sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Toistenpuolue 2

Tähän on tultu. Helmikuu päättää 25 vuotta kestäneen oikeustaistelun olemassaolostani. Vein postiin viimeisen veroilmoituksen. Pyysin sen leimaamaan palautuspäivämäärällä, jos jostakin syystä joutuisi maata kiertävälle radalle. Kuuma linja toimi moitteettomasti ilman viiveitä manuaalisena aikana.


Päivän tunnetila ei kohonnut korkeuksiin. Voin tuntea samoin, kuin Voimalassa nähty Henkka palasi sairaala-katkaisuhoitoajan jälkeen kotiin. Siitä se elämän opettelu alkoi. Seuraako pelko paluusta entiseen? Aika aikaa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin. Paluuta entiseen ei tapahdu. Passin vanhentuessa, kävin kuvassa. Kokeilen, kelpaako 2 päivää vanha passi ennakkoäänestystyksen tunnistuksessa: Kuka olen? Pankki ei antanut rahaa vanhalla henkkarilla, siitä tämä kokeilu vaaleissa. Vaalikone antoi ehdokkaan, jota äänestämällä tunnen äänestäväni itseäni.


Marja Tiurakin sanoi syytöksistä vapauduttuaan lähtevänsä täysillä vaalityöhön 15. maaliskuuta eduskunnan jäädessä vaalilomalle. Se onkin oikein henkien taistelu tulla valituksi huippukansanedustajaksi. Se sama eduskunta kollektiivisesti säätää, ettei kaikki työ ole työtä ollutkaan. Ensiksi työtä vuorotta, sitten yksi vapaapäivä. Nyt jo kolme, jos jotakin olen kuullut viimeisistä omaishoitajalle luvatuista eduista. Aikanaan otin ommoo lommoo, omalla kustannuksella maksaen kalliisti hoitajan kotiin. Pidin kohtuuttomana kunnan esityksiä viedä isä Pahkasalon saareen huumevieroitushoidossa olevien sekaan. Ei, minun isän ei koskaan tarvitsisi olla kunnan vaivaistalossa edes lomalla. Toinen vaihtoehto oli palvelutalo. Sinne oli vietävä määrättynä päivänä, jolloin joku ehtisi käydä katsomassa. Nämä ajat eivät olleet yhteensopivat minun asioimispäivien kanssa. Muisto vain vaikeuksista, jotka eivät minua enää kahlitse.


Nuoret tulivat lauantaina tuomaan omat tietonsa veroilmoitukseen. Olemmehan nyt yhtymäosakkaita. Tytär näytti oman uusitun ajokorttinsa. Siitä minäkin innostuin esittelemään oman passikuvani. 
- Näytät ihan ukilta. Ehkä olen suvunnäköinen, ainakin vanhat sukuseuran miehet sen todistivat 40 vuotta sitten. Peilistä joskus katsoi minua ukin silmät; että silmilläsi katson maailmaa. 


Isä sanoi 8 -kymppisenä:
- Olisi hyvä, jos joku tulisi kanssani selvittämään asioita. Jo silloin kunta halusi sanella yksipuolisesti lapsuuskodin rannan käytöstä. Paljon piti tapahtua ennen kuin vanhempani pyysivät apua. Tiesivät kuitenkin tahtonsa, mutta kuinka se toteutetaan. Eikä ne valinnat olleet kaikkien mieleen suuressa sisarusparvessa. Tunnen heidät kaikki, olen jakanut perinnön heidän kanssaan. Äiti oli jo niin sairas, että allekirjoituksesta tuli vain puumerkki. Joku epäili oliko isäkään enää oikeustoimikelpoinen, kun hyväksyi minut hoitajakseen. Vaihtoehtona olisi ollut mennä laitokseen lähes kymmeneksi vuodeksi. Omaishoitaja paras hoitajista - vesi vanhin voitehista, Jumala parantajista - sanonnan jälkeen. Mitään hyvää ei ole minulla sanottavaa muista piäsnuatikoista ja heidän asiohin puuttumisesta lainkirjainta noudattaen ja pilkkuja viilaten. Här vilar. Täällä on ollut paljon viilareita.


Tartuin linkkiin toistenpuolue. Toisten puolestahan tässä eletään oma elämä. Rakastan lähimmäistä niin kuin itseäni. Antaessaan saa, sen huomasin hiihtolomalla ilahtuneista ilmeistä, että olimme taas kerran samassa paikassa samaan aikaan. Elämä jatkuu, ura uusi urkenevi. 

1 kommentti: