Tieto on valtaa

Sitä valtaa edustaa 2000 -luvulla Komukki. On tapahtunut sukupuolenvaihdos sitten 1950 -luvun jälkeen.

Oppikoulupaikkakunnallani kulki katuja opettajan virasta eläkkeelle jäänyt Komukki. Pitkä musta hame ja musta villaröijy hartioilla, pyylevä nainen kuin kanadalaisissa elokuvissa vanhenevat opettajat. Komukki peitti huonekalut lakanoilla uudessa yksiössä ja lähti päivän kierrokselle entisten oppilaittensa koteihin. Nautti lounasta, päiväkahvit ja päivällisen, jos niin kauan kuka jaksoi vierasta kestitä. Kun käyntien väliaika lyheni, heräsi kysymys: Miksi opettaja on taas tulossa kylään? Joku ehdotti maksavansa, jos opettaja ei enää tulisi. 

Silloin ei vielä ollut yksinäisille ihmisille palvelukeskuksia eikä yleisiä ruokapaikkoja. Se ainoa baari, johon joskus poikettiin, oli julistettu kielletyksi. Siitä rangaistaan, jos lyseolaisia nähtäisiin istumassa. Siellä saivat istua vain sen ajan lättähatut. Komukin oli ratkaistava päivän ateriat kiertämällä kestittävänä kodeissa, joiden lapsia hän oli opettanut lukemaan. Häneltä oli mennyt muisti ja ajantaju olla eläkkeellä. Sitä en tiedä, kuka katkaisi kiertämisen. 

Minulla ei ole niin hyviä muistoja käyntipaikoista. On vain rikospaikkoja enkä vielä ole tehnyt selväksi itselleni, että lähtisin elämään uudelleen niitä asioita kuin keskitysleiriltä paennut. Kulki samat reitit ja pakosuunnitelman etenemisen. Sota-ajan kauhut ovat filminauhalla, vaikka niistä kokemuksista ei puhuttu. Dokumentit valottavat noita aikoja, jotka minäkin elin vuodesta 1941 tähän päivään.

Ympäristötekijät estivät minut heittäytymästä elämän vietäväksi. En uskaltanut. Sekin oli syy, että isäni oli ollut sodassa saksalaisten rinnalla ja sitten karkottajana. Vasta 10 vuotta sitten kuulin, kuinka saksalaisista yhteyksistä suomalaiset naiset lapsineen haettiin kokoomaleireille. Olen saanut tarpeekseni kaikesta hulluudesta.

Ranskalainen nunna joutui eläkkeelle opettajan toimesta 75 -vuotiaana. Rukoili, että hänet lähetettäisi maailman pahimpaan paikkaan. Löysi itsensä Kairon kaatopaikalta. Opetti lapsia lukemaan ja pyysi aviomiehiltä lupauksen viikoksi kerrallaan, etteivät hakkaa akkaa. Lukutaito tytöillekin olisi tae päästä pois kaatopaikalta.

Kun ollaan hyvinvoinnin huipulla kehityksen edetessä hurjaa vauhtia, ei enää tarvita kaikkia ihmisiä pysymään mukana yhteiskunnassa. Pudotetaan pois yli-ikäiset ja itsensä elättäneet yrittäjät, maatalousyrittäjät, omaishoitajat ja perhehoitajat. Se kirjataan lakiin ja lakia ehdottomasti noudatetaan. 

Jos rauhanruhtinas kansakoulun opettajan pätevyydellä olisi lähtenyt opettamaan lukutaitoa Afrikan lapsille, olisi siellä rauhallisempaa. Tunisiassa kuulin presidentti Bourguipan hyvistä teoista; naisten ja tyttöjen aseman parantamisesta. Miksi amerikkalaiset turistit katosivat rannoilta, oli syynä WTC:n tuho. Nyt kansannousuun on toiset syyt niin kuin koko maailmassa. Valtiaista on tullut omaa etuaan ajavia komukkeja. Sen aiheuttama epävarmuus leviää kulovalkean tavoin.

Tuhontie on kuljettava loppuun. Ovatko EU ja € meidän pelastuksemme, ainakin joidenkin maiden pankit ovat hätää kärsimässä. Onko meistä pelastamaan edes velkarahalla markkinavoimien julma jumala. Rahaa se haluaa eikä ihmisuhreja. Hautausmaat ovat uhreja täynnä ja vanhoja naisia palautetaan takaisin lähtöpaikkoihinsa. Tilalle halutaan kokovartaloministereitä, ovat johtajien mieleen mitataanpa millä mittarilla hyväänsä. Mittaajilla ei ole puute rahasta, vaan he potevat järjenköyhyyttä. Kun lusikalla on saanut, ei kapustalla voi vaatia.

Kielitiede

Rinnakkain kansanperinnettä ja kirjallisuutta

Radioateljee: - hänen olivat muistiinpanot

Kuka kirjaa ylös kaikki päätökset, jotka koskevat yksilöä, perhettä, kuntalaista ja kansalaista. Minua ei kuitenkaan missään puhutella toveriksi eikä kommariksi. Koskaan en ole ollut sisäpiireissä vannomassa toveruutta tai ideologiaa. Mitä pidemmälle eriytyminen yhteiskunnassa on kehittynyt, sitä kauemmaksi olen joutunut jokapäiväisessä elämässä todellisuudesta. 

Markasta luopumista valmisteltiin meille yrittäjille salaseuroissa kutsuttuna. Tehtävän saanut pankkilainen oli varauksellinen, ettei vain ketään kutsumatonta ollut paikalla. Painettua tietoa uudesta eurosta oli sivu kaupalla. Euroon tutustumisesta annettiin ohjeet: tunnustella käsin, tillistellä tunnisteita molemmin puolin ja lopuksi maistaa, miltä uusi raha maistuisi kielen päällä hampaiden välissä. Minusta kuulosti se hämärähommalta, joksi se on osoittautunut viime päivinä. Kassavahti on pantu paljonvartijaksi. Pantu ja pantu, kyllä hän siihen tehtävään on halunnut fantastisilla ominaisuuksillaan. Aateluus velvoittaa, mutta kuinka pitkälle.

Mitä pidemmälle samoista lähtökohdista olevat ovat edenneet opiskelussaan tieteentekemisessä, sen kauemmaksi he ovat karanneet ajatustensa ilmaisemisessa. On tullut tieteen kieli, josta sanat jäävät elämään sivistyssanoina. Huuli pyöreänä kuuntelin aikani, sitten hankin sivistyssanakirjan. Ymmärrys välillämme ei lisääntynyt, kunnes kuulin suuttumisen syystä kysymyksen:

- Mikä sinä luulet olevasi?

Se selvitti kaiken. Pidin suuttumista tervehtymisen merkkinä. Siihen ei kuitenkaan jäljellä oleva aika riittänyt. Sivistyssanakirja ei auttanut asiassa, mutta muistuttaa sivistyneiden käyttämästä kielestä, jonka tulkiksi tarvitaan uusi kieli. Olisiko se kaunoa?

Sorbusta

Titityy ja tillintallin, sanoi tilhi kun marjaviiniä siemaili. Käyneet pihlajanmarjat antavat linnuille lumien aikaan keväthömpsyt. Se suotakoon linnuille puhdistaessaan puut menneen kesän marjoista.

Tänään viihdytti minua perheleffa "Yksin kotona". Loppu hyvin, kaikki hyvin 8 vuotiaan pojan suorituksesta. Vesirokko oli kotiinjäämisen syy. Kauan eläneillä on siihen omat syynsä. Keksitään kaikkia tekosyitä jäädä neljän seinän sisälle turvalukkojen ja ovisilmien taakse, vaikka mitään valtion turvallisuutta uhkaavaa meille ei ole joutunut kassien vaihtuessa. Kela tarkistaa käytämmekö väärin meille luvattuja etuuksia. Kela on muutoksessa tukena, että meillä menisi vielä huonommin. Jope tunnustaa Miitta-tädin terapiassa : 

- Jos olisi ollut pyssy, olisin ampunut. 

Pidetäänkö tätä laittomana uhkauksena ja sille naurajaa rikoskumppanina. Valituskierre on mahdollinen, mutta kukapa sitä haluaisi käyttää hyväkseen, kun lopputuloksen tietää ja joutuu maksamaan kulut. Parempi olla yksin kotona ja käyttää aikansa parhaaksi katsomallaan tavalla.

Mielikuvia 1: Kokovartalopuudutus

Miesnäkökulma miehestä naisen kautta: "Housut pois ja hoitoon." 

Laillistetun ammatin harjoittajana, Lääkintöhallituksen rekisteriin merkittynä hierojana kuulemani tervehdys oli vitsi, jota minä en kehoittanut tekemään. Se oli joidenkin hierojien ehdoton toivomus. Olin poissa vuosia ja asiakkaat etsivät korvaavaa hierojaa. Etsinnän tuloksesta miesasiakas kertoi.

- Olin kuullut thaihieronnasta Thaimaassa, että se tehtäisiin kuivahierontana puuvillaisen alusasun päältä. Ujona miehenä uskaltauduin menemään sisälle (thai)

hierontapaikkaan. Maksoin 100 mummonmarkkaa sisäänpääsystä. Minut ohjattiin verholla eristettyyn koppiin kehoituksella riisuutua. Sisään tulee nainen, luettelee hinnat; pienempi hoito 500 mk, koko hoito 700 mk. Samalla nainen tempoo boksereitani. Ujona miehenä kuulemani perusteella hieronnasta en luopunut boksereistani. Nainen näkee tempomisen turhaksi ja poistuu paikalta. 

- Hierontaa ei saisi tästä putiikista, arvelee mies pukiessaan vaatteitä päällensä. Odottelee tiskin takana palautettavaksi 100 -markkasta. Ketään ei tule paikalle. Näin kävi miehelle, kun mielikuvat eivät vastaa tarjottua tuotetta. 

Herään aikaisin tänään lauantaiaamuna. Rästissä on ainakin kolmen päivän kirjoittaminen viimeksi kuulemastani kokovartaloministeristä. Oliko se huumoria ja kenenkä mielestä? Olen osallistunut suuriin tilaisuuksiin kutsuttuna ja kokenut henkilökohtaisen loukkauksen milloin johtajalta, milloin lääkäriltä, milloin vain pienisieluiselta asiakkaalta tai kilpailijalta. Olen päässyt halventamisesta yli yöntuntienpuhuttelijan kanssa. 

Tänä aamuna kuului ääni herran. Olin koneella jo klo 6.00. Silmät vielä nukkuivat eikä aivotoiminta ollut aktiivista. Kirjoitin käsin muistamani aamun ajatuksen.

On parempi huolehtia luonteestaan kuin maineestaan,

koska luonne on se mitä ihminen on oikeasti,

kun taas maine kertoo ainoastaan sen,

mitä muut hänestä ajattelevat. 

-John R. Worden

Sanojaa en tunne, enkä etsi hänen ajatuksiaan. On niin paljon mielessä käsittelemättömiä asioita, joihin eläydyn. Polittiikasta otan vastaäänipariksi; Hella W ja Veltto V. 

Hellasta tehty uusi elokuva on ollut esittelyssä, kuinka käsikirjoitus sai muotonsa. On käännetty näkökulmaa. Menin takaisin sänkyyn ja kuuntelin Eeva Joenpellon haastattelun jälkeen kansanlaulun ja vastaäänimusiikkia. Silmät aukesivat ja päivä valkeni.

On vietetty vainojen uhrien muistopäivää. Siihen liittyen katsoin Hitlerin murhayrityksen "Stauffenbergin valinta", paon Auschwizistä ja elokuvan "4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää". Kaikki tämä on tapahtunut minun elämäni aikana. Anne Frankin kanssa olen eristyksessä hiljaa, ettei kukaan kuulisi ja paljastaisi ajatuksiani; politiikasta, omaishoidosta, kirkosta, rasismista, seitsemästäkymmenestä vuodesta, työhistoriasta. Onhan näitä arvostelunaiheita  silmätikuksi asti. Varsinkin lainlaatijan mielestä yhteiskunnan kaatopaikalla.

24hberlin.tv on tätä päivää tunti viikossa tällä kertaa. Berliini on muurin murtumisen jälkeen palannut päiväjärjestykseen. Avartaa minun näköaloja taiteen kautta hautausmaakierrokselle. Yöllinen soitto viskasi minut eroottiselle hautausmaalle. Tutustuin siihen aamulla netissä: Erotique du cimetiere  Photographihic Walk: Andre Chapot.

"Olen aina mieluummin patsaan nainen ja marmori lihaksi, Theophile Gauthier tunnustaa muistelmissaan." (konekiel. käännös) 

(- Mikä sinä luulet olevasi?)

Tämä on minun vastaukseni johtajalle, väitelleelle tohtorille ja vastaväittäjälle, joka lupasi minulle eläkkeen karttumista tultuani tiettyyn ikään. Antoi uuden määräyskirjan opettaa lapsia lukemaan  purettavassa mökkitönössä. Keväällä johtajaopettaja suutari-Jussin pojan kanssa yritti hukuttaa minut. Elämän loppupuolella kansakoulunopettajan pohjaopinnoilla tehdään turhaksi minun verkkokirjoitustaidon hankkiminen, YEAT:n suorittaminen, ikä ehdoton, työhistoria olematon. Tämä on suomalaisen yhteiskunnan loppu. Venäjä kieltää maanomistamisen raja-alueillaan. Se on nootin paikka. 

Palaan housuttomaan hoitoon. Tervejärkiselle asiakkaalle se on mustaa huumoria eikä sitä panna täytäntöön. Sairaalle se on kynnyskysymys. Hän odottaa kehoitustani. Sitä ei tule. Jos hän haluaa riisua munakukkaronsakin, on se paljasteluntarve. Siitäkin on puhuttu ja parannuttu. 
Joku ujo pujahti selän takaa työhuoneeseen ja riisuu kaikki pois. Istuu alastomana penkillä, mutta on vapputunnelmissa. Se on hieronnan este. Joutuu pukemaan päällensä ja suuttuneena poistuu paikalta. Sekin oli opetus ja hän parantui paljastelustaan.

Missä on mustan huumorin raja? Junnun isojenpoikienlaulujen esittäjät ovat pukeutuneet frakkiin ja minulla ei ole mitään hävettävää kuunnellessani esitystä taiteena. 

Ikuisesti (Forever, 2006)

Palkittu, kaunis ja rauhoittava dokumentti Pariisin legendaarisesta hautausmaasta Pere-Lachaisesta tämän päivän kävijöiden silmin. Samaistuin korealaiseen kävijään, joka toi keksejä kirjailijalle. Nuori mies oli lukenut häntä 10 vuotta. Kirjat olivat ravinneet hänen aivojaan ja hän toi kiitokseksi ruokaa kirjailijalle. Hautamuistomerkit rapistuvat, mutta aina on siellä kävijöitä. 54-vuotias rouva muisteli nuorta miestänsä, joka kuoli ampiaisenpistoon. Oli allerginen. Löytyisikö Cambian lomamatkalta se suuri rakkaus, hän ainakin löysi. Tälle hautausmaalle palaan vielä monta kertaa kirjallisuuden lajissa "taide ja taudit".

PS. 1. kommentti jo pelkästä otsikosta. Ehkä... on puhutteleva. Sen pituinen se päivän politiikasta, poliitikon puheista. Ne on julkaistu kirjana "Liehuva liekinvarsi". On puuduttavaa luettavaa ja siksi se on jäänyt kesken. Kaivan kirjan esiin ja etsin sen huippukohdan, josta tuli puheenaihe pitkäksi aikaa.

Vihreä talo ja virtahepoja

Kevään merkki kylpee auringossa tiiliseinällä. Häikäisee. Tänään on hyvä päivä kaikilla mittareilla mitattuna. Kohta soi summeri kolme kertaa, ajasta on sovittu etukäteen. Olen järjestellyt tavaroita pois näkyvistä. Sitten saan etsiä niitä, mihinkä jätin kädestäni papereita, jotka ovat olleet työn alla.

Vihreän talon virtahevoista tiedän, että nobelistin kanssa olemme ystäviä. Sitä en voi sanoa kaikista reviirilleni tuppautujista, harhautuneista tai muuten vain elämääni hallitsimaan pyrkivistä. Olen vapaa tulemaan ja menemään, ajattelemaan ja kirjoittamaan vaatlmatonta blogiani. Samalla työn alla on Mario Vargas Llosa: Vihreä talo.

Kuolema

Voi surkeus, ei ole lukijoita eikä kommenteja. Olenko jo kuollut. Kirjoitukseni jäävät elämään verkossa, kun munalukollisista päiväkirjoista on vain kannet jäljellä. Pöytälaatikotkin on heitetty lattialle ja sisältö levitetty ympäri huonetta.

Tulihan se totuus julki. Köyhimmät yksinhuoltajaperheet eivät saa lapsilisää, se katsotaan heille tuloksi. Minua helpottaa, kun päästään vihdoinkin asiaan suomalaisessa sosiaalipolitiikassa. Onneksi on Stubb ja nootti, joka annetaan naapurille, jonka muuttumiseen Ahtisaari uskoo rauhan ylläpitämiseksi. Sodat loppuvat, kun Suomi-neito liittyy Natoon.

Kunnia ja Kuolema pitävät paikkaa blogeissani toistaiseksi. Minulla on muuta tekemistä. En sure lukijoiden ja kommentien puutetta, vaan iloitsen siitä mitä minulla on. Olen ollut rikas ja minulta on otettu kaikki ulosmittauksella, välimiesoikeudella uhaten ja vapaaehtoisesti luopuen rikkaille, joilla on työhuoneelleni enemmän käyttöä. 

Ei toteutunut ohje myydä kaikki ja antaa rahat köyhille. Se oli kukkaronvartijan oma ajatus varkaana ja yhteinen sopimus kavaltamisesta 30:stä hopearahasta. Silmät aukesivat eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin hirttäytyä. Rahoilla kirkon vanhimmat ostivat veripellon muukalaisten hautausmaaksi.

Kumpi oli ensiksi: muna vai kana?

Keväällä 1961 ounasteltiin jo elektronisia aivoja, tietokoneita ja tekoälyä. 2011 uhotaan yo -kirjoitukset tehtäväksi tietokoneella. Palasin alkuun puhelinkeskustelussa. Mikä siellä lapsuuskodissa oli niin ihanaa lomilla vanhempien luona? Vanhemmat ilahtuivat lastensa kotiinpaluusta, kaikki oli niin hellää ja hyvää. Siihen asti kun olimme sinkkuja! Siitä kertovat voimauttavat valokuvat: elämäntarina, tunneperhe, omat roolit ja puolet työyhteisössä. 

Meillä on tuntematon käsite lailla määritelty työyhteisö; yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, omaishoitajana, perhehoitajana. Se on jokaisen oma asia. Vain Pentti Linkola kalastajana edustaa vanhaa itsensäelättämiselinkeinoa. Optiomiljonäärit eivät näe halkoja omissa silmissä, vaan peittävät toisten silmät kalvoilla, ettei heidän optionsa näkyisi eikä omakehu kuuluisi kaatopaikkakansalle.

Wiljami on kaapattu

Yritin selvittää sitä jo eilen, kun sain maksumuistutuksen Wiljamin kotivakuutuksesta. Kela, vakuutusyhtiöt ja pankit ovat keittäneet sopan omalla reseptillä. Sitä he maistelevat, onko tuoreista raaka-aineista keitetty soppa jo syötävää. Kelalle on jo toimitettu valtakirja, että saan toimia veljeni kirjurina. Hän oli melkein sokea, kun 45-vuotiaana oli harmaakaihi sumentanut silmät. Kelalle hän olisi rahastuksen kohde näkövammaisena. Hän sai kuitenkin näkönsä takaisin kaihileikkauksella. Siihen pääseminen on oma juttunsa; tieto-taitoa on leikata, mutta kuka sillä saa rahastaa.

Puhuminen omasta puolesta on yhtä vaikeaa, kuin Veikon antama puheopetus kesäkotipossulle. Veikko ruopotteli 2 viikkoa tuottaen mielihyvää possulle ja possu oppi sanomaan 'kiitos' possujen kielellä:

- Nöf! Se sisälsi kaiken yhteisymmärryksen possun ja kasvattajan lyhyen kesän aikana. Jouluna possu omena suussa kiitti hyvästä kesästä.

Kela-asiointi on loppuun käsitelty tälle vuodelle. Vakuutusautomaatti pitää kiinni tehdystä sopimuksesta, johon kohdistuva maksu ei osunut kohdalleen. Soitan asiakaspalveluun. Siellä on sama käytäntö ohjaamassa näpyttelyä kuin kaikissa isoissa organisaatioissa älyautomaation opetuksessa. Kun vihdoin pääsen perille, kysyn:

- Onko siellä automaatti vai ihminen vastaamassa?

Sanoi olevansa ohjelmoitu ihminen vastaamaan. Maksu on maksettu, mutta se on ohjautunut eri kohteeseen. Samoin sain kaikkien tuusniemeläisten maksamattomista veroista ja laiminlyönneistä tiedot vastuullisena, kun olin pudistanut tomut jaloistani isän kuoleman jälkeen.

MIKSI, sitä kysyin ja kysyn aina uudelleen uusien rahastajien edessä. Kuinka voin sanoa irti vakuutuksen, jolla ei ole mitään merkitystä.

- Lähetänkö valtakirjapyynnön veljellesi, että voit hoitaa hänen vakuutusasiaansa?

- Tule veljesi kanssa toimistoon asioimaan, että veljesi allekirjoittaa irtisanomisen. HÖH!

- Asun Lahdessa ja vanha veli Tuusniemellä. Ei ole käynyt luonani koskaan edes kylässä.

Tämä puhelinneuvottelu saa minut arvioimaan uudelleen kaikkia vakuutusmaksuja. Niistä vakuutuksista pitää päästä eroon.

24h Verkkokirjoittajan talossa:

On minulle edistystä, 

• kuulla klo kuuden aikamerkki, 
• kuulla klo seitsemän uutispätkä, 
• kuulla klo 7.50 aamuhartauden pitäjän, Larikan nimi, 
• kuunnella klo kahdeksan jälkeen Erno Paasilinnan haastattelu sängyssä. 
• Siinä oli jotakin sanomaa älyköistä. Lähiökodin puolesta Virpi Hämeen-Anttila toi julki, eivätkö älyköt asu erilaisissa hienostoympäristöissä. 
• Kuulen klo kymmenen uutisista maahanmuuttajien olevan enemmistönä joillakin asuntoalueilla. 
• Vihtaniemellä seitsemän talvisavua on sammunut, tilalle kunta on tuonut n. 100 uusrikasta kunnan mökkiläistä.

En ole syrjässä yhteiskunnasta enkä pudonnut kuin eno veneestä. Mustalaisleirit muuttavat taivaaseen.

Juurakon Hulda

Juurakon Huldan kuunteleminen onnistui vasta kolmannella kerralla, sunnuntaina iltapäivällä soi puhelin, illalla läksi ajatukset harhailemaan. Maanantaina klo 11.00 uusinta-aika oli vapaa ja nyt tiedän Juurakon Huldasta puolet.   
Hella Wuolijoki on tuttu tyyliltään kirjoittaessaan vahvoista naisista, jotka itse kohentavat omaa sivistystasoa opiskelemalla. Itsekin ehdin mukaan omakohtaisesti toteamaan, kuka saa opiskella ja kenenkä tiedonhalu on turhaa ammatillisesti tai kansalaisvalmiuksen ylläpitämiseksi.

Tiesin lähtökohtani Vihtaniemellä yhtenä pienviljelijän tyttärenä. Olihan naapurit tuttuja, minkä Vihtalahden emännätön, omaisuudesta isorikas, muuten järjenköyhä isäntä pisti paksuksi emäntäpiikojaan ja lähetti heitä enkelintekomatkoille rahatukko kourassa. Lopun aikaa tyytyi miespalvelijaan. 
Mantereen puolella olivat maasta rikkaat talolliset, jotka luulivat omistavansa heitä palvelleet piiat ja rengit. Näistä suitsienpurijoiden sanomisista sain kuulla 50 vuotta myöhemmin. Käsittelen aikaa Öllin isän oppivuosina. 

Saunaniemen kansakoulussa ei ollut eriarvoisia lapsia, kaikki olimme samoista lähtökohdista sodasta palanneiden isien jälkikasvua. Oli mentävä eteenpäin. Minäkin halusin oppia enemmän. Olin vasta 12 v, kun jouduin vieraalle paikkakunnalle Tuhkimoksi tädin perheeseen. Elosta ja olosta kertoo rehtorin korvasta taluttelu ja polliisin virkavalta, josta sain kuulla kolmen koplan tytöiltä. He olivat kärynneet myymälävarkaudesta. Jumppatunnilla pallopelissä sain tuntea Akin kynsien tehon sohiessa silmiäni estottomasti. Juurakon Huldalla torpassa oli olo turvallisempaa siihen asti kunnes lähti Helsinkiin Taivaanrannanmaalarin mukaan ja joutui sisäköksi tuomarin huusholliin.


Oman opiskeluajanasumisen olin järjestänyt hemiplegiarouvan luona luvaten auttaa häntä jokapäiväisissä askareissa. Jouduin jättämään hänet kesken lukuvuoden, epäluulot minua kohtaan lisääntyivät oikeudella uhkaamiseen asti. Opettajaopistossa oli toiset rajoitukset naisille; pysyä naimattomana. Ei meillä ollut seurustelusuhteita, paria salarakasta lukuunottamatta. Se oli omalla luvalla lähteä sulhonsa mukana talvikisoihin tai tulla raskaaksi opettajien sitä huomaamatta.


Oma taivaanrannanmaalari tuli elämääni painostuksesta, "kun akka on puhemiehenä, on piru perämiehenä." Olen kääntänyt nämä kokemukset Kapun ohjeeksi kuninkaallisille satamajätkäseikkailuun heittäytymisenä. Sain lapsilleni terveet geenit, joista maksoin oppirahat. Geenipankki muuttui rastiksi ruutuun (X) elää avioliitossa. Se oli tuhoontuomittu liitto jatkaa koko elämän ajan. 
Pysyin suomalaisena (Äiti Teresana), Isä Camillon lapset ovat puhtaasti kahden saksalaisen lapsia, puhdasrotuisia arjalaisia. Olen vain lisääntynyt suvuttomasti, jos joku on halunnut minut äidikseen kaukana kotimaasta.


Kun oma elämänkaari on vaiheessa, jossa vanhempani ovat kuolleet, olen Juurakon Huldana taas koputtelemassa opintienoville 2000 -luvulla. Voin olla tyytyväinen, että olen voinut sälyttää siviilisäätyni sinkkuna. Ammattisanastoa sain käyttää esimiesjohtajan kanssa, jonka kuva minulla on läksiäisistä mallimestarin kainalossa. 
Toinen vastuunkantaja on yhteiskuvassa tähtisopraanon halauksessa. Hyvä niin, yhteinen intressimme on tulevaisuuden tutkimus eikä ihmissuhteiden vatvominen. Se leimaa tätä päivää, jos halaa jokuta, ymmärtää halattu väärin eleen ja puolustautuu; 
- Olen naimisissa. Halaamisesta on tullut viisarinvärähdyksen testitilanne. Jos tulee torjutuksi, voi raivo purkaua raiskauksena tai johtaa eroottiseen hautausmaahan jo elävältä. Sijoittajamuukalaiset päätyvät muukalaisten hautausmaahan ja niitä on täynnä maailma papualaistenkin mielestä.

Mitä Hella Wuolijoki kertoo Juurakon Huldasta toisessa osassa. Taisin jo ohittaa oman tarinani Huldan tarinan puolenvälin, olenhan lukenut viime vaalien aikaan alkaneet blogikirjoitukseni uudelleen enkä löydä mitään edistystä naisten aseman parantamisessa. Edelleen sukupuolet ovat eriarvoisia julman jumalan kiinalaisessa helvetissä. Nais- ja nais-, very nice asiassa kuin asiassa. Yhden ilmaisen äänen annan naapurin pojalle, kun se on mahdollista naapurina. On kuin äänestäisin itseäni, mutta olen yli-ikäinen ehdottomasti ja yrittäjänä ehdottomasti ilman työhistoriaa. 

Muistinsa menettänyt kansakoulunopettaja antaa tälle ajalle nimen. Muistan sen alkaneen dementoituneen Komukin lähtiessä kierrokselleen entisten oppilaittensa koteihin kestittäväksi joka päivä uudessa kohteessa. Venemestari esitteli Vihtaniemellä ammattinsa: Venemestarina veneenteko ja mieronkierto. 

Suomalainen ammattitaito on ulkoistettu, jäljelle jää mieronkierto. Komukit sitä jo toteuttavat maakunnissa ja maailmalla eikä heillä ole ammattiosaamista missään asiassa, kiertävät vain mieroa.

Vapaus

Blogini ovat kaksosia ajassa kuin Turku ja Tallinna kulttuuripääkaupunkeina. Tänään yhtä vaikeita kirjoitusalustoja kumpikin. Siinähän pitävät paikkaansa kuunnelman ajan Juurakon Huldasta. Euron puhelu keskeytti kuuntelemisen. Yritän uudelleen tänä iltana. Pidin vahtia, ettei Epookin uusinta mene sivu suun. - Isäni maa -  saksalaisen perheen tarina (Wibke Bruhnsin dokumentaarinen tarina, suomentaja Marja Kyrö) Minua viehättää kaikki kuulemani, lukemani, etsimäni, löytämäni yhteydet, jotka jotenkin liippaavat läheltä. Nyt olisi aika tehdä yhteenveto aineistosta, jota olen kerännyt, vartioinut aarteena kuin pikku peikko peukkuluinen kosiomatkaltaan Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen Satupuusta katsoen.

PEIKON KOSIORETKI 

Kerran pikku peikko peukkuluinen

lönkkäkinttu, vääräsääri

sykkyrälle hännän kääri,

puhdisteli tarkkaan rinnuspielen,

asetteli kielen

aivan keskelle suuta.

Sitten pikku peikko peukkuluinen

peikkoneitosta näin kosi:

"Aikomus on mulla tosi

vaimokseni ottaa pikapuolin

peikkoneito, jonka huolin. 

Mitä sanoisit siihen?

Sanoisitko pikisilmäinen 

kiirekieli, pirppanokka,

että paremmalle rokka

maistuu, kun on kaksi maistamassa.

Sitä paitsi aarrekassa

vartoo piilossa mulla."

Vastas siihen neiti pirppanokka

kiirekieli peukkuluinen:

"Kovin olet simasuinen,

oletpas nyt aivan kallellasi.

Tiedän kaiken aartestasi:

Kuu on mokoma aarre!"

Silloin pikku peikko peukkuluinen

vääräsääri, kyhmyvarvas

suruksensa tuosta arvas, 

ettei tule mitään peikkohäistä.

Kovin oli yksinäistä

peikon kotiinsa käydä.

Tarkistan harjoitusblogistani päivämäärän, 14.9.2006, milloin minut oli erotettu rekisteröidystä yhteisöstä. Minulla ei ollut oikeutta kirjoittaa ilman kokemuskertomuskoulutusta omasta kokemuksesta. Kovin oli orpo olo. Meitä kuitenkin etsittiin, vastasin kutsuun ja avasin uuden tulevaisuuden oven. 

Yhteiskunta junnaa paikallaan, eteenpäin on elävän mieli, mutta olemme suljetun yhteiskunnan rajoilla kolkuttelemassa omistaaksemme palan Venäjän maata. 

Kirjailija Torsti Lehtinen peräänkuulutti kirjoittamisessa yhteiskunnallisuutta. Sitä minulta ei puuttunut eikä osallistumista kieltänyt uusi suljettu yhteisö. Päin vastoin sain palautteen: Olitko mukana? Jos et ollut sinun olisi pitänyt olla. 

Näillä toivotuksilla nyt olen ollut Otavassa, kun samaan aikaan naapurissakin olisi ollut mahdollisuus osallistua.

Kun lähellä on niin puskee,

kun kaukana on niin ammuu.

Syksyllä 2010 iloitsin Otavan kampuksella nähdessäni maamyyrän(kontiaisen) nostamat multakasat. "Kuinka mieletöntä on lentää ja laulaa", kuulen kontiaisen tuhahtelevan. Luulin kirjoitusta lukiessani, että marjaskarhu oli herännyt talviunilta, kun niin ärisi. Mitä saa kirjoittaa ja miten. 

1950 -luvulla vaihdoin kieltä, että kirje- ja päiväkirjasalaisuus ei ollut kaikkien luettavissa. Tästä alkaa minun tandemoppiminen puolet ja puolet saksaa ja suomea. Kuinka olen päätynyt valtionuskontoon. Perhe on yhteiskuntaa pyörittävä ratas, merkitys laajenee maahan ja maailmaan. Vanhempieni työtä en koskaan arvostele palautteella menestyksestä. "Kuule, faija ja mutsi, ihan tuota en olisi uskonut." Heidän selviytymistarinastaan kylläkin ihaillen ja henkeä pidättäen, muistoa kunnioittaen.

Aloittaisin tänään, mutta yhteiskunta on siirtänyt sivuraiteelle odottamaan hyökkäyksen jatkamista. On kylmää kyytiä lainlaatijoilta, kuinka meille kunnissa käy. Se ei ole minun päänsärkyni, sitä saa potea palaniuhkit, kun en ole päättäjänä. Olen valituspäätösten odottaja. Hyvää ei odota koskaan liian kauan, mutta kielteiset päätökset roikottavat meitä löyhässä hirressä. Odotusajan lyhentämiseksi pieni, vihreä limalötkö roikkuu pää alaspäin posliinikukassa. Itse lepään lepakoiden luolassa. Siellä ei tapahdu mitään sopimatonta sukupuolten välillä. Se tapahtuu mediamaksulla teeveessä, kun inhorealistiset tunteet kyrsivät selkäpiitä enkä minä ole ainoa kyrsitty. Rottien järsimä ja punkkien purema kylläkin 15. yön painajaisissa.

FERNANDO PESSOA: HETKIEN VAELLUS 1974 Ricardo Reis, Mestari 12.6.1914

Mestari, levollisia

ovat kaikki hetket

jos menetämme ne

kuin maljakkoon

kukkia asetellen.

Ei ole suruja

eikä ilojakaan

elämässämme.

Taitakaamme siis,

viisaat varomattomat,

ei elää siitä,

vaan kulkea sen halki,

tyynen järkkymättöminä,

pitäen lapsia

opettajinamme,

ja silmät täynnä Luontoa...

Aika kuluu,

ei kerro meille mitään.

Vanhenemme.

Taitakaamme melkein

vahingoniloisina

tuntea lähtevämme.

Ei kannata

tehdä elettäkään.

Emme mahda mitään

julmalle jumalalle

joka ahmii omat lapsensa.

Martta-merkki hautakivessä

Poimikaamme kukkia.

Kastakaamme ohimennen

keveästi kätemme

rauhallisiin jokiin

oppiaksemme

itsekin rauhallisiksi.

Auringonkukat, auringolle

alati kuuliaiset,

elämästä poistukaamme

tyyninä, katumatta

edes sitä

että olimme eläneet.

Levollisista hetkistä kaamoksen hipoessa vielä kaksi päivää Suomi-neidon päälakea.

Koukussa

Aamuhartaudessa kirkkoherra puhuu nukkuneensa ongenkoukku peukalossa yön yli, kun ei itse onnistunut sitä poistamaan. Pikku-pojat olivat lähteneet lammelle onkimaan. Välineenä pitkä vapa, siima, koho ja koukku,  johon mato pujotettiin syötiksi. Kaikki oli valmiina ensimmäistä heittoa varten. Koukku tarttuu toisen pojan huuleen. Pojat lähtevät ensiapuun, toinen kantaa vapaa, toinen on koukussa, josta kiemurtelevaa lieroakaan eivät uskaltaneet poistaa. Näin olemme koukussa kuka mihinkin.

Minä itse kiemurtelen koukussa pääsemättä irti koukuttajan kynsistä. Minusta pidetään kiinni viimeiseen asti. Olen luullut voivani valita, mutta luulo ei ole tiedon väärtti. dna lähestyy ilmoituksella: 

- Tervetuloa DNA Klubiin!

Minut on nimetty DNA klubin asiakasviestinnän kohteeksi. En tarvitse muuta DNAlta kuin laajakaistayhteyden. Ei luulisi olevan monimuotoista. Pitäkää vähän matalampaa profiilia, en ole yllytyshullu, vaihtelunhaluinen enkä niin tyhmä, miksi minua luulette. Voin saada DNAsta tarpeekseni ja vaihdan kilpailijan leiriin. Rokka sanoi sodassa.

- Älä sie ruppee minnuu kehumaan. Sodassa tien, mitä pittää, mutta mukulakivvii en asettele polokujen varrelle. 

Odotan yhden ilmaisen äänen antamista seuraavissa vaaleissa. Kirkon vaaleissa äänestin ennakkoon Lahden srk:n äänestyspaikassa. Sain ehdokasluettelon ja äänestysohjeet postissa. Sen verran kirkoilla on yhteistyötä. Nokiamissiota katson kuin anglikaaninen pappi kiertäessään uskonmenoja alkuasukkaiden henkienpalvonnasta hedelmällisyysriitteihin. Katson kaikkea enkelinsilmin siunaten, mikä on sen arvoista. Olen onnekas monestakin syystä. Olen tullut hukutetuksi, mutta pomppasin iloisesti ylös kuin ongenkoho vapautuessani syöttiintarttuneesta saalistajasta.

Noudatan Rudolf Steinerin sosiaalista peruslakia projektia muuntamalla. Komukit kiertävät maailmalla unohtaen perustehtävän, miksi ovat lähteneet merta edemmäs kalaan. 

Kahden maan kansalainen

Kun tulee aika, tulee neuvo.

Nyt viimeistään on hyvät neuvot tarpeen joka taholla. Takana on kirkollisvaalit ja seurakunnissa on valitut saaneet tehtävänsä. Olen ollut liikkuvaista kalustoa, että kauttakulkemani seurakunnat ovat jääneet kirkollisveron kerääjiksi. Kotikirkkoni, Tuusniemi, on tutuin jo siltä ajalta, kun Isoisä souti järvimatkan Vihtaniemeltä kirkkoon. Toi nälkäpalkalla kirkonrakentajalle evästä kotoa. Pappi sanoi tuusniemeläisiä oekeeksi immeisiksi verratessaan eri pitäjien ruokatuomisia keskenään. Tuusniemeltä tuli parhaat eväät. Isä tuli rintamalta viemään tyttärensä kastettavaksi kirkkoon. Kirkkoherra kyseli niistä kaatuneista, jotka tulivat saman kuorma-autonlavalla, isä ainoa elossa. Oli kesä ja arkut olivat lastattu pinoihin. Sen näin Tukevan Taunon sota -elokuvassa.

Lapsena käytiin pyhäisin kirkossa, osalistuin minäkin papin hautajaisiin. Kävin rippikoulun vieraalla paikkakunnalla, jossa uskonnonopettajastani tuli piispa. Muuttojen yhteydessä seurakunnat vaihtuivat jääden kaukaiseksi. Aikuiseksi tultuani kirkon naisnäkökulma oli jo silloin julkilausuttu: Huora. Eikä puheet ole miksikään muuttuneet naispappeja ja -piispoja valitessa.

Palasin syntymäkuntaani vanhempieni hoitajaksi. Kirkossakäynti jatkui isän kanssa totuttuun tapaan. Maallikkojäsenet näkivät rahastuskohteen. Kirkonkammarin vuokraa nostettiin, kun tulin uudeksi vuokralaiseksi. Maksoin kalliisti sähkölämmityksestä, harakat nauraa räkättivät haaskalla kuin siantappopäivänä odottaessaan tappaisia. Poliittiset luottamushenkilöt eivät voineet salata tyytyväisyyttään. Hetken kesti elämä sekin synkkä ja ikävä. Huijarit olivat jo jalkautuneet maakuntiin.

Harakka opetti minulle venäjää rah-rah-manovina. Oli tarpeellista kunnan bisneksien kannalta, kun se toi venäläiset naapuriksi Vihtaniemelle. Heille on minulla varattuna muukalaisten hautausmaa lapsuuskodin uimarannassa. He tarvitsevat sen, eihän ulkomaalaisilla ole oikeutta omistaa maata Venäjän raja-alueella. Kyllä Siperia opettaa, kun en rakenna valtion omistamalle maalle, vaan olen työleirillä. Siksikö,  että
- Kyllä ne ovat.
- Viisaita ovat, kun turvaavat omat raja-alueensa.
- Tyhmiä suomalaiset, ottamalla lahjusraahaa upporikkailta venäläisiltä.


Enää en tiedä, missä ollaan menossa. Ja mitäpä se ketään liikuttaa. Paneudun nobelkirjaan "Vihreä talo" ja luen blogikirjoitukseni alusta lähtien. Lisään kappalejaot, lukijoiden haukata happea välillä. Sisältöä ei tarvitse muuttaa, oli yhtä totta silloin kuin tänä päivänä vaalista vaaliin. Päijät-Häme on Suomen ylivelkaisin alue suurkunnaksi yhdistymättäkin.

Onni on sinitiainen

Enkeli sulki suun ennen syntymää. Sitten sulki korvat, etten kuule pääministerin tuloa kanavaa pitkin aamulla, kun olen vielä sängyssä.

Tänä aamuna ajattelin jo menettäneeni näkökykyni, kun kaikista aisteista on luovuttava. Avaan kuitenkin tietokoneen. Wlan ei ole käytössä ollutkaan, mutta verkkoyhteyskin ei-käytössä. Kaikesta huolimatta luen sähköpostit ja lukulehden netissä. Siihen asti kaikki hyvin. Posti pudottaa luukusta joulukortin, jossa talitiainen toivottaa jouluiloa. Pankki kutsuu Kultaisen Iän Kerhon jäseniä virkistys- ja liikuntapäivään, kylpyläretkelle Tallinnaan ja päiväretkelle Tyrväältä teatteriin.

Kolmen sydämen joulukorttia kaipasin elonmerkiksi ystäviltä jouluksi. Kyselin jo tutuilta, missä he mahtavat olla menossa. Nyt tiedän, että naapurit ovat kotona puiston toisella puolella. Talitiainen kiersi vain maailman ympäri päästäkseen pikkulintuna perille. Laajakaistanopeuden nostaminen häiritsee yhteydenpitoa netissä. 
Pankin ilmoitus Kultaisen Iän Kerhon jäsenelle ei koske minua. Siihen kerhoon en ole koskaan liittynyt enkä koskaan tule liittymään. Minulla on pankkitili sitä varten, että sen kautta taskurahat kuukautta kohden annettaan käyttööni. Muusta ajanvietteen järjestämisestä ei ole väliä. 

Yrittäjänä olin pankille turvallisuusriski, kun keräsin asiakkailta maksun käteisenä. Vein sen pankkiin tilille viimeisen kerran. Pankkineiti nousi seisomaan, käänsi selkänsä minulle ja olan yli mutisi.
- Et voi tuoda enää rahaa tilille. Ota pankin avaimet ja vie tallelokeroon. Siellä toinen securitarefirma siirtää rahat tilillesi.
- Minäkö tässä iässä ottaisin pankinavaimet voidakseni maksaa laskuni pankin kautta. Olin jo joutunut pyytämään huoltomiestä avaamaan oven, kun avaimet jäivät sisälle. Seuraavana aamuna istuin sängyn laidalla paniikissa.
- Mitä jos ottaisin rahani ja lähtisin matkalle ilmoittamatta kenellekään olinpaikkaa. Lasten tähden en sitä voinut tehdä. Soitin uuteen pankkiin ja kysyin.
- Otetaanko teillä vastaan käteistä rahaa?
- Ei, meillä kaikki rahat siirtyvät tilille sähköisesti.
- Kiitos tiedosta ja totisesti näin on tapahtunut. Puolivuotta pankki ollut toiminnassa ja huijarit siirsivät tekaistuilla papereilla miljoonia omille tileilleen. 
Näin ovat pankit jatkaneet, ottaen pieniltä antaen isoille. Ja näin toimii valtio kassavahdin avustuksella turvassa Suomi-neidon hameen alla.


Tiaiset ovat olleet minulle pikkulintuja siihen asti kun katsoin Eetu Tiaisen käsintekemää pöytää ja pöytälaatikkoa. Laatikko liikkui vaivattomasti, ei levinnyt liitoksistaan. Pöytä on vielä käyttökelpoinen, käsityönä tehty. Samaa en voi sanoa Askon valmisteista, palikoina laatikossa ostetusta lastulevytuotteesta. Kokosin sen itse, laatikko ei aukea. Pitäisi purkaa palikoiksi ja koota voimaa käyttäen tapit koloihinsa ja varmistaa liimalla, että laakotti pysyy kasassa kosteuden vaihdellessa sisätiloissa.
Pieni poika mainitsi sinitiaisen. Mikä erottaa tiaiset toisistaan. Talitiaisella musta  kommandopipo, sinitiaisella pyhimyskehä. Sopii minulle ja siitä lähtien sinitiainen on ollut minun onneni.


Kiiruhda hitaasti! Ottamalla aikalisän olen selvinnyt omaishoidosta aikanaan ja sen jälkeen valitsemalla oman tien. Samoin  on löytynyt parantajalääkärit hoitamaan minua. Olen käyttänyt potilaan oikeutta kieltäytyä hoidosta, joka olisi vain nuoren lääkärihoitajan kokeilua vanhaan naiseen. Olin nuori, kun hammaslääkäri jätti suuhuni liian korkean hammaspaikan hoitovirheenä. Päivystyksessä sain huolimatonta ensiapua kehoituksella mennä loppusilaukseen kaupungin hammashoitoon. Sunnuntain päivystyksestä alkoi jatkon odottaminen. Sitä kesti kaksi vuotta voidakseni testata, oliko odotusaika suorassa suhteessa; hyvää ei odota koskaan liian kauan. 
- Kysyvä kutsu kuului; tuletko?
- Tulen. - mutta siellä käytyäni en mene toista kertaa.


Eikä odottaminen mihinkään ole loppunut. Oikeastaan ollaan menossa kaikessa alaspäin. Lasketaan mäkeä kuin majava lituskahäntää hyväksi käyttäen. Palaan lepakkoluolaan kaksikuulaisen kahvan erottaeessa sukupuolet toisistaan. Yksikuulaisesta kahvasta ja hänen hirmuteoistaan muistuttaa yksikiveksinen, pieni, hassu Hitler, sekin on kerrottu jälkipolville. Pitää olla munaa ja munalisä palkassa. Jatkan jos munat koisoo ja ostan makkoovoo munnoo.
Viisas on, joka oppii kaikilta.

Yhteismetsä

Metsien säilyttämistä jakamattomina puhutaan tänään ja puhuttiin 10 vuotta sitten. Hallikainen otti jakajana amerikkalaisen mallin arvottaa kesämökkiosakkaille osuudet auringonlaskun ja ilmansuunnan mukaan. Kun niiden arvo ei riittänyt rakennuspaikan lisäksi, tuli kesämökkipläntin omistajista pienmetsänomistajia. Jäljelle jäi aukkohakkuut, metsärannat ja juostenkustut juoperot rasitusteinä kantatilan osuudeksi. Isästäni tuli kuoltuansa miljonääri ja minusta miljonäärin perinnön pelastaja. Tapahtumilla on yhteisiä piirteitä slummien miljonäärin elämään. Menneitä aikoja muistellessa kävin kalassa Heikin kanssa Kallavedellä silloin kun rakennettiin Berliinin muuri. Kaiken jälkeen muistelen metsäretkeä Lempolammella. Heikki kysyi: 
- Mennäänkö kirkkoon vai metsään? Menimme metsään.
Tiitiäisen satupuu: Kirsi Kunnas

HEIKKI JA MINÄ

Heikki menee heinään 

ja minä menen mukaan.

Meidän täytyy mennä,

sillä eihän kukaan

pidä seuraa pollelle

kun heinäkuormaa lastataan.

Me sille kaikki kerrotaan

ja sen kysymyksiin vastataan.

Heikki menee kalaan
ja minä menen mukaan
ongen kantajaksi.
Eikä varmaan kukaan
osaa olla hiljaa,
niin hiljaa kuin me kaksi.
Me ihan hiljaa kuiskitaan 
ja hiukan vettä huiskitaan.


Heikki menee metsään 
ja minä menen mukaan
puiden tuttavaksi.
Eikä varmaan kukaan
leiki niin kuin Heikki
ja minä myös, me kaksi.
Me metsän jutut kuunnellaan
ja niitä sitten muunnellaan.  

Nyt kuuntelen StoraEnson puhetta puiden myynnistä ja rahojen siirtämisestä pankkitilille korkoa kasvamaan. Kysyn Heikiltä neuvoa ja annan mennä konsernin puheet toisesta korvasta sisään ja toisesta korvasta ulos. Yhteismetsän muisto herää surisemaan korvassa kuin joulukärpänen.

Ylösalaisin

- Mitä todella tapahtuu, kysyy Saarikoski?

- Perketi, saaketi, jätetään toiseen kertaan, pyytää epäilevä Tuomas.

- Runoista rakkaimmat: Tuomas Anhava

Kerran ei ollut valtakuntaa, jolla ei kuningasta ja tällä ei päätä.
Tämä painoi raskaasti hänen tuntoaan.
Ja hän etsi miehen jolla ei ollut selkärankaa ja hän sijoitti päänsä tämän hartioiden väliin. Kuningas ei kuollut. Eläköön kuningas. Ja hän eli onnellisena elämänsä loppuun asti, ja valtakunta oli tuhatvuotinen eikä ollut kertaakaan. 

Niin minäkin elän elämäni onnellisena loppuun asti tuhatvuotisessa valtakunnassa enkä ollut kertaakaan sotkeutunut kenenkään elämään. Siitä pitää huolen potentiaalisten ongelmien ja mahdollisuuksien analyysi kollektiivisesti, mutta ei kollegiaalisesti.

Vietän hiljaisen hetken Arizonassa ampumavälikohtauksessa surmansa saaneiden muistoksi 10.1.2011.

Tänään 15. kesäkuuta 2014 Aleksander lupaa jälleen kerran digiaikaan siirtymistä. Senkin olen käynyt läpi lobbarien suunnittelemalla tavalla. Vanhassa taloyhtiössä ei vielä oltu budjetoitukaan digivalmiuksien rakentamiseen ja olin ilmoittautunut opiskelemaan verkkoympäristössä.

- Osta vanha kone, se kyllä sinulle riittää, oli lobbarin neuvo. Tein työtä käsketty ja se vanheni alta aikayksikön. Seuraavana Vista, joka sekin vetelee viimeisiään, PDF -tiedostot eivät aukea. dna osti PHNetin liiketoiminnan, kaikki meni sekaisin, modeemi vaihtoon, ja sen tien digiboksikin olisi pitänyt vaihtaa. Lankapuhelimen kuuluvuus hävisi eikä korjaantunut puhelinkoneita uusimalla. Vika oli kellarin ja kerroksen välillä.

Taas pitäisi reiät uusia pistokkeissa. Viimeisen modeemin haarotinpala yksikseen mahtuu reikään, mutta siihen ei voi liittää tv:n johtoa. Missään ei ole kestävän kehityksen ideaa, ei edes aikuisopiskelussa, jos kirjurit ja tulkit pääsevät tekemään verkkokirjoitustaidottomalle lopputyön. Siksi hankin verkkokirjoitustaidon, että voin kirjoittaa sen minkä kirjoitan. 

- Istuhan noobelillesi, oli Heikin kehoitus nähtyään ranskalaisen Nobel-kirjailijan nimen.

- Istunhan minä läppärilleni, kun istuintyynynä on kaksi läppärin suojapussia palkinnoksi hyvästä valinnasta. Kysyin, mitä olin valinnut? En mitään. dna valitsi meidät maksuista huolehtiviksi asiakkaiksi ostaessaan PHNetin liiketoiminnan. Kyllästyi meihin ja lopetti kotisivutilan käytön. Netissäkin pitää muuttaa tai kotisivut hävitetään lopullisesti eikä niitä voi enää palauttaa.  Verkkokirjoitan talon uusi osoite nettihotellissa.

Näin on käynyt Verkkokirjoittajan talon pöydällä Lukulehdelle >Verkkoneloset 

korvasin sen Lukulehti -linkillä, joka sisältää "Näytön paikkka" PDF -tiedostona. Vista ei sitä näytä, joten on lähdettävä tietokonekauppaan ja ostettava viimeiset versiot "Mansikkapaikka" -unelman käyttöön.

Tyvestä puuhun noustaan, mutta meillä on tietokonetaitoisia, jonka palveluja hyväksikäyttäen Stubb esitti valintansa tueksi tämän päivän videotykkiesityksen. 

Meidät pannaan pakertamaan itse, kun projektit tulevat jälkijunassa ja laitteet vanhenevat etuajassa. Ovat jo vanhoja syntyessää kuin Lapin kesän ukot syntyessään sylilapsina. Oli tärkeätä ottaa kantaa lihavimpana syntyessään länsimaita vaivaan likalihavuuteen. Tien päällä aina, ei ruoka-aikoja kotona, kyllä siinä läskit lähtee. Politiikalla on hyvät puolensa, joskin Ahtisaari ei hyötynyt fitnes- ja fatfree-ajasta. Se kasvatti vain ruokahalua. Pitää rukoilla meitä rauhanvälikappaleiksi sponsoroida kallista ruuanhinnasta rauhantyötä.