torstai 10. helmikuuta 2011

Taistelu tuulimyllyjä vastaan

Maailmassa monta on ihmeelistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Kuinka monen asian ihminen pitää olla, että pysyy kasassa? Sitä olen todistellut itselleni kysyen vastauksia sieltä, mistä on toivoa niitä saada. Minun osani on vain ihmetellä, kun en missään asiassa ole ollut alullepanija. Enemmän olen ollut tilanteissa kuin Riihirannassa poikennut kulkuri kohtasi tiensä pään. 

Kello koitui hänen kohtalokseen. Se ei ollut rolex, ajannäyttäjä jokaisen ranteessa. On merkkinä omistamisesta ja sijoittamisesta, ehkä lahjomisestakin. Muonamiehen mökissä tapahtui kauheita ja kulkuri joutui jään alle. Sitä reikää jäässä sanottiin avannoksi, josta otettiin juomavesi ihmisille ja eläimille. Mökin mies oli avulias hakemaan vettä avannosta. Paineli kohdalle osuneen pään sivuun ja otti kantovettä avannosta. Kello paljasti väärällä omistajalla, mihinkä oikea omistaja oli joutunut. 
En vielä silloin lukenut lehtiä, olinhan alle 10-vuotias. Pienillä padoilla on korvat, jotka kuulivat sen ajan kauheuksista. Ne eivät olleet kummitusjuttuja, vaan tosielämää sieltä lapsuudesta lähtien.

Tillintallintaputteluista huolimatta hankin verkkokirjoitustaidon. En oppinut sitä opastuksella "paina sitä näppylää", niin kone tekee sinulle kirjaimet valmiiksi. Ei, kirjoittamaan ei opita jäljentämällä. Tekstin pitää haluta tulla ulos. 50 vuotta vaikenin, paisuin kuin pallokala kaikesta väärästä opetuksesta. Nyt oli aika päästää höyryt pihalle, olinhan valinnan edessä. Se valinta oli minulle helppo vastata kutsuun;
- Minä tulen! Yhteiskunta ei ollut valmis kohtaamaan "profeettaa omalla maalla".

Löytyi kuitenkin samoin ajattelevia ihmisiä. Antti Heikkilä vastasi sähköpostilla kysymykseeni, eikä kysymykseni hänelle tänä aamuna olisi miksikään muuttunut. Eikä vastauskaan, se olisi sama kuin muutama vuosi sitten. Peruskysymyksissä ollaan samoilla linjoilla. Hallitukset vaihtavat suuntaansa mistä milloinkin tuulee. "Hulluilla on aina purjetuuli" pitää paikkansa.

Kuvan paskamarjapensaassa on ruusu. Sain sen suoritettuani YEAT:n. Tytöt lakittivat minut vielä nelikulmaisella, tupsullisella vappuhatulla. Se on suomalaiselle amerikkalainen unelmahattu; 
7-kymppinen voi vaihtaa työpaikkaa, jos tuotteesta ei ole luopunut. Sitä ei tee turhaksi rauhanruhtinaan vahvistama laki - ikä 64 v ehdoton,  - työhistoria yhtä ehdoton > yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, omaishoitajana ja perhehoitajana toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa. Kansakoulunopettajalta ei voi muuta odottaa kuin lampeen raahaamista kevätjuhlan kunniaksi. Nämä hukuttamisyritykset seuraavat minua matkallani, vaikka yritän niistä vapautua Miitta-tädin terapiassa uudelleen syntymän kokemuksena. Oli todellisempi suuressa vesialtaassa, snorkkeli suussa pää veden alla kuumavesirebirthing-sessiossa. Hulluutena löylykisa kuolemaksi, hengitysharjoitus filminauhan katselemiseksi.

Iloitsen tehdystä työstä väitöskirjaa varten. Olisihan sen voinut kopioida jo julkaistuista teksteistä kuin Tamperetalon talonmies tai maisterismies kansanedustajana. On kaksi tapaa tuhota massoja polttouhreina tai vedenpaisumuksella. Julmalla jumalalla on monet kasvot. Näin kulttuurit tulevat tiensä päähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti