maanantai 31. tammikuuta 2011

Tieto on valtaa

Sitä valtaa edustaa 2000 -luvulla Komukki. On tapahtunut sukupuolenvaihdos sitten 1950 -luvun jälkeen.

Oppikoulupaikkakunnallani kulki katuja opettajan virasta eläkkeelle jäänyt Komukki. Pitkä musta hame ja musta villaröijy hartioilla, pyylevä nainen kuin kanadalaisissa elokuvissa vanhenevat opettajat. Komukki peitti huonekalut lakanoilla uudessa yksiössä ja lähti päivän kierrokselle entisten oppilaittensa koteihin. Nautti lounasta, päiväkahvit ja päivällisen, jos niin kauan kuka jaksoi vierasta kestitä. Kun käyntien väliaika lyheni, heräsi kysymys: Miksi opettaja on taas tulossa kylään? Joku ehdotti maksavansa, jos opettaja ei enää tulisi. 

Silloin ei vielä ollut yksinäisille ihmisille palvelukeskuksia eikä yleisiä ruokapaikkoja. Se ainoa baari, johon joskus poikettiin, oli julistettu kielletyksi. Siitä rangaistaan, jos lyseolaisia nähtäisiin istumassa. Siellä saivat istua vain sen ajan lättähatut. Komukin oli ratkaistava päivän ateriat kiertämällä kestittävänä kodeissa, joiden lapsia hän oli opettanut lukemaan. Häneltä oli mennyt muisti ja ajantaju olla eläkkeellä. Sitä en tiedä, kuka katkaisi kiertämisen. 

Minulla ei ole niin hyviä muistoja käyntipaikoista. On vain rikospaikkoja enkä vielä ole tehnyt selväksi itselleni, että lähtisin elämään uudelleen niitä asioita kuin keskitysleiriltä paennut. Kulki samat reitit ja pakosuunnitelman etenemisen. Sota-ajan kauhut ovat filminauhalla, vaikka niistä kokemuksista ei puhuttu. Dokumentit valottavat noita aikoja, jotka minäkin elin vuodesta 1941 tähän päivään.

Ympäristötekijät estivät minut heittäytymästä elämän vietäväksi. En uskaltanut. Sekin oli syy, että isäni oli ollut sodassa saksalaisten rinnalla ja sitten karkottajana. Vasta 10 vuotta sitten kuulin, kuinka saksalaisista yhteyksistä suomalaiset naiset lapsineen haettiin kokoomaleireille. Olen saanut tarpeekseni kaikesta hulluudesta.

Ranskalainen nunna joutui eläkkeelle opettajan toimesta 75 -vuotiaana. Rukoili, että hänet lähetettäisi maailman pahimpaan paikkaan. Löysi itsensä Kairon kaatopaikalta. Opetti lapsia lukemaan ja pyysi aviomiehiltä lupauksen viikoksi kerrallaan, etteivät hakkaa akkaa. Lukutaito tytöillekin olisi tae päästä pois kaatopaikalta.

Kun ollaan hyvinvoinnin huipulla kehityksen edetessä hurjaa vauhtia, ei enää tarvita kaikkia ihmisiä pysymään mukana yhteiskunnassa. Pudotetaan pois yli-ikäiset ja itsensä elättäneet yrittäjät, maatalousyrittäjät, omaishoitajat ja perhehoitajat. Se kirjataan lakiin ja lakia ehdottomasti noudatetaan. 

Jos rauhanruhtinas kansakoulun opettajan pätevyydellä olisi lähtenyt opettamaan lukutaitoa Afrikan lapsille, olisi siellä rauhallisempaa. Tunisiassa kuulin presidentti Bourguipan hyvistä teoista; naisten ja tyttöjen aseman parantamisesta. Miksi amerikkalaiset turistit katosivat rannoilta, oli syynä WTC:n tuho. Nyt kansannousuun on toiset syyt niin kuin koko maailmassa. Valtiaista on tullut omaa etuaan ajavia komukkeja. Sen aiheuttama epävarmuus leviää kulovalkean tavoin.

Tuhontie on kuljettava loppuun. Ovatko EU ja € meidän pelastuksemme, ainakin joidenkin maiden pankit ovat hätää kärsimässä. Onko meistä pelastamaan edes velkarahalla markkinavoimien julma jumala. Rahaa se haluaa eikä ihmisuhreja. Hautausmaat ovat uhreja täynnä ja vanhoja naisia palautetaan takaisin lähtöpaikkoihinsa. Tilalle halutaan kokovartaloministereitä, ovat johtajien mieleen mitataanpa millä mittarilla hyväänsä. Mittaajilla ei ole puute rahasta, vaan he potevat järjenköyhyyttä. Kun lusikalla on saanut, ei kapustalla voi vaatia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti