lauantai 11. kesäkuuta 2011

Evert Taube


Eilen he lähtivät rapakon taakse. Taas lasken tunteja, milloin he palaavat. Samalla käyn läpi menneitä keväitä, kesiä, ensilumia, kaamosta ja yötöntä yötä. Nyt vain uudessa tilanteessa pitkittyneiden hallitustunnustelujen ja - neuvottelujen jälkeen, jos sitten maassa olisi hallitus. Pääministerille pitäisi suoda joku takaportti pujahtaa omille asioille. Onhan perhe etusijalla, sitten uskonnon korvannut politiikka ja viimeksi isänmaa. Iso Paavo tavoitettiin lukemassa iltasatuja lapsille, Lipotar piti huolen, että isän velvollisuudet tulevat hoidetuksi.
Ehtisikö Kataisen perhe kasvaa uudella tyttölapsella, että isyysloma antaisi oikeuden lähteä tahkolle afterski-tapahtumaan. Silloinkin päätettiin suurista asioista eduskunnassa, kun Kataisella viimeksi oli isyysloma. Näin poliitikot voivat etuoikeutettuina nauttia läkisääteisistä etuuksista, jotka eivät kuulu yksinhuoltajaperheiden käytettäväksi.

Näitä etuuksia ei ollut aikanaan eikä niitä osannut edes kaivata. Kuolemaa halveksien käännän selkäni isänmaan asioille ja annan auringon paistaa muistellen vanhan Tauben ääntä. Tunnetiloissa samaistun Vihervaaran Annaan. Rehtori kutsui Hellunsa nimikkoluokan kotiinsa. Tytär soitti pianoa. Nyt voin sen muistaa. Soitto lakkasi ja rehtori kohdistaa sanansa minulle. Olisi tehnyt mieli ottaa kenkä jalasta ja heittää sillä sanojaa. Mikä siinä hiljaa istumisessa oli niin Akselin silmiinpistävää, että hän mainitsi minut ulkokuntalaisen tytön. Oliko taustat syntyperästä selvitetty? Siitä se koulukuri alkoi, vaikka tiedän kuin Anna kuultuaan lauluesityksen juhlissa.
- Maailmani ei tule olemaan ehtisensä.

Sain Anna Ystävämme -kirjan vaihtarina punaiseen sellofaaniin kääritystä, suuresta suklaasydämestä, joka komeili näyteikkunassa ystävänpäivänä.
- Jos ostat minulle sydämen, niin minä annan sinulle kirjan. 
Vaihtokauppa tehtiin ja käytin viimeiset rahani ostokseen luokan prinsessalle. Olin muutenkin hänen sijaisensa. Vaihdoin paikkaa pituusjärjestyksen mukaan järjestetyssä rivissä sankarihaudoilla käyntiä varten. Mara, 205 cm, Raikki pisin tytöistä, minä toiseksi pisin. Mikä lie vitsi ollut, ettei pituusjärjestys sopinut valkolakin saaneelle nuorelle naiselle. 
Itu, lyhin ja Mara suunnittelivat perimän kokeilua, kuinka se toteutuisi aikaansaaaduissa lapsissa. Siellä he viettivät juhlaa riemuylioppilaina verraten, mitä heistä on tullut. Minä kuninkaallisena noudatin biologian opettajan neuvoa suvun tervehdyttämiseksi. Opetin lapsia lukemaan susirajalla ja Niskavuori kalpenee, mitkä paineet kohdistuivat nuoreen naiseen puolelta ja toiselta Syntisenlaulunmaassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti