lauantai 19. helmikuuta 2011

Antille ääniä niin paljon että riittää

Gala Homage to Plácido Domingo - Teresa Berganza
Blogger ei tykännyt nopeuden nostosta enempää kuin minäkään. On niin vaikea päästä kirjoittamaan, mitä on mielessä. Teen nyt kuitenkin pienen tilavarauksen ajalle ja paikalle laulaa Teresa Berganzan onnittelulaulun ihan suomeksi, kun onniteltavakin on suomalainen. Synnyin 7 vuotta aikaisemmin kuin onniteltava. Ehdin jo muuttaa maisemaa, kun hän aloitti kansakoulun Koivuharjun kamarissa. Oppikoulu oli Outokummussa, jonne voi lähteä viikoksi omin eväin ja tulla kotiin viikonlopuksi. Sen jälkeen tuli tiedonkulussa katkos, kunnes kohtasin hänet ruoka-kaupan jonossa. Tervehdin kysyen; 
- Kärsiskö puhutella?

Hän ei tuntenut minua, mutta tiesi kuitenkin esittelyn jälkeen kuka olin. Onhan meidän lapsuuskotimme naapureita, minkä Juojärveä on vähän välissä. Hän mäeltä, minä niemestä. Isämme olivat puuhanneet yhdessä pienviljelijöiden asioiden hoitoa yhdistyksessä. Siitä on 4 vuotta, kun viimeksi olin hänen takanaan ja nyt uudestaan samassa tilanteessa. Asumme täälläkin naapureina kaupungintalon puiston eri puolilla side by side.

Minun ei tarvitsisi enää mennä kuuntelemaan hänen teesejään. Tunnenhan ne sieltä alusta lähtien. Liekö ympäristötekijöillä oma osuutensa yhteisiin asenteisiin? Lähdin kuitenkin vaalitilaisuuteen. Jo taksimies olisi ollut syy lähteä. Hän oli sissi ja lupauduin lähtemään hänen kanssaan vastarintaliikkeeseen. Toisin mukanani samoin ajattelevia ystäviä. 
EU-kriittinen pääpuhuja Esko oli toinen syy olla paikalla. Hän lisäsi nollia nollien perään, kuinka meidän pörssiin viety sähköyhtiö hukkuu rahan paljouteen. Sitä en olisi halunnut kuulla, että olin ottanut riskin jo syntyessäni ja ryhtyessäni yrittäjäksi. Minusta oli tullut sijoittaja. Suunsoittajan kanssa en ollut samoilla aalloilla, mutta sellaisethan on pelisäännöt - ympäripyöreät, saada ihmiset ansaan maksamaan lunnasrahoja julmalle jumalalle. Kolme kahta vastaan positiivisesti, että ehdokkaan kannattaa vielä yrittää. 

Lähden hiihtolomalle kaiken jännityksen jälkeen. En hiihtämään, vaan vapaaehtoistyöhön, kun tuotteesta en ole luopunut. Harjoittelen Teresan kanssa onnittelulaulua, että varmasti muistan sanat, kenelle laulan. "Oma pääoma" luettuna selvittää, mitenkä maailma muuttuu Eskoseni. Kirjoitit kirjan omistaen sen syöpään kuolleelle pojallesi. Syöpä on meidän yhteinen nimittäjä, kuinka "taide ja taudit" kirjoittamisessa meitä lohduttavat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti