maanantai 27. tammikuuta 2014

Tänään tahdon niin: 5. kirje

  vko 5
VIHTANIEMEN 1. JA VIIMEINEN
 
Voimaeläimeni  viesti minulle:

”Arvostat vahvuutta ja lujaa tahtoa. Olet ylväs ja karismaattinen aina, kun annat niiden näkyä sinusta. Sinussa on sitkeyttä, jota monet ihailevat.
Oletko jossain tilanteissa kuitenkin turhan arka? Nopeudestasi, maskuliinisesta väkevyydestäsi ja omapäisyydestäsi voi olla silloin apua. Älä anna kuitenkaan itsepäisyyden kääntyä sinua vastaan, vaan jousta periaatteistasi tarvittaessa.
Joskus suojelet itseäsi liikaa. Uskalla heittäytyä hetken vietäväksi. Karismasi kantaa sinua kyllä.”



Matkalla kuninkaan kruunajaisiin on tullut tilapäinen viivytys, joka sai viimeisen esityksen Mariinski 2. avajaisgaalassa. Siitä ilmoittaa "kirje Pariisista". Koko pysähdys on kirjoitettu muistiin vaihtuen Meksikon pikajunan pysähdykseen eräänä päivänä vuosituhannen vaihtumisen jälkeen.

Palaan Vihtaniemellä vuoteen 1900. Isovanhempani ja kuningas elivät sulassa sovussa. Kyse ei ollut reviirin valtauksesta eikä taistelusta jokapäiväisestä leivästä. Reviirikin kuuluu jokaiselle joka päivä saada olla rauhassa. 

Lapsuuskodin seinää ei korista kruunupää. Sen viesti on minussa, jota yritetään ottaa minulta pois. En kuitenkaan vielä ole luovuttanut, vaan omistajan oikeudella suojelen Vihtaniemen kruunupäätä. Siinä metsästysseura on kokenut arvovaltatappion kuntaan sijoittaneiden uusrikkaiden kunnanmökkiläisten kanssa. 
He yhdessä kaavailivat markkinoida ulkolaisille jahtiretkiä laajoilla erämaa-alueilla. Sovun säilyttämiseksi isä aikanaan allekirjoitti vuokrasopimuksen. Vielä isän kuoleman jälkeen he jatkoivat metsästystä. 

Kävin pyytämässäni tietoimituksessa, jossa lahjotuilla päätöksillä olin menettämässä miljoonaperintöni. Kohtasin tiellä hirvimiehen pyssyineen. Maksoin toimituskulut ja siitä alkoi reviirin takaisin valtaus. Sanoin vuokrasopimuksen päättyväksi allekirjoituspäivänä omistajan vaihdoksen johdosta.

Eilinen elokuva "Anne Frankin päiväkirja"  on totta tänään "vainojen uhrien muistopäivänä". Henkilöhistoriassa elän uudelleen suvuntarinaa 1900 alusta lähtien. Mikä minua ahdistaa, on vaiettu häpeä. Palattuani vanhempieni hoitajaksi syntymäkuntaani siitä ei enää kuiskittu, vaan huudettiin ääneen päin naamaa. Sitä se on ollut, se kohdistuu vainojen uhreihin rasismina syntyperän mukaan. 

Vanhempani tekivät parhaansa aina vuoteen 1991. Sitten he tarvitsivat apua selvitäkseen kotona. Tämä on viimeinen villitys, joka on pahempi kuin ensimmäiset vaiettu häpeä ja hävitty sota minulle 5 -kymppiselle naiselle. Taustatueksi on tullut 4. käsky vanhempien kunnioittamisesta ja siihen liittyvästä lupauksesta. Kunnioitetut ovat kuolleet, piäsnuatikat ovat neljännen käskyn selitysosan varassa. Siinä heillä ohjesääntö asioiden hoitajana maailman tappiin.

Oma arvioni näistä kruunamattomista kuninkaista löytyy ominaisuuksista, joista Hitler muistetaan. Poirot on jättänyt jäähyväiset eikä enää tarvitse viiksiä.
(Hercule Poirot: Esirippu laskee (12). (Poirot's Last Case) Terveys rakoilee mutta mieli on yhä terävä kun mestarietsivä ja Hastings kohtaavat jälleen rikoksen äärellä. Kykeneekö haurastuva Poirot ratkaisemaan vihoviimeisen tapauksensa? N: David Suchet.)

Toinen tuntomerkki liittyy miehisyyteen, johon tarvitaan Eu:n tuomioistuimen päätös, että ne kuuluvat jokaisen ytimeen. Hitleristä sanotaan yksikiveksisenä, joka kävi latautumassa Bayerin korkeuksissa. Siellä syntyivät hänen tuhoavat ajatuksensa kuin eläkepäätökset Rukan lumilla. 
Pyynnöstäkään en ole tutkinut kivesten kokoa enkä lukumäärää. Se on edunvalvojan antamaa väärää tietoa laillistetun hierojan ammattityöstä ja periaateesta. 
Kanavat ovat uudistuneet, tunnetilat eivät valehtele. On annettava palautetta.
- Tunnen itseni poliittiseksi huoraksi, kun pääministeri änkee sänkyyni ajalla ajattomalla enkä ole varannut aikaa hänen kanssaan. 

Voimaeläimeni kyselee.
- Oletko joissain tilanteissa kuitenkin turhan arka? Se on viisautta joskus poistua paikalta, kun kysellään turhia. On toinen tapa vastata tilaisuuden tullen pelkäämättä joutuvansa enemmän eristykseen kuin on joutunut.
Hirven viisaudella pakene tai taistele. Pyssymiehen nähdessään on paras ottaa jalat alleen ja juosta riitävän kauas taakseen katsomatta.
Suvunjatkamiseksi kruunatullekaan ei riitä kruunu. On taisteltava oikeudestaan laumassa jatkaa sukua. Biologian opettajan neuvo kuningassukujen rapautumisen estämiseksi. Prinsessan on heittäydyttävä satamajätkäseikkailuun.
- Sinäkö olit se kuninkaallinen?  

Elämäni 1. vallankäyttäjä penkkarikeväänä 1961. 
Riemuylioppilaana ei ollut mitään syytä palata muistelemaan kouluaikaa. Saman koulun kasvatti kansakoulunopettajana samassa koulussa antoi keväällä -63 opetuksen. Otti kiinni juopottelukaverinsa kanssa. Yhdessä raahasivat lammelle ja heittivät veteen. Oli paha paikka kertoa äidille, mistä mustelmat olivat tulleet Syntisenlaulunmaassa. 
Tässä alku ja loppu opinhaluisen tytön elämälle kansakoulunopettajan mandaatilla vahvistaa laki. Ikä 61/64 vuotta ehdoton. "Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana tehty työ ei kerrytä työhistoriaa." Meistä on moneksi. Hartaudet: Aamuhartaus 28.1 
Missä näytellään viimeinen finaali itsenäisen Suomi-Neidon historiassa?

90 -vuotispäivänä 
Viitakossa
Mauri Kunnas. Koiraveljekset /lapset (8)
Maailman paras isä -sertifikaatti 
9.11.1996 
ympärillä 
lapsenlapset (11), lapsenlapsenlapset (3),
 yht. 32 juhlijaa sukuun kuuluvana.

6.2.2000 "Eläköön uusi kuningatar!"
7.2.2000 "Kuningas on kuollut."


11.9.2001 WTC-tuho, amerikkalaiset hävisivät lomarannoilta.
- Äitini Amerikasta -esittelijä. Olen otettu suvuttomasta lisääntymisestä ilman häpeää.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti