Mummon orava

Istuttiin Luontolassa suuressa valoisassa salissa metsän keskellä. Englantilainen parantajapappi keskeytti puheensa ja ihasteli ulkona näkemäänsä oravaa. Muistin nämä huolettomat päivät, mitä niistä olin oppinut. Kirjoitin hänelle aloittaessani äidin kotona hoitamista. Äiti olisi halunnut minun lähtevän pois. Hän olisi itse mennyt laitokseen. 

Kirjeessä en pyytänyt äidille pitkää ikää, vaan sisältöä niihin päiviin, jotka hän vielä eläisi.
Orava ilmestyi rivitalon pihapuihin. Valloitti molemmat linnunpöntöt. Teki pesää kumpaankin, peitti aukon milloin toisessa, milloin toisessa oman järjestyksensä mukaan. Istui joskus pöntössä pään näkyessä aukosta. Kauppareissun ajan orava otti vartiovuoron koivunoksalla runkoa lähellä liikkumatta. Sillä oli tärkeä tehtävä.

Silloin ei orava jyrsinyt pesäkoloa, sen tekivät muut jyrsijät ja katsoin parhaaksi muuttaa Verkkokirjoittajan taloon. Vieläkin orava seuraa minua matkallani Aleksis Kiven runossa Oravan pesä. Timo singt:


Eichhörnchen in seinem Moosbau
ruht so weich in süssem Schlummer,
weder macht des Hundes Zahn ihm
noch des Jägers Schlinge Kummer
im Schutze der luftigen Höh.


Auf die Welt, weit in die Runde
schaut es aus der hohen Tanne
und auf manchen danieden;
über ihm als Friedensfahne
weht still der schattige Zweig.


In dem schwanken Wiegenschlösschen
weiche Wonne fern von Sorgen!
An der Mutterbrust der Tanne
wohnt es traut und wohlgeborgen.
Voll Klang und Spiel ist der Wald


Abends dort an kleinen Fenster
nicht das Wedelschwänschen leise;

Vögel singen unterm Himmel,

es begleitend auf der Reise
ins Traumland, ins goldene Land.
Die sieben Brüder Roman von Aleksis Kivi