen, siellä on sinun paikkasi. Siksi kierrän kaukaa mielenterveysseurat ja siinä toimivat presidentintekijät. Kun työn näkee tekijän tuntee. En väheksy mielenterveydenhoitoa. Jos kaikki työ sanomisineen tekee minut hulluksi, on paras vaihtaa maisemaa. Luin otsikoista. 
- Politiikaa tuhosi terveyteni. 
Oikeiden asioiden puolesta tehty työ ei ole työtä. Kaiken maailman kukkaronvartijat tekevät minut hulluksi rahan ahneudessaan. Elämä on immateriaalinen lahja. Vaikka saisit omaksesi puolet tai koko maapallon, on sulla polli hukassa. Mitä sen pollin kanssa tekisit? Kuolemansynnit teetättävät kaikkea käsittämätöntä.
Laps tyhjät kätes ihanat. Ei ollut syntyessä mukana varaosapussia, ei ohjekirjaa eikä talonmiestä, joka huolehtisi minusta. Isoisä oli vierihoitaja, äiti kotirintamalla, isä sotarintamalla. Turhaanko, tunnen oman arvoni ja annan arvon toisellekin, jos hän on sen arvoinen. Taas mittaan immateriaalisesti ja muistoa kunnioittaen samalla mitalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti