keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Psyykkinen, fyysinen, sosiaalinen

PHNetin nurkkauutinen riittää minulle ilmoituksena, mistä kaikki alkoi meidän suvun tarinassa Vihtaniemellä. Tarina on olemassa, mutta niistä tapahtumista on vaiettu ja vaiennettu aina vuoteen 1991. Silloin palasin syntymäkuntaani hoitamaan vanhempiani kotona. Silloin räjähti maailma uuteen liekkiin.
109 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1905: Pietarin Verisunnuntai, vuoden 1905 Venäjän vallankumouksen alku.

Sain puhelinsoiton toissailtana virka-ajan päätyttyä. ESS:n puhelinmyyjä muistutti joskus tilaamastani kotiin kannetusta sanomalehdestä. Kaikki me tiedämme, että tilaajat ovat vähentyneet ja kannattavuus on kiikunkaakun loppumassa.
- Minulle riittää netin otsikot. En ole lukenut paperilehdistä sen enempää. Pitäisi jo palkata ihminen kantamaan lehdet lehtikeräykseen. Kiitos, mutta en tilaa lehteä millään hinnalla kestona enkä määräajaksi.

Nämä ovat niitä pieniä kiviä, joihin kompastumme. Olen matkalla vuoren luo kun Muhametti jakaessaan ilmaisjakelulehteä kerrostaloon, kun kukaan ei halua avata ulkolaiselle ovea suorittaakseen ottamansa tehtävän loppuun.

Pastori Panu Pihkala, Helsinki. Hartauden musiikkina Olavi Virta laulaa Charles Chaplinin kappaleen Hymy. Hartaudet: Aamuhartaus 22.1 22.01.2014 06.15

Aamusoitot pitäisi nousta kuuntelemaan istuen, muuten ne vievät mukanaa. Dowland: Come againe, sweet love doth now envite (Barbara Bonney ja Jacob Heringman). Ibert: Pieni valkoinen aasi (James Galway ja Phillip Moll). Kuitenkin käperryn vielä peiton alle, etteivät uutiset pahasta maailmasta iske tajuntaan ja saa minua itkemään.

Sodan sukupolvi illalla sai kaikki muistot virkoamaan ikään kuin itse olisin ollut mukana sodassa. Olen ollutkin tunnetasolla kesästä 1941 Saksan hävittyä sodan ja 1991 Neuvostoliitto lakattua olemasta Neuvostoliiton hajoaminen – Wikipedia

En ole arkistoissa tutkimassa valtioiden tilannetta. Veisin mukanani ministerit Virkkusen ja Huovisen Tuusniemelle katsomaan alkutilannetta, mistä kuntauudistus ja sotepalvelujen uusjärjestely sai alkunsa. Olivatko ministerit vielä syntyneetkään, kun sosiaalinen sota alkoi?Tuli lama ja ylivelkaantuneet kunnassa. Minun työllä oli siunaus sijoittajien ahneutta. Sain rahaa jatkaakseni omaishoitajana presidentin valintaan asti 6.2.2000.  Siitä alkoi uusi vaihe, jossa minua mitattiin omaishoitajana ja kiellettiin puhumasta. Alkoi hernepussin heittokisa, missä saisin olla, mitä saisin tehdä ja mitä saisin puhua.


Omaishoitajat ja läheiset ry:n
10-vuotisjuhla
Oli kuitenkin juhlan aika. Osallistuvista jäsenmaksun maksajista oli puute. Minut valittiin johtokuntaan ja sain kuukausikirjeen yhdistyksen tapahtumista. Nyt on minun juhlan aika. Ilmoitin lähteväni juhlaan, olisihan se minunkin 10-vuotisjuhla. (ja siksi se jäi.)
Arajärven osallistuminen oli mainittu ja naiset innostuivat lähtemään mukaan. Talvipuutarha oli juhlapaikka, jonne Presidenttikin saapui. Otin valokuvia, mutta en ehtinyt niistä antaa yhdistyksen kansioon, kun minua ruvettiin syrjimään. 
En ollut enää omaishoitaja enkä ollut tällä rahoitusalueella ollutkaan omaishoitajana. Se siitä ja sen kestävyydestä. Omaishoidon sota jatkuu. Itse selvisin ilman psyykkisiä vammoja. Mikä tässä vauhtia hidastaa, on borrelioosi ja sosiaaliset käänteet. Mutta terve mieli kantaa tästä eteenpäin. Suku on selvinnyt pahemmistakin paikoista, joista vahvuuteni kumpuaa. 



KympinLapset ja Isovanhemmat


Kun koulutus ei antanut lupaa sukupolvenvaihdokseen, muunsin projektia vapaaehtoistyöhön lahjoittakseni hyvää elämää syöpälasten perheille. Yhteisvastuukeräys "lahjoittaa hyvän kuoleman" Suomi-Neidolle. Siihen tämän päivän politiikka on johtamassa. 

Koulutus jatkuu kokeilevana nettiympäristössä. Olen kiitollinen, että sain kutsun tulla mukaan. Pylväikkö takana ei ole raunioista vaan elävästä ympäristöstä.



 
Heikkouteni: uupuminen keskeytymättömästä 3-vuorotyöstä, johon olisi tarvittu 5.4 työaikalakia noudattavaa hoitajaa korvaamaan omaishoitajan. 10 vuotta tuotti laskennallisesti 54 miestyövuotta eikä se kerro mitään politiikoille sosiaalipolitiikasta. Kaikki ovat sairastuneet dementiaan. Kelakin kuvaa tehtäväänsä. 
Vanhus nostetaan tuolille istumaan, kynä käteen, paperi toiseen ja malli eteen kehoituksella.
- Piirrä ruusu jos muistat. Mitä sitten, jos kukaan ei enää muista, mistä kaikki alkoi. 

Sarjakuvassa Lassi vielä ihmettelee, mikä on Leevin niin väsyttänyt. Toisessa kuvassa Karvinen katselee eteen ja taakse, vetää telttansa vetoketjun kiinni ja odottaa.
- Maailma tarvitsee vielä viisi minuuttia. 






 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti