tiistai 28. kesäkuuta 2011

Olinhan siellä minäkin

 

Sen voin tarkistaa videolta ennen vuotta 2008 ja sen jälkeen. Omaishoitajana en tullut kiinnitetyksi hoidettavaan siiamilaisena kaksosparin puolikkaana. Olen aina ollut ja puhunut omaishoitajasta omaa elämäänsä eläväksi. Kunta hitsaa yhteen hoitajan hoidettavaan, samoin yhdistykset ja liitto. Presidenttikin surkuttelee ylistämällä alistetuista. Se on totta, sen vahvistaa laki. On kaverit ne komiasti palkittu!!! 
Puhunko minä läpiä päähäni. En, sen voit tarkistaa videon alusta. Mies-nainen pöydässä odottavat esiintyjää ja samoin huivipäiset mummot ovat yleisön joukossa. Video ei valehtele.

Alkamassa ei ole kolmenvartinkirkko ilman seurakuntalaisia. Jotakin kirkon pitää yrittää. En katso edes teeveestä, niin turhalta tuntuu seurakunnan yhteys. Paavilla on visio, kuinka saa nuoret mukaan ulkoilmamessuun. Sinne saa tulla omana itsenään kuin Lahjattomien laulukilpailuun esiintymään tai nauttimaan esityksistä. 

Maailmalla kuohuu valitun suunnan seurauksena. Suomi-neito on valmis kaikkeen partiopoikien antamalla valalla.
- Ole valmis!
Mihinkä meidän valmiutta kysytään? Tykinruuaksi ei mikään kansa riitä. Sota- ja seksileikkeihin tarvitaan molempia niin miehiä kuin naisia. Sairaasti isot aikuiset vievät lapset mukaan leikkeihinsä. Isot eivät ole kasvaneet aikuisiksi halutessaan tappaa tai kutjaillessaan toistensa kanssa. Surullisena katsoin ikänsä keikkaa heittäneen kertoessa tulevista esiintymispaikoista. Silmistä luin elämän jo päättyneen kuin kuolleen lahnan tuoreutta tutkiessa. Samentunut ja eloton katse heijastaa eurot silmissä keikkakalenterin tuottamasta palkkiosta. 
- Sinne, sen jälkeen siellä ja sitten sinne, koko kesä. Innostus ja pilke silmäkulmasta puuttuu. 

Näin nähdään omaishoitaja työssään, hoidettava tulee hoidetuksi. Kuinka kauan hoitaja jaksaa syytettynä kunnan rahojen loppumisesta. Siitä minulla ei ole huolta, kuinka kunta budjetoi olemattomat rahat ja Kela vahtii etuudet. Minun huoleni on, kuinka kauan omaishoitaja jaksaa. 
Toiseksi kuinka kauan vie aikaa toipua uupumuksesta omaishoitoajan jälkeen. Ei riitä laki; ikä 61/64 vuotta ehdoton, työhistoria yhtä ehdoton. Sitä ei ole kertynyt niille, jotka maksoivat sotavelat ja elättivät suuret perheensä luontaistaloudessa. Lapset kävivät koulua vuoropäivinä, millon kunnan monot olivat minun käytössä.

Kertoja olen minä. Olimmehan kaikki samoista lähtökohdista sotaan lähteneiden isien lapsia ja nuoremmat sodasta palanneiden isien lapsia. Hyvinvoinnista puhutaan ja juhlapuheissa vedotaan huolehtimaan itse sotaveteraaneistaan ja vanhuksista. Puhujat on komiasti palkittu mitalein ja kunniamerkein. Työn tehneille kuoltua havuseppele haudalle ja sekin pitäisi vielä pyytää. Aina vain pyytää ja pyytää kuin susilaumassa alfalta, lauman johtajana ja siitä arvojärjestyksessä lauman viimeiseen. Minä asetun aina viimeiseksi; ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäiseksi lupauksen mukaan.

Pesänjakajilla on huoli, kuinka määräämällä aiheettomia maksuja perinnönsaajasta yritetään päästä eroon. Soitin puheradion keskusteluun velkaantuneiden veloista. Kaikki mänj eikä piisannutkaan,
- On hyvä kun sinulla ei ole velkaa. Savolainen balladi kertoo toisenlaisen tarinan. Löylykilpailussa kokeillaan kuumuutta, kestääkö ihminen tulenliekit.

Olen löytänyt rytmin uudelleen enkä ilmoittele, missä  ja kenen kanssa stailaan bailaten, kesän, syksyn, talven ja mittumaarin.
- Lunta, maistoi perhonen. Huusi, lensi palaen pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti