lauantai 25. kesäkuuta 2011

Pienelle Talvitytölle: Besame Mucho


Blogger järjesti yllätyksen jumituksellaan. Video monistui tuhatkertaiseksi, että toiveajattelusta "pussaa mua pitkään" tuli maailmanennätys. Tai ainakin pääsin Guinessin ennätysten kirjaan videolla "Vitas - Besame Mucho".
Kuinka tuosta selviän ja selvisin.  Aloitan alusta:
Olin lapsenvahtina kahdelle villille pikkutytölle. Olin jo aivan uupunut ja istuin pihakeinussa. Tytöt olivat juosseet sisälle. Kohta pienempi tulee huutamaan ovelle.
- Mitä sinä siellä istut? Itketkö poikaystävää?
- Minun poikaystävä asuu linnassa.
- Kuinka pomppulinnassa voi poikaystävää pussata?

Viisikymmentä vuotta on sukupolvien  välinen kuilu. Kuinka siirtää lapsenlapsille hiljaista tietoa, kuin vastaamalla lasten kysymyksiin. Ja niitä kysymyksiä on minulle esitetty.

Edellisen videon omistan Kesätytölle. Se lohdutti aina kuultuna pienen tytön taistelusta sairautta vastaan. Hän selvisi ja elämä jatkuu. Talvityttö kirkuu kuin Vitas. ja siksi hän saa tämän videon "Besame Mucho" ihan ikiomaksi. Muistellaan näitä aikoja "kuka pelkää mustaa miestä" leikin varjolla. 
- Kukaan ei pelkää tänään mitään heittäytyessään maailman ruuhkaan. Tänään ei tarvitse niistä peloista puhua, tulihan ne keskustelut käytyä aikanaan. Mosse opettaa uskollisuutta, jota ihmisiltä puuttuu seksin kyllästämässä maailmassa. Rakkaus on ruma sana, vai onko?

Pomppulinnan poikaystävästä tuli lumoprinssi, josta ei ole kuin kirjeenvaihto ja ihmettelyt jäljellä. Puhutaan katoavasta perinteestä käydä kirjeenvaihtoa. Vihkiraamattu hävisi, kirjeet säästyivät. 
Elämä alkaa alusta lopun jälkeen. (Isän runo syntymättömälle pojalle)

Poikani


Minun poikani syntymätön
ja uneksittu vain -
tänä hetkenä hiljaisena
olet luonani majassain.


Työpöytäni reunaa vasten
näen leukasi , pikkumies.
Olet ollut siinä jo hetken
tahi kauankin, kukaties.


Mua suuret lapsensilmäs
puronkirkkaina katsovat.
Kovin avuttoman kätes
sinä minulle ojennat.


sanot hiljaa sanan: Isä.
ei mitään enempää.
Kun tahdon tarttua kätees,
se äkkiä häviää.


Mut on kuin näkymättään
yhä kutsuis se: Tännepäin!
- Minun poikani, silmissäsi
oman ikuisuuteni näin,


sen ainoan, joka pysyy,
kun itse lahoan,
ja sen ikuisuuden vuoksi
minä sinua rakastan.


Minä tunnen: Kuolema kerran
kun vie minut tyhjää päin,
jos pienet sormesi silloin
olen tunteva kädessäin

ja jos poikani, virkat vielä
sanan pienen, hiljaisen, 
en pelkää astua enää
Olemattoman piiriin, en.
- Uuno Kailas - 1.7.2011


On alkamassa meidän perheen juhlien heinäkuu. Meistä neljä saa syntymäpäivänsä heinäkuussa. Veljekset syntyneet 11.7. päivämäärällä, välissä on vain 10 vuotta, eivät ole kaksosia. Minulle kuitenkin isoveli ja pikkuveli. Isäni ei tarvinnut uneksia syntymättömistä pojista eikä kuudesta syntyneestä tytöstä. Kaikki isät eivät tunnusta isyyttään edes syntyneisiin poikiin. He jäävät äidin vastuulle. 11.7 on hääpäivä ja 12.7. kuoli punaisena vangittu setäni 29 v, nälkiintyneenä ja sairaana. Onko se minunkin päiväni, sitä en pelkää. Tytöt ovat luvanneet pitää Bailut.


Näitä isän ja pojan välisiä suhteita ei muuksi muuta. Viimeisin kokemus on olla Onnin pojan kanssa kuolinpesässä jakamassa Onnin jättämää perintöä, johon kuuluu sisareltani Onnille siirtynyt perintö. Onni jakoi eläessään tavallaan, jätti poikansa lakiosalle ja testamenttasi kaikki meille vieraalle naiselle. Nyt Pojan ja testamentinsaajan lakimiehet keskustelevat, mihinkä osaan meidän pitäisi tyytyä. Vielä tämä juhannus meni epätietoisuudessa, vaikka luulin perunkirjoituksen olevan lainmääräämä toimitus. Todetaan varat ja velat. Sitten jaetaan osuudet, kenelle mitäkin kuuluu. Onni olikin toisenlainen isä, aviopuoliso ja perinnönjättäjä. Poika ei ollut mitään, sisareni ei ollut mitään, mutta mikä minä olin Onnille: En mitään oman isäni omaishoitajana. Minun (meidän) perintöosuus teetättää eniten töitä lakimiehillä. 


Olin Huvikummussa odottamassa valokuvaussessiota. Heräsin yöllä omaan huutoon. Onni tökki minua kylkeen unessa. Yritin huutaa kuvattavana, mutta pakkasessa huuto ei tullut ulos. Kuva kuitenkin on muistuttamassa, Onni oli jo kuollut ja pesä selvitetty meille ilmoittamatta. Vasta jälkeenpäin lakimies ottaa yhteyttä. Onni oli käännytetty taivaanportilta palauttamaan kuolinpesäosuuden, millä hän olisi lahjonut Pietarin portinvartijana. Tästä näkyy, epärehellisyys saa palkkansa. Olen odottanut kiirehtimättä asian edistymistä. Ensiksi on loma ja sitten palataan asiaan Pojan asianajajan kanssa. Tämä kuuluu omaishoitajan käsikirjaan, mitenkä selvittää 1/8 vanhemmuutta sisarusten ja heidän sukuun tuomien ottopoikien kanssa. Hoitamisessakin olisi ollut ihan riittävästi ilman tappelua rahasta sisarusten, kunnan ja valtion (lainlaatijien) kanssa.  
- Huh hellettä, sanoi jänis pakkasella. Siperia on opettanut pahassa, nyt on hyvän vuoro.


Besame Mucho_Vitas
vaihtui
Andrea Bocelli - Besame Mucho
esitykseen.

Suomalaisittain tarvitaan Salmelainen huutamaan; Irti! 
Kuka nyt puhaltaisi pelin poikki Juudaksen suudelmista. Minulle riittääää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti