Koukussa

Aamuhartaudessa kirkkoherra puhuu nukkuneensa ongenkoukku peukalossa yön yli, kun ei itse onnistunut sitä poistamaan. Pikku-pojat olivat lähteneet lammelle onkimaan. Välineenä pitkä vapa, siima, koho ja koukku,  johon mato pujotettiin syötiksi. Kaikki oli valmiina ensimmäistä heittoa varten. Koukku tarttuu toisen pojan huuleen. Pojat lähtevät ensiapuun, toinen kantaa vapaa, toinen on koukussa, josta kiemurtelevaa lieroakaan eivät uskaltaneet poistaa. Näin olemme koukussa kuka mihinkin.

Minä itse kiemurtelen koukussa pääsemättä irti koukuttajan kynsistä. Minusta pidetään kiinni viimeiseen asti. Olen luullut voivani valita, mutta luulo ei ole tiedon väärtti. dna lähestyy ilmoituksella: 

- Tervetuloa DNA Klubiin!

Minut on nimetty DNA klubin asiakasviestinnän kohteeksi. En tarvitse muuta DNAlta kuin laajakaistayhteyden. Ei luulisi olevan monimuotoista. Pitäkää vähän matalampaa profiilia, en ole yllytyshullu, vaihtelunhaluinen enkä niin tyhmä, miksi minua luulette. Voin saada DNAsta tarpeekseni ja vaihdan kilpailijan leiriin. Rokka sanoi sodassa.

- Älä sie ruppee minnuu kehumaan. Sodassa tien, mitä pittää, mutta mukulakivvii en asettele polokujen varrelle. 

Odotan yhden ilmaisen äänen antamista seuraavissa vaaleissa. Kirkon vaaleissa äänestin ennakkoon Lahden srk:n äänestyspaikassa. Sain ehdokasluettelon ja äänestysohjeet postissa. Sen verran kirkoilla on yhteistyötä. Nokiamissiota katson kuin anglikaaninen pappi kiertäessään uskonmenoja alkuasukkaiden henkienpalvonnasta hedelmällisyysriitteihin. Katson kaikkea enkelinsilmin siunaten, mikä on sen arvoista. Olen onnekas monestakin syystä. Olen tullut hukutetuksi, mutta pomppasin iloisesti ylös kuin ongenkoho vapautuessani syöttiintarttuneesta saalistajasta.

Noudatan Rudolf Steinerin sosiaalista peruslakia projektia muuntamalla. Komukit kiertävät maailmalla unohtaen perustehtävän, miksi ovat lähteneet merta edemmäs kalaan.