maanantai 23. toukokuuta 2011

Elämän nälkä

Elämän nälkä - Mestarit areenalla (Pave Maijanen)

Tyhjensin äänilevykokoelman ja pyyhin pölyt levyjen kansista. Palatessani takaisin 11 vuotta sitten ovat levyt saaneet olla rauhassa, minkä joskus soitin "Mein Welt" - lahjalevyä. Tilalle on tullut DVD:t, CD:t ja youtube. Nyt levyvarasto piti jakaa ja palauttaa sinne unohtuneet kiekot niitä kaipaaville kuntosalin taustamusiikiksi. 

Ilta on aamua viisaampi, elämän nälkä ajankohtainen. Sängystä ylös! Enhän ollut masentunut, että jäisin sänkyyn koko päiväksi. Jopa silloinkin, kun kuoliokipuun verrattava tulehdus vaivasi, nousin ylös särkylääkkeen voimalla odottamaan lääkäriltä vastausta kysymykseen.
- Mikä minulle on tullut?
Päijät-Neuvo lupaa kahden kuukauden kuluttua kirjeen järjestyneestä lääkäriajasta. Siinä odotellessa sain kuulla toisten samanlaisten oireiden kokemuksista.
- Jospa minullakin on borrelia?
Tilaan ajan laboratoriolähetettä varten borrelian toteamiseksi. Vastaus tulee aikanaan ja loppuelämä borrelian kanssa on vahvistettu. Nyt tarvitaan elämän nälkää selättämään punkit ja vampyyrit. Punkki imaisee veren ja vampyyri rahat. (Emeriitusmepin vertaus kriisimaiden pelastamisesta meidän rahoilla)

Illalla soi puhelin myöhään. Koulutoverini, Ritva, täyttää 70 vuotta. Soittaja ryhtyy tivaamaan entistä nimeäni, jonka sain (x) rastilta ruudussa avioliiton kautta. Miksi se kiinnostaa syntymäkuntalaisia? Olisihan se poissaolevasta puheenaihena sopiva ruotimisen kohde tuomittuna avioeroon.
- On se hyvä, kun olet eronnut. Voit tulla vanhempiasi hoitamaan, sanoi hirveeen hyviä tuloksia odottava Esteri.
- Se ei ole hyvä eikä paha. Se on ollut minun elämää eikä siitä ole mitään kerrottavaa.

Elämän nälkä on pakottanut katsomaan tosiasioita silmästä silmään. Silloinkin kun aputilintarkastajat olivat varanneet pankinjohtajan luona ajan tarkastaakseen yhtymän tilit, joita hoidin valtakirjalla. Tili suljetaan ja pankinnaiset supisevat keskenään ja yksi heistä sanoo.
- Sinä et enää hoida yhtymän raha-asioita. 
- Minulta ei ole otettu valtakirjaa pois, että antakaahan tilote.
Loppuun asti hoidin ja nyt Pietari lähettää taivaanportilta Onnin takaisin palauttamaan kuolinpesäosuuden takaisin osakekirjaan. Se kestää. Miksi ei asioita hoideta kerralla kuntoon, ettei viimeisellä tuomiolla tarvitsisi tehdä tiliä, kuinka käytin mä kanteleen. Tai leivisköistäni tehdään tiliä, kenelle perintöni kuuluu. Juristit jättävät laatimiinsa papereihin porsaanreikiä, että valitukset jatkuvat oikeusasteesta toiseen. Eikä siitä tulee sen valmiimpaa.
Autuaita ovat kärsivälliset, sillä he saavat periä maan.

On juhlien aika. Riemuylioppilaat kokoontuvat muistelemaan lakituspäivää 50 vuotta sitten. Kiitän kutsusta, mutta en ilmoittaudu. Tytöiltä sain YEAT -lakin johdosta  amerikkalaisen unelmahatun ja onnittelut. "7-kymppinen voi vaihtaa työpaikkaa, kun tuotteesta ei ole luopunut." Sitä seurasi projektin muuntaminen vapaaehtoistyöhön. Sitä tekevät amerikkalaiset, turhautuneet hienostonaiset. Kuulun enemmän kuninkaalliseen hyväntekijäjoukkoon satamajätkäseikkailuineni.

Soittaja valitsi nimen lisäksi hieroja- ammattinimikkeen minut tunnistaessaan. Sekin vähän ivallisesti. Samalla mitalla muistan soittajan kouluajalta vähän vanhempana. Oli erikoistunut keväisin pistämään sammakonkutua tytöjen paidan alle. Että muistoa kunnioittaen samalla mitalla, potut pottuina. Nyt on sen aika.
Lähetän Ritvalle onnittelukortin ja samalla matkapastorilleni lupaamani kirjeen. Kuulun muuhun uskonnolliseen yhteisöön ja se varmistaa minut kahden maan kansalaiseksi. Kotikirkkoni on lähtenyt omille teilleen allekirjoittamalla Porvoon sopimuksen. Siksi kirkko on niin pihalla, kun ei muista, kuka uskon puhdisti.
En ole tullut enkä mennyt. Olen aina ollut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti