Perhepotretti

Suvivirren päivänä 31.5.2011

Onni

Kiitos elämästä, Äiti.

Pari riviä tein kirjaimia tänään.

Siinä kaikki. Olen onnellinen.

Suvimaisema: lahdentyven,

saunaranta ja vene

ja helle, männiköntuoksu,

kukat, välkkyvät kalat,

lapsi, lapsia, lapset

ja vanha onnellinen kaiku:

Isä, hei!

Tauti tanssi talvitiellä: Lauri Viita

Kaita polku kaivolta ovelle

nurmettuu.

Ikkunan edessä

pystyyn kuivunut omenapuu.

Reppu naulassa ovenpielessä,

siinä linnunpesä.

Kun olen kuollut, kun olen kuollut.

Kesä jatkuu. Kesä.

Minun perhepotretissa ovat kaikki minulle tärkeät ihmiset. Olemme sisaruksia. A-ukki, A-mummo ja Maissu-mummo.Tytöt olivat pieniä silloin, kun he lapsensilmin katsoivat vanhenevaa sukua. On menty yhden sukupolven yli, lapset ovat lapsenlapsia. Kuva muistuttaa käynnistä mummolassa ja voin tulkita sen omalla tavalla. 

Kuinka paljon on riittävästi; pari riviä kirjaimia tänään, Äiti, olen onnellinen.

Lapsi, lapsia, lapset ja vanha onnellinen kaiku: Isä, hei!

Tänään olisimme samanikäisiä puhumaan samaa kieltä. Ensiksi tai vihonviimeiseksi piti elää aika, kun tauti tanssi talvitiellä omaa tehtäväänsä toteuttaen. 

-Kun tapan talon emännän,

samalla isännän isken,

kohta kaikkia komennan.

Sinä palvelet paremmin,

kun et kuole, vaan vikiset.

Sain pitää äidin 50 ja isän 60 vuotta. Tänään on minulla oma juhlapäivä riemuylioppilaana. Toiset viettävät juhlaansa 4.6.2011. En osallistu juhliin ulkokuntalaisena, onhan lauantaina äidin kuolinpäivä. Puolustusvoimien lippukin oli puolitangossa  19 vuotta sitten. Kaikesta on kauan aikaa. Lapsenlapsikin täyttää 18 vuotta ja saa ajokortin. Minäkin sain kaiken kesällä 1941 syntyessäni, vaikka se ei ollutkaan kultakehto. Sitä nyt kaikki havittelevat itselleen kuuluvana. Onnikin taivaanportilla viemisinä äidin kuolinpesänkuolinpesäosuus. Tämäkö on ollut kaiken tarkoitus, ja minun, onnellisen, elämäntehtävä, jakaa, jakaa, jakaa perintöosuuksia kaikille osakkaille rahaksi arvioituna saman verran, 1/8 vanhemmuuttakin.

Kaiken jälkeen: Kesä jatkuu. Kesä.

Suomalainen rukous niiden puolesta, joiden eteen huominen jää.

 

"Risti sormes ja ole mies. Minä viitoitin miehen ties", kirjoittaa isä rintamalta. Hän on tehnyt parhaansa. Neljäs käsky on ymmärretty. Nyt on selitysosan vuoro totella esivaltaa ja presidenttiä. 

Vuosituhannen vaihtuessa valtasi kiitollisuus mielen. Tästä on hyvä jatkaa. Sitä tunnetta kesti 6.2.2000  Presidentin valintailtaan asti. Seuraavana aamuna isäni kuoli. Mikään ei noudattanut enää suvun perinnettä eikä tähän päivään menneessä ole pasmat selvinneet.

Turkin vankilasta kiintiöpakolaisena tuotu nuori kurdimies avasi silmäni. Oli tuonut niskaan noidannuolen saaneen vieraansa luokseni hoitoon. Jäi itse tulkiksi, kun meillä ei ollut yhteistä kieltä. Vieras sai avun ja kehoitin häntä nousemaan. Mitään ei tapahdu. Tulkki ottaa ohjat käsiin. Näyttää paljon puhuvan käsimerkin.

- Ylös; vai viedäänkö sinut kuin pitsataksi kotipitsan kotiovelle. 

Vieras nousee hymyillen silmillään ja kokeilee varovasti kääntyykö niska ja pää. Kääntyy, hänen vierailupäivänsä on pelastettu. Ei tarvitse työntää hoitopöydällä pitkin katuja. Siinä minun protestini asioidenhoidon nykytilasta. Kivet pysyvät kupissa. Pahantekoon en tule mukaan. Kolme vartiomiestä hakkasi tulkin sairaalakuntoon. Kukaan ei nähnyt ja asia jäi tutkimatta. Näin meitä kohdellaan näkyvästi ja näkymättömästi. Kivitystuomio ei ole sukupuolineutraali vaan kohdistuu aina naiseen seksistä miehen kanssa. Kutjailkoot keskenään sotkematta naisia ase- ja huumekauppoihinsa rahaa hankkiessaan.

Uusi liitto

Kirjoittaisin pienen kirjeen ja veisin sen laatikkoon. Näin hoitui kuuma linja 50 vuotta. Kotisivullani aamukampa muistuttaa Passausta ja Mansikkapaikasta. Osallistuminen elämäntarina -kirjoittajakurssille tuotti painetun kartan Korpilammen maisemista. Laskettelurinteen kuuset ovat tallella, mutta kylpylähotellin serenaadi on hautautunut uudempien serenaadien alle. Silkkiliina elää omaa elämää, mistä kulmasta sitä katsookin. Aikaa sitten huomasin oikealla kotirannan koivun ja postimerkin oikeassa yläkulmassa. Verkossa  kaikki on mahdollista, profiili siirtyy postimerkkinä seinälleni. Ilmaveivistä ei vielä ollut tietoakaan.

Herrajestas, Mikael sen tekaisi. Mertarannan huuto kaikuu korvissani. Taivasvarjele, on on se sellainen häkki.

Minusta tuli sillä kertaa fanittaja. Kohteeni on jalkapalloilija, joka kirjoitti ylioppilaaksi tänä keväänä. Näin toivon Mikaelinkin tekevän ensi keväänä. Urheilijat eivät ole tyhmiä jätkiä, vaikka seura tekee kaltaisekseen menestystä juhliessa. Mitä isot edellä, sitä pienet/nuoret perässä. Nauttikaa nuoruudesta aikanaan eikä ilo ilman viinaa ole teeskentelyä. Niin monesta surunlapsesta on tullut ilotyttöjä isojen poikien kysynnän mukaan.

Faniliitto ei ole vielä ollut poliittisen keskustelun aiheena. Tarvitaanko sille kirkon siunaus vai voiko se olla vain molemminpuolista arvostusta. Jos arvostus päättyy, liittoa ei tarvitse jatkaa väkisin nilkkapannalla. Roope Ankalla ei ollut nilkkapantaa vaan pysyi uskollisena rahakasan kasvattamiselle. Ihmiset ottavat norsutkin palvelukseensa kytkemällä kettingin jalkaan. Miltä tuntuu kävellä kytkettynä, siitä kertoo Primo Levin yksinpuhelu keskitysleirillä. Peilit puuttuvat ja he peilaavat muuttunutta omakuvaa samassa tilanteessa muuttuvissa läheisissään. Lopuksi on vain luukasa lattialla. Ensiksi syödään, sitten vasta kärrätään luut joukkohautaan.

Mikael ja ilmaveivipostimerkki, 
ole minulle vähän aikaa HÄN, jota fanitan vilpittömästi nuoruuttaan ja ikään katsomatta. Olemmehan sankareita kaikki, ihan jokainen.

Tuleeko poika kotiin kolhuitta

Reissussa rähjääntyy kovinkin kundi.

Tämän kevään saavutuksiin on kirjattava vaalit, hallitusneuvottelut erillisjärjestelyin, kevään ylioppilas, jota mummo voi fanittaa. Minulle tämä viimeinen saavutus on merkittävin, vaikka en olekaan hänen mummonsa. Suomen Isovanhemmat etsivät mummoille ja vaareille tilaisuuksia, missä voisi perimää siirtää seuraaville sukupolville hiljaisena tietona.

Tavattiin torilla lasten kansanjuhlassa MM-kullan jälkeen. Tilanne oli kaoottinen. Kulta-Leijonat kaikilla valinnoillaan jäivät historiaan. Tähän on tultu, kukaan ei ollut oikeassa paikassa osoittamassa suosiotaan. Juhlakalut kännissä, musiikkivalinnat harjakaisineen kieli poskella. Presidentti, suomalaisen työn palkintoa kiikuttaessaan pojille, joutui lähikosketukseen. Musta hahmo sulkee hänet syleilyynsä. Pitää käyttää tilaisuutta hyväkseen, sehän on hulluille ja humalaisille sallittua. Eihän meillä muuten saa vapaasti ilmaista tunteitaan kuin tullakseen leimatuksi hulluksi tai humalaiseksi.

Juhlin 10-vuotistaivalta omaishoitajana Talvipuutarhassa. Tuli kutsu yhdistykselle ja halusin osallistua. Muuten ei ollut lähtijöitä, mutta tieto tohtori Arajärven osallistumisesta sai naiset liikkeelle. Itse juhlassa oli kuitenkin presidenttikin mukana. Adjutantti takasi presidentin turvallisuuden, ettei kukaan höperö ainakaan halaa presidenttiä.

Tämä oli alkua juhlabuumille 10 vuotta sitten. Kutsujen vastapainoksi tuli myös vähätteleviä kysymyksiä.

- Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä?

- Sitä juuri, en ole vielä varannut paikkaa vanhainkodista lakanoiden välissä.

Halusin oppia verkkokirjoitustaidon 61/64 -vuotiaana. Laki sen tekee tyhjäksi, mitä minä sillä taidolla tekisin. Ja mitä minä hankkisin koulutusta sukupolvenvaihdokseen, olinhan koko ikäni tehnyt työtä yrittäjänä. Lisäkseni sain maatalousyrittäjät, omaishoitajat ja perhehoitajat. Meidän työ ei näy työhistoriassa. Lain allekirjoittaja on menettänyt muistinsa ja kiertää maailmalla komukkina hieromassa Rauhaa, jos saa Rauhan kiinni. On ottanut pitkät aika päiviä sitten. Rauhat ovat olleet pakko-Rauhoja. Sotia ei lopeteta ojentamalla käsi sovinnon merkiksi. Diplomatiasta ei ole mitään opittu, selvittää puhumalla erimielisyytensä. Pitää varustautua ydinpommilla ja uhata Naton pommituksilla. Pistetään valtiot maan tasalle. Jälleenrakennus voi alkaa aina alusta uudelleen.

Nämä ajatukset ovat kypsyneet mielessä, kun minulle on tehty ilmaveivi, suljettu pois keskustelupalstalta. Yritetty saada psykiatriseen sairaanhoitoon uudelleen polvikipujen takia. Pakkopaitaa odotin jo isää hoitaessa viimeistä vuotta. Lääkäri lopetti sairaudenhoidon lisäksi kivunhoidon. Minä tilasin isälleni kuolintodistuksen, että saan haudata. Lääkäri häkeltyi ja lupasi ottaa isän pakkohoitoon ja minut lähettää pakkopaitaan. Kaikki vaiheet olen käynyt läpi hoitoaikana ja sen jälkeen. 

Tänään viettää Omaishoito - Liitto 20- vuotisjuhlaa Helsingin Yliopiston juhlasalissa. Peruspalveluministeri tuo tervehdyksensä (lukihäiriöisen tulkinta; peruspalveluministerin erehdys).  Erehdykset pitää korjata, mutta kun ei ole hiljaista tietoa, kuinka miespolvet ovat vaipuneet unholaan. Odotetaan  köyhien ihmisten eliniän lyhentymistä. Laitoksissa on valmiudet hoitaa siististi tuottamattomien ihmisten eliminointi. Euroopan Kulttuurisäätiön Suomen Osaston 40-vuotisjuhlaan osallistuin Yliopiston juhlasalissa muutama vuosi sitten oman kulttuuriyhdistyksen lähettämänä.

Nuoruus ja hulluus on vallitseva trendi. Tulevan koulunlopun uskotaan menevän överiksi. Joku sen on sallinut aikapäiviä sitten ja ollut mukana itsekin. Ollaan riemuylioppilaita tänään osallistumatta juhliin entisten aikojen muistoksi. Ei ole mitään muisteltavaa, oli se sellainen häkki ulkokuntalaiselle. Olen kuitenkin mummona ylpeä fanittaja nuorelle miehelle, jolla on unelmansa. 

Voimauttavan valokuvan kokoelmaan liitän kutsut juhliin, joihin olen osallistunut. Ne tasapainottavat muistot elämästä sinkkuajan lopun ja uuden alun välillä verkossa. Mummouskin saa uudet mummotettavat. Jos olen niin kulunut kuin lääkäri voi sen minulle sanoa, viistää reppu maata. Minusta on tullut munamiehen mummo ja laulan: Pidä huolta!

Elämän nälkä

Elämän nälkä - Mestarit areenalla (Pave Maijanen)

Tyhjensin äänilevykokoelman ja pyyhin pölyt levyjen kansista. Palatessani takaisin 11 vuotta sitten ovat levyt saaneet olla rauhassa, minkä joskus soitin "Mein Welt" - lahjalevyä. Tilalle on tullut DVD:t, CD:t ja youtube. Nyt levyvarasto piti jakaa ja palauttaa sinne unohtuneet kiekot niitä kaipaaville kuntosalin taustamusiikiksi. 

Ilta on aamua viisaampi, elämän nälkä ajankohtainen. Sängystä ylös! Enhän ollut masentunut, että jäisin sänkyyn koko päiväksi. Jopa silloinkin, kun kuoliokipuun verrattava tulehdus vaivasi, nousin ylös särkylääkkeen voimalla odottamaan lääkäriltä vastausta kysymykseen.

- Mikä minulle on tullut?

Päijät-Neuvo lupaa kahden kuukauden kuluttua kirjeen järjestyneestä lääkäriajasta. Siinä odotellessa sain kuulla toisten samanlaisten oireiden kokemuksista.

- Jospa minullakin on borrelia?

Tilaan ajan laboratoriolähetettä varten borrelian toteamiseksi. Vastaus tulee aikanaan ja loppuelämä borrelian kanssa on vahvistettu. Nyt tarvitaan elämän nälkää selättämään punkit ja vampyyrit. Punkki imaisee veren ja vampyyri rahat. (Emeriitusmepin vertaus kriisimaiden pelastamisesta meidän rahoilla)

Illalla soi puhelin myöhään. Koulutoverini, Ritva, täyttää 70 vuotta. Soittaja ryhtyy tivaamaan entistä nimeäni, jonka sain (x) rastilta ruudussa avioliiton kautta. Miksi se kiinnostaa syntymäkuntalaisia? Olisihan se poissaolevasta puheenaihena sopiva ruotimisen kohde tuomittuna avioeroon.

- On se hyvä, kun olet eronnut. Voit tulla vanhempiasi hoitamaan, sanoi hirveeen hyviä tuloksia odottava Esteri.

- Se ei ole hyvä eikä paha. Se on ollut minun elämää eikä siitä ole mitään kerrottavaa.

Elämän nälkä on pakottanut katsomaan tosiasioita silmästä silmään. Silloinkin kun aputilintarkastajat olivat varanneet pankinjohtajan luona ajan tarkastaakseen yhtymän tilit, joita hoidin valtakirjalla. Tili suljetaan ja pankinnaiset supisevat keskenään ja yksi heistä sanoo.

- Sinä et enää hoida yhtymän raha-asioita. 

- Minulta ei ole otettu valtakirjaa pois, että antakaahan tilote.

Loppuun asti hoidin ja nyt Pietari lähettää taivaanportilta Onnin takaisin palauttamaan kuolinpesäosuuden takaisin osakekirjaan. Se kestää. Miksi ei asioita hoideta kerralla kuntoon, ettei viimeisellä tuomiolla tarvitsisi tehdä tiliä, kuinka käytin mä kanteleen. Tai leivisköistäni tehdään tiliä, kenelle perintöni kuuluu. Juristit jättävät laatimiinsa papereihin porsaanreikiä, että valitukset jatkuvat oikeusasteesta toiseen. Eikä siitä tulee sen valmiimpaa.

Autuaita ovat kärsivälliset, sillä he saavat periä maan.

On juhlien aika. Riemuylioppilaat kokoontuvat muistelemaan lakituspäivää 50 vuotta sitten. Kiitän kutsusta, mutta en ilmoittaudu. Tytöiltä sain YEAT -lakin johdosta  amerikkalaisen unelmahatun ja onnittelut. "7-kymppinen voi vaihtaa työpaikkaa, kun tuotteesta ei ole luopunut." Sitä seurasi projektin muuntaminen vapaaehtoistyöhön. Sitä tekevät amerikkalaiset, turhautuneet hienostonaiset. Kuulun enemmän kuninkaalliseen hyväntekijäjoukkoon satamajätkäseikkailuineni.

Soittaja valitsi nimen lisäksi hieroja- ammattinimikkeen minut tunnistaessaan. Sekin vähän ivallisesti. Samalla mitalla muistan soittajan kouluajalta vähän vanhempana. Oli erikoistunut keväisin pistämään sammakonkutua tytöjen paidan alle. Että muistoa kunnioittaen samalla mitalla, potut pottuina. Nyt on sen aika.

Lähetän Ritvalle onnittelukortin ja samalla matkapastorilleni lupaamani kirjeen. Kuulun muuhun uskonnolliseen yhteisöön ja se varmistaa minut kahden maan kansalaiseksi. Kotikirkkoni on lähtenyt omille teilleen allekirjoittamalla Porvoon sopimuksen. Siksi kirkko on niin pihalla, kun ei muista, kuka uskon puhdisti.

En ole tullut enkä mennyt. Olen aina ollut.

Rakkaus on ruma sana

Vaalitilaisuuden viihteeksi esittivät huutajat ilman musiikkia "rakkaus on ruma sana".  Kesäloma-aika lähestyy. Olisiko se rakkaus pesäpuuhun, joka määrää suunnan, mitä kohti porhalletaan. Näytetään köyhälle kansalle taivaanriemut. Tyhjilleen jäänyt lapsuuskoti on lomanviettokohde. 

Vanhemmat odottivat monta päivää lomalaisia. Tärkeysjärjestys unohtui, olihan vapaus ja kesä. Kun muhamatti ei tullut vuoren luo, lähti vuori liikkeelle katsomaan lomalaisia. Näky ei ollut mieltäylentävä. Sammuneita lomalaisia siellä ja täällä lapsuuskodin pihamailla. Jos ensiksi olisi tultu tervehtimään vanhemmat kirkonkylässä, olisi tärkein hoidettu pois alta ja loma alkaisi. Aina sama pettymys kesästä toiseen.

Siksi en lähde torille katsomaan kulta-leijonia, ylittäähän saavutus sietokyvyn. Meillä ei ole arvokasta tapaa juhlia voittoja kaiken kansan nähden ainakaan urheilussa. Terve sielu terveessä ruumiissa on antiikinaikaista viisautta. Kehitysmaissa on lapsille suuri etuoikeus käydä koulua. Samaan etuoikeuteen voisi rinnastaa harrastamisen meille jokaiselle. Hallitusta yritetään kasata jytky vaalien jälkeen. Sieltä korkeimmalta tasolta näytetään peukaloa ylös tai alas jatkamisen tai kuolemantuomion merkiksi.

Kansakoulusta alkoi, jatkui oppikoulussa, sitten lakkautusuhan ja purkutuomion saaneissa kouluissa juoppojen miesopettajien näyttäessä mallia. Vuosi Helsingissä ammattiopintoja vanhapiikaopettajien ohjauksessa, taas kaksi vuotta syrjäseudun opettajana eikä miesopettajat siitä miksikään muuttuneet. Raittiuskasvatus kärsii esimerkinpuutteesta. 

- Otithan sinäkin, jos juhlissa on nostettu maljoja ja joukossa on alkoholisti. Tästä myötäesimerkistä olen oppinut kiertämään kaukaa juoppojen juhlat. Eihän sitä tiedä, kenellä viinageeni aktivoituu ja johtaa viikkoja kestävään ryyppyputkeen. Siitä tilastot kertovat synkkiä lukuja.

Meillä on esikuvat, mutta vanhempien antaman mallin yli ei mene opettajat eikä poliittiset hallitusherrat kansanedustajineen. Veivaukset on lopetettava ja palattava päiväjärjestykseen. Kiepautusta harjoitellaan jo hyvää vauhtia. Muistinsamenettänyt kansakoulunopettaja kiertää komukkina maailmaa opettamissaan maissa. Eikä se ollut lukutaidon edistämistä vaan oman vallan pönkittämistä. Häntä pystyyn vaikka hakaneuloilla.

ABC Song

Ihmiselle

Kun sanoin haluavani olla ikuisesti

hänen ystävänsä

ja kulkea tietä hänen kanssaan,

hän pysähtyi, katsoi pitkään ohitse, lävitseni

ja outo surumielisyys laskeutui välillemme.

Hän sanoi:

- Vaikka tiemme näyttäisivätkin samoilta,

mielemme janoaisivat

yhtä suurta rauhaa ja iloa,

niin meidän tulee varmoina tietää,

ettemme yhdessä kulje,

vaan hetken toinen toisiamme ohjaamme.

Meille on jo valittu ne joiden kanssa elää

ja vaikka he eivät olisikaan samassa suunnassa

kuin sinä ja minä,

niin juuri sen tähden

he voivat meille eniten opettaa

ja juuri siksi he ovat elämämme suurin lohtu

ja täyttymys

kuten mekin olemme heidän lohtunsa

ja täyttymyksensä.

Eija Partanen

KKN:n päätoimittajan ilmoitus siirtyä muihin tehtäviin oli odotettavissa. Minkä muutoksen se tuo päivärytmiini, oli yllätys. Tunnetilana outo surumielisyys laskeutui bittimaailmaan. Suuri yllätys oli tietojen poistuminen naamakirjasta. En enää päässyt sinne suoraan, vaan kirjoittamalla salasanan moneen kertaan uudelleen. Kaveri oli poistunut kavereineen. En ollut pitänyt tärkeänä omia hänen ystäviään kavereikseni. Enhän tuntenut heitä henkilökohtaisesti. Vanha sanonta pätee; 

- Kerro, kenen kanssa seurustelet, niin tiedän millainen sinä olet.

Tämä tuttavuus palauttaa minut laulamaan aakkoset uudella tavalla lasten lailla; ABC Song. Olen vaiennut kaikilla kielillä enkä osannut tavata e-mailia saksaksi. Se puute pitää korjata verkossa, ettei luukusta tule logo. Meistä lahjattomistakin löytyy vahvuuksia, kun on pakko selviytyä sekamelskasta.  Ei sota yhtä miestä kaipaa, mutta jokainen tuo oman lisänsä joukkuepeliin. Ilmaveivi nuoruudessa ja hulluudessa antaa opetuksen, suudella maata polvistumalla ja vanhuudessa heittää kuin luoja kerjäläistä. Kaikki vaiheet muodonmuutoksessa on käytävä läpi. Ihminen syntyy perhosena, koteloituu toukaksi ja jää ahneeksi ahmatiksi, jolle ei mikään riitä. - raha, maine, kunnia, viina, naiset, joiden hyväksikäyttö estetään nilkkapannalla. KKN pysyy elossa, VT nauttii täyttä lukijoiden antamaa kansalaisluottamusta.

Aateluus velvoittaa

Ei pappi pahalta maistu. Katsoin vierestä häätilaisuudessa. Alle vuodenikäinen vauva oli päässyt pappi-isän syliin ja hamusi suuhunsa mustan kauhtanan hihaa. Äitinä olen ollut ylpeä vieraan miehen antamasta palautteesta tyttärestä työssään. Omistaan ei tunne häpeää, mutta joskus olen pelännyt puolesta, kun vanha setä suunnitteli menoa tyttären luokse viinipullon kanssa. Namusetiä on aina ollut. Kuinka niistä varoittaa pelottelematta, että kaikki miehet pitää kiertää kaukaa. Etiketti on sisäsyntyinen ominaisuus. Tietää, kuinka käyttäytyä näkyvästi ja näkymättömästi. 16-vuotias kulkija on maksanut ensimmäiset oppirahat.

Juhlassa ja arjessa loppuun asti yhdessä. Kuulemani haastattelu Kenraalintalossa:

- Kuinka tässä käy, kun Kamarineitokaan ei ole enää nuori.

Tiskasin astioita ja ajattelin heidän olevan jo sviitissä täysihoidossa palvelijoiden ympäröimänä. He olivat kuitenkin kotonaan Kamarineidon huolehtiessa Kenraalistaan. 

Ja taas jaksoin jatkaa samoin kuin Kenraalintalossa ja monessa muussa kodissa tehdään arjen askareita. 

- Hieno aate, kuka mokas, kysyy Jaakko Laakso radion syntymäpäivähaastattelussa. Samaa voin kysyä oikeana pitämistäni aatteista suvun perinteen mukaan.

- Kuka mokas?
Lapsuuskodin seinällä isäni sotilaskuva ei yhtään häpeä kenraalin muotokuvan rinnalla. Kirkonkylän osakkeessa valokuvat:
Isä 75 v
Tirkkosen sukuvaakuna
93 -vuotias isä istumassa tuolissaan 9.11.1999.
10.11.1999 ambulanssi vie isän päivystyksestä naapurikunnan terveyskeskukseen ja tuo takaisin oman kunnan sairaalaan.
- Vie kotiin, sairaala on täynnä ja viikonloppupäivystys on tulossa.
- Nyt en enää vie, en yksin voi hoitaa sängynpohjalle joutunutta miestä kotona. 
- Kysytään lääkäriltä.
- Mitä lääkäri sanoi?
- Vie sitten kun vie. Alkoi kitumalla kuoleminen. Hän kesti tasavallan vallanvaihtopäivään.
6.2.2000 oli isän viimeinen elonpäivä. Eläköön uusi naispresidentti, huudettiin illalla. Aamulla aikaisin 7.2.2000 isäni kuoli.
 - Tähän asti ei edemmäs on sinun ylpeitten aaltojesi raja.
Siitä alkoi omituinen taistelu suvussa, kunnassa ja valtiossa. "Omat ja maailma"
Tänään puhutaan kaulassa kannettavasta tietotikusta, joka sisältää kaiken terveys/sairaustiedot kantajasta. Lisäisin vielä tikkuun saldon kuolinpesän tilasta. Mitä jäi jäljelle. Kuka on perijä. Kuka hoitaa asioita. Kunnanjohtajan mielipide: Jatkajalla ei ole elämisen mahdollisuutta Tuusniemellä.

Perinnön asioidenhoitajana minua on opetettu. Sijoittajat ovat olleet pesänryöstössä aktiivisia. Tilalliset sitä ennen ja veteraanit luvatessaan havuseppeleen kuoltua haudalle. Paremmin ei ole omalla kohdalla; mustamaalaamista korkeimmalta poliittiselta taholta "edunvalvojina". He puhuvat kuin palaneesta pässinpäästä. Näin maailma antaa rahanvoimalla. Naamakirjassa olisi paljon kreikkalaisia ystäviä tulossa kaveriksi. Muistoa kunnioittaen samalla mitalla annan takaisin.

  

Vedenjakajalla

"Se oli joulukuun ilta, mä makailin sohvalla ja pelotti että miten tässä käy... yhtäkkiä semmonen... niin kuin paino laskeutui mun päälle... se oli niin raskas, että kun mä yritin nousta... niin mä en pystynyt... ja kun mä yritin avata silmät, mä en saanu niitä auki... sitten tuli sellanen rauha... mä nukahdin syvään uneen... Aamulla kun mä heräsin mä tiesin että nyt alkoi paluu elämään... Emmä tänä päivänäkään tiedä että mikä se oli."

Siitä on kauan, kun kauppareissulla sain kortin käteeni. On vain esitysillat ja kellonajat, vuosiluku puuttuu. Tätä tarkkaa aikaa näyttötutkintomestari kaipasi kirjurin tekemässä liiketoimintasuunnitelmassa ja läiskäsi "hylätty" punakynällä. Pitäisi tehdä seuraavassa projektissa uudestaan.

- Minäkö ottaisin vastuun kirjurien ja tulkkien virheistä, kun he verkkokirjoitustaitoisina peukaloivat minun käsinkirjoitettua lopputyötä. Minulla ei ollut verkkokirjoitustaitoa. Tällä palautteella pääsin kuin koira veräjästä ja sain luvan puhua väärinymmärrettyjen puolesta. 

- Ihanaa puheoikeuttani ei otettu pois. Se mitätöitiin vasta koulutusrahastostipendillä.

. Olet ehdottoman yliikäinen.

- Sinulla ei ole työhistoriaa. Olet toiminut alalla jotka EU on määrännyt alasajettaviksi.

- Sisso, asia ymmärretty, on muunnettava projektia.

Puljonki Oy on pilannut jätevesiä rasvaliuoksilla keittäessään tuoreista raaka-aineista kastikepohjia alusta lähtien. Ei mennyt lapsi jäteveden mukana viemäriin, vaan muistaa Puljongin liikeidean meille kaikille malliksi YEAT-koulutuksessa. Vuosien varrelta putkahtaa mieleen kehuja kepitykseksi yli-ikäiselle.

Etiäinen

Jysäri vei näön, kuulon, jaksamisen ja kaikki normaalit elintoiminnot. Kävelin kuin zombi sängyn ja isän kodin väliä. Syytä en voinut kertoa isälle. Hän kyllä aavisti, että tyttären perheessä oli tapahtunut jotakin käsittämätöntä. Ajan kanssa pystyin siitä puhumaan hänelle.

- Mene sinne, menen laitokseen.

- Jos se riittää, käyn laittamassa ruokaa, mutta seurustelemaan en nyt kykene.

Menin omaan sänkyyn nukkumaan horroksessa tuntematta olenko elossa vai kuollut. Viikot vierivät kuin unessa. Alku oli hankalaa, kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan. Päivät alkoivat pidentyä ja ahdistus hellitti hetkeksi.

- Kummalla on suurempi hätä? Minullako, maata toimintakyvyttömänä? Vai pienellä potilaalla OsastoKympillä?

Sitä kyseli siivekäs olento sänkyni vieressä. En nähnyt harhoja niin todellinen kuin kuvan keijukainen minua herätteli. Sen päivän jälkeen en enää horrostanut päivisin. Olin elossa ja nyt piti tehdä kaikki voitavansa. 
Vielä viime talvena minua ahdisti 1990 -luvun muisto, musta möykky sisälläni. Katsoin tyttöjen valokuvat käydessäni. Sitten valkeni; He tekivät arjen askareita ja tytöt osallistuvat kaikkeen iloisina ja uteliaina, perunannostosta ja kivitaloista. Valokuvat muistuttivat siitä ajasta. Nyt jatketaan elämää vahvempina, sillä me selvisimme siitä. Arvot järjestyivät kohdalleen, liekö ihan geenikiemurat uudessa järjestyksessä. 
Säteilyvamma siitä kuitenkin jäi, tunnistaa puheet omaneduntavoitteluksi. Siihenkin olen saanut suuret sanat vastatakseni. Elämä on ansa, jos siihen lankeaa ja lähtee toivotulle valituskierrokselle kyselemään oikeuksiaan. Niitä oikeuksia ei ole eikä niitä tule, istuupa hallituksessa jysäri tai jytky. Nyt pitää turvautua ilmaveivaukseen ja kiepautukseen. Nuoret Leijonat sen opettivat yhteispelistä.

Ne jotka eivät asiasta mitään tienneet, puhuvat omien arvelujensa mukaan. Puhukoot, kun eivät olleet samassa tilanteessa. Maailma ei etene tarkasti suunnitellun ohjelman mukaan. Kotikatsomo yrittää opettaa nurjan puolen elämästä. Kun on ollut siellä, ei se noudata toisten laatimia käsikirjoituksia muualla kuin "elämä pelissä" ja sen jälkeen eläkevirka.

Ennen talvisotaa 1938

Bloggerilla oli erikoinen ilmoitus syystä, miksi palvelu oli poissa käytöstä. 16. maaliskuuta alkanut ruumiinavaus vietiin loppuun ja patologi sulkiessaan bodya taisi tarvita vähän täytettä sisuksiin ja kuvat teksteineen hävisivät taivaan tuuliin.

Varmuuden vuoksi 13. päivä ja perjantai palautti toisen kuvan pyytämättä. Ei kiittänyt lainasta. Ja kuva hävisi uudelleen poistamatta.

Kesä 1938 enteili jo sotaa. Kuvaan ehdittiin kuitenkin tuvannurkalle harjaneilikoiden kukkiessa.

Tytöt löysivät kivitalot 1997. Itse en noita ollut nähnyt. On pidettävä lapsia opettajana ja simät täynnä luontoa.

Syksyllä 1997 yksi seitsämistä veljeksistä sekosi perinnöstä. Tänään sitä selvitetään juristien voimin eikä sanomiset siihen loppuneet.

Kesätyössä 1960

Tämä video ei ole käytettävissä.
Pahoittelumme. 

 

On hyvä, kun pahoittelija on paikalla vetäessään videon pois. Oli se silloin, kun siirsin sen blogiini. Asiakaspalvelun hitautta pahoittelemaan on palkattu pahoittelija. Minusta olisi paikallaan lisätä yksi pahoittelija purkamaan asiakaspalvelun jonoja.

 

Kun lähellä on niin puskee, kun kaukana on niin ammuu. Tähän perustuu muuttolintujen palaaminen pesimään sinne, missä saivat alkunsa. Kesätyö kaukana kotoa ei vaimentanut kotirannan koivujen suhinaa korvissani. Uskoon hurahtanut sukulaisnainen kirjoitti kotiin kirjeen, jossa seikkaperäisesti selosti, mitä olin ollut tekemässä. Isä otti todesta, olin tuottanut häpeää perheelleni.

Viidenkymmenen vuoden takaa kaikkien vanhapiikanaisten ohje opettajina ja johtajina oli tyttöjen ohjaaminen köyhyyteen, nöyryyteen ja naimattomuuteen. Jos sitä ohjetta olisi noudatettu kirjaimellisesti, ei tarvitsisi viettää äitienpäivää. Meillä olisi mahtavat markkinat adoptiolandiana. Ei tarvitsisi vihata erinäköisiä, kun perintötekijät ovat biologiset. Lapset kuitenkin ovat aina saaneet tuntea syyllisyyttä syntyperästään. Edunvalvojakin pauhaa korkealta ja kovaa lähettävänsä naiset, suomalaiset, rahakkaaseen katutyöhön huume- ja asekaupan lisäksi. Kukaan ei tee mitään ihmiskaupan estämiseksi. 

- Kunpa teitä olisi paljon tykinruuaksi. Se on rauhanruhtinaan julistusta kiertäessään lobbaamassa koko Suomi-neitoa naapurin halujen kohteeksi. Kun ei ole avoin sota, kunnat myyvät rantamme ja maa-alueet uusrikkaille naapureille. Hyvä kun kelpasi, kyselemättä enempää, mikä heitä kiinnostaa ostaa maata rajan takaa. Onhan heillä lääniä omassa maassa maapallon toiselle puolelle asti. Sijoittajille pitää olla kohteensa, ketä he kuppaavat nälkään ja kuolemaan asti.

Kuinka Suomi-poika valitsee strategiansa suhteissa itään ja EU:hun. Tervetuloa tänne, me viemme velkarahanne julmalle jumalalle kriisimaiden pelastamisen varjolla länsimaiseen kulutusjuhlaan. Ja kaikki ovat tyytyväisiä kuin Putte Possun nimipäivillä. Ne ovat vasta tulossa ja meillä kaikilla on niin mukavaa. Kenenkään ei tarvitse huokailla: "Oi jospa oisin saanut olla mukana." Me olemme kaikki kaikessa hyvässä ja pahassa ihmisinä mukana. Se on meidän osamme, kun emme seuraa opetusta ukkaasien mukaan.

Uusi linkki

 http://youtu.be/z15BwE6neEU

Firefox päivittää ja poistaa pikkumökin aloitussivulta. Olen pihalla kuin lumiukko. Mökin mukana hävisi linkki Miina Savolaisen luentoon "katsoa toisin". Jos haluat katsoa youtubesta suoraan, olen testannut linkin: Toimii. Monen mutkan kautta sen löysin. On yritystä ja erehdystä kuin rottakokeessa nämä uutuudet. Olen oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta verkkoympäristön. Etsin kunnes löysin itseni naamakirjasta.

Elämässä yritys/erehdys päättyy aina lopputulokseen; sinulle tämä ei kuulu. Eurooppalaisena olen etuoikeutettu kansalaisvalmiuksen käyttäjä. Verkkokirjoitustaidot olen hankkinut huolimatta toitotuksesta.

- Olet yli-ikäinen ehdottomasti. Sen määrää EU-direktiivi ja vielä ehdosta, mikä määrittää työhistorian. Ja tällaista EU:ta meidän pitäisi tukea, huijareita siellä ja täällä. Kunhan nyt tukipaketit sorvaatte mieleiseksenne.

1990 -luvun lama teki selvän eron bisnesenkeleiden välillä. Toiset tekee hyvää ja toiset  pahaa, joka saa palkkansa. Sijoittajien ahneus rahoitti minun omaishoitoaikani. Kunta peri tukensa takaisin ja johtajat hoitivat ulkokuntalaiset vanhempansa kunnan rahoista. Olen ääneen ihmetellyt ja karkottanut kuolleitten sielujen metsästäjät maata kiertävälle radalle. Ne on niitä woodoo-menoja vai katsoinko vain toisin; hyvän hyvänä ja ilkeyden pahana, ettenkö sitä olisi ymmärtänyt. 

"Halventaminen on kielletty." Siitäkin piti hakea ennakkopäätös asianajajalta, kun rahastamisesta ei tullut muuten loppua. Tätä sivua sulkiessani pikkumökki on olemassa, mutta toisessa reunassa vähän kiinalaisena versiona. Yhteensattumia aikaisempaan ulosheittoon. Löytyi oljenkorsi, joka vielä ei ole katkennut.

Ihaninta mitä tiedän

 

Tästäkin hävisi teksti enkä nyt saa tunnelmasta kiinni, kuinka istun mukavasti kellarigalleriassa ja toivotan Miinan tervetulleksi kertomaan toisin katsomisesta. 

Blogger katsoi omalla tavallaan eikä antanut minun nauttia voimauttavan valokuvan tehosta. Onneksi Miina ei hävinnyt mihinkään. Koputan puuta, kun on 13. päivä ja perjantai.

Inbjudan till

Åiti -tiikerin vapaapäivä

http://youtube.com/watch?v=n3_ifvqN298&NR=1

Olen katsonut liikaa keskitysleirikohtaloita. Siksi otan etäisyyttä toiseen maailmaan, villiin luontoon. Poissa on kiire ja työ. 

Siitä on lähes 20 vuotta, kun äitini kuoli. Hän ei olisi enää halunnut juhlia 79. syntymäpäivää. Mutta juhlat oli määrä pitää, vaikka ne olisivat olleet hautajaiset. Viimeisenä äitienpäivänä hän oli jo vuodeosastolla lepäämässä kipujen kanssa. Kaikki kolmoshuoneen asukkaat olivat poissa, kun lauantaina illansuussa menin käymään. Toiset olivat kotilomalla, mutta missä on äitini. Kolmonen oli tyhjä. Kysyin toimistosta ja äitini löytyi nelosesta muiden potilaiden ja vieraiden joukosta ylipaikalta. Hän ei tunnistanut, missä oli. Oli markkinat.


Pesuallas melkein ulottui sänkyyn ja jollakin oli pyykkipäivä meneillään. Hän litrutti jotakin rättiä altaassa ja höpisi pyykinpesun tärkeydestä. Samassa huoneessa 5 potilassänkyä ja neljällä potilaalla useita vieraita. Ainakin parikymmentä henkeä neljän hengen huoneessa. Olen pyörällä päästäni, kolmonen tyhjä pedattuine sänkyineen ja naapurihuone täysi kuin turusen pyssy.


Menin kotiin ja soitin sairaalaan. Enhän muuten uskaltanut arvostella järjestelyjä.
- Me asumme jo ahtaasti kotona ja odotin, että äiti saisi olla rauhassa laitoksessa kuolemankivussa. Miksi hänet on siirretty täyteen huoneeseen? Tiesinhän kysymättäkin, että tyhjässä huoneessa ei tarvitsisi käydä.
- Toivon että äitini siirretään takaisin kolmoseen. Käyn häntä siellä katsomassa äitienpäivänä. 
- Seuran vuoksi hänet siirrettiin neloseen, ettei tarvitsisi olla yksin, sain tuohtuneen, kipakan vastauksen.


Äitienpäivä valkenee, vierailuaika alkaa. Äiti on kolmosessa ihan yksin. Istun hänen sänkynsä vieressä laskematta minuutteja. Äiti nukkuu. Kuinka hauraaksi ihminen tulee ennen loppuaan?


Siinä istuessa ajattelen äitini elämää; viemässä ahomansikoita kirkonkylän emännille. Alle kymmenvuotiaana enonsa ja setänsä huushollia hoitamassa, kun vaimot tekivät kuolemaa synnytyksen seurauksena. Sekin matka Juojärven yli, kun setä juovuspäissään oli ottanut vaimonsa mittoja arkkua varten. Äiti pakeni ulos ja jatkoi juoksua järven yli ilman päällysvaatteita. Sen hän muisti kertoa, kuinka kääri kätensä esiliinaan ja jatkoi juoksua kotiin. Oliko matkan pituus lähes 15 km yötä vasten talvipakkasella?


Kesälomalla mummolassa tyttöjen kanssa muistan äidin sanoneen. 
- Minulla ei ollut koskaan aikaa levittää huopaa nurmikolle ja ottaa aurinkoa. Aina piti olla työntouhussa, kun nuorempia sisaruksia oli lähes kymmenen.
Näin hän virkkoi katsellessaan lapsenlapsiaan 10 -kesäisinä lomanvietossa.
Kuulin tämän ja kelasin, ettei enää ollut työtä työhaluisille 70 -luvulla kotinurkilla. Oli lähdettävä työn perästä kauemmaksi, lomalla takaisin, minäkin ennen firman konkurssia. Sen jälkeen viljelin aarinalaa Launeen pellolla ja odotin työvoimatoimistosta kutsua mennä työha(i)astetteluun työttömänä työnhakijana. Vanhan firman omistajat olivat muuttaneet Floridaan.


Näitä nuoruusmuistoja kerratessa katson Primo Levin, vanki numero 174517, areenasta. Yhden miehen ja yhden naisen muistot ovat yhteneväiset vuodesta, joka kului kuin siivillä vapaudessa. Minä tuomitsen ne jotka halveksivat äitiäni. Tämän ajan kriisin ratkaisijoita häpeän, en katso silmiin. Se on kollektiivinen häpeä Osaman tappamisen ja Portugalin tukipaketin jälkeen.


Muistan Keinäsen Maria, Vihtaniemen ensimmäistä ja viimeistä äitiä, joka sai valtakunnallisen äitienpäiväkunniamerkin. Hänellä oli 14 lasta. Vihtaniemen ensimmäisenä ja viimeisenä ylioppilaana elämä on tuonut työtä, huolta. Onneakin joskus totta kai. 
Onnilla oli huonompi osa, kun joutuu palauttamaan äidin kuolinpesänkuolinpesäosuuden taivaanportilta takaisin. Pietari ei ottanut lahjuksia vastaan, vaan lähetti Onnin selvittämään osuutensa meidän elämässä.
Kannattaako (kannattiko) koko tuntemisen aika käyttää perinnönjakoon vanhempien eläessä ja vielä heidän kuolemansa jälkeen? Milloinka pannaan piste riitaan ja hymy leviää naamalle?


Äiti-tiikerille toivotan huolettomia lomapäiviä ihanassa maassa.

Pakettipellot

Maasta maahan

Myönnä virheesi ennen kuin toinen suurentelee niitä.

Kaikki tekemiseni yritetään kääntää suureksi virheeksi ilmestyinpä minne tahaansa. Syyttäminen on suvussa kulkeva perinne. Toivon usein, että isäni olisi käärinyt hihansa ja puhdistanut reviirinsä tunkeutujista. Minun ei tänään tarvitsisi selvittää, mistä kaikki alkoi. 

On terapeuttisen sukupuun selvittämisen aika itseäni varten. Riittäväsi aineistoa olen saanut haltuuni. Isä istahti kunnan puolelta kerättyjen puiden päälle ja pyysi minua viereensä istumaan. Hän puhui Wiljamin onnettomuudesta joutua varkauden kohteeksi. Vanhempani itkivät vanhimman poikansa kohtaloa. Häneltä varastettiin elämä. Varas jäi sukuun ja ilmoittautui puhelimella äidin perunkirjoituspäivän jälkeisenä päivänä. Muistutin häntä teostaan, jota ei ollut antanut itselleen anteeksi. Minua hän syytti pesänkavaltamisesta.

Toiselta asioihin sotkeutuneelta sain sisareni kuoleman jälkeen kirjeen, jossa hän saamiensa tietojen mukaan syytti minua muistamattomuudesta. Yritin selvittää, kuka oli tietolähde suvussa. Hän ilmoittautui itse ottaessaan kantaa asiaan, joka hänelle ei kuulu. Kuinka hoidan asioita ja yhteistä etua, kun lainnoudattaminen on ehdollistettu valitusten taakse? En osannut aikanaan tehdä kunnan kanssa omaishoitosopimusta kunnan toteuttamalla tavalla. (Juudaksen evankeliumi kavaltamisesta)

Sopimus olisi koskenut vanhempieni hoitoa: 

- Hoidan heidät ilman kunnan maksamaa omaishoidontukea.

- Kunta saa ottaa kaikki vanhempieni jättämät rahat ja omaisuuden minun asioihin puuttumatta.

Tähän ollaan menossa omaisten muuttuessa viranomaisiksi, jehoviksi ja muiksi minulle vieraiksi pesänjakajiksi. Niitä hehkutetaan sijoittajina. Viimeksi kuollut vieras mies yritti viedä äidin kuolinpesäkuolinpesäosuuden mennessään taivaanportille. Pietari pisti asianajajan asialle palauttamaan kuolinpesästä perimänsä osuuden äidin kuolinpesään. Se vie paljon aikaa, enkä tiedä maksammeko loppujen lopuksi perijän kuolinpesän velkoja. Näin on näreet tukipaketeissa ja pienemmissä perinnöissä. En ole turhan vaatimaton perintöosuudesta, se paisuu kuin pullataikina. Miljoonaperintö on jaettu neljään huvilatonttiin huviloineen ja kantatilaan, jota jokainen vielä havittelee itselleen. Kunta ei käyttänyt etuosto-oikeutta yhden osakkaan luopuessa rahasta osuudestaan. Kunta haluaa ulosmittausuhalla päästä osakkaaksi määräalaan, joka on panttina pyytämästäni tietoimituksen palkkiosta. Minäkö tilasin itselleni joukkoraiskauksen maanmittaustoimistosta toimitusinsinöörin kääntäessä kelkkansa lahjottuna tuomarina. Siitä sai esimakua kokoukseen lähettämäni pankinjohtaja. Minä häpeän kunnan ja tiekunnan puolesta, mitä edustajani sai kokea minun asiani käsittelyn valmistavassa kokouksessa. Läpihuutojuttu sitten aikanaan!!

- Mitä perkeleitä luulette olevanne? Kaikuu varastotalon lautakuntahuoneessa ja lapsuuskodin uimarannassa. 

Tässä minun tunnustetut virheeni, joita toiset suurentelevat tyhmyyttään, ahneuttaan ja muita kuolemansyntejä tehdessään. Primo Levi tuomitsi heidät keskitysleirillä, minä oranssitähti otsassa ja tatuointitunniste käsivarressa myötätunnosta kidutettuja kohtaan. Suomessa, suljetun yhteiskunnan säännöillä eikä se muuksi muutu.
- Kyllä ne ovat viisaita.
- Tyhmiä, ilkeitä, vallan sokaisemia. Ovat ottaneet oikeuden omiin käsiinsä.

Kellonsoittajan kirkkohistoriaa 1900 - 2011

Kellotapuli v. 1818

Valtion tunnen Suomi-neidoksi, jo ikäneidoksi. Mutta huhhuijaa vaalien jälkeen on tapahtuva siviilisäädyn vaihtuminen EU- rouvaksi tai madameksi. Perimätiedon mukaan olen sen aina tiennyt. Kirkolla on ollut monet kasvot minunkin lyhyen elämäni aikana. Se toteutuu valtiona valtiossa kuin Vatikaanissa. 

Notre Damen kellonsoittaja asui kellotapulissa ja ihmetteli maailman pahuutta ja omaa kohtaloaan. Se on kytköksissä politiikkaan. En ole tullut enkä mennyt, olen aina ollut. Se on minun mottoni uskonasioissa ja on hyvin henkilökohtainen.

Tuusniemen kirkko on minun lapsuuden kirkko. On siirtynyt suurempaan kokonaisuuteen hallinnollisesti, jotakin Järvi-Suomeen liittyvää. En käynyt rippikoulua Tuusniemellä ja siitä joku kyseli, kun ollaan samaa ikäluokkaa. Tuusniemen väestörekisteristä läksin maailmalle, palasin omaishoitajaksi. Sen jälkeen oli taas lähtö edessä. Kirkko on paikallaan samoin kellotapuli, jonka takana oli vankileirillä kidutetun setäni ns hautapaikka, jonne aikalaisten perimätiedon mukaan vietiin kukkia kesällä. Sitten se hautapaikka annettiin toiselle ja kukkien vieminen loppui. 

Valamo ja Lintula ovat luostareita Juojärven etelärannalla. Ovat elossa, vaikka luostari elämä ei houkuttelekaan tämän päivän ihmisiä vetäytymään yksinäisyyteen kilvoittelemaan. Kaikkein suurin kirkko meille on ollut Metsäkirkko, varsinkin isälleni paimenpoikana paimenessa. 6.2.2000 valta vaihtui vanhan kuninkaan odotettuun kuolemaan. Hänen viimeinen viestinsä oli lähteä paimentamaan Tuonelan karjaa.

- Jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin konttini naulastaan ja kiiruhdin karjateille.

- Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen, lauloi pieni tyttö virsikirjasta puhelimen välityksellä minun kertoessani pelosta lähteä täyttämään isälle annettua lupausta, minä tulen. Siitä päivästä puheet ovat muuttuneet sen mukaan, mistä päin tuulee.

Isäni oli piirityksen kohteena kirkonkylässä uskonkonsulttien kerätessä kuolleita sieluja. Vanha jehova ei tullut enää saarnaamaan, kun hän kysyi ensikerralla minut nähdessään:

- Olenko kuullut heistä, olen jehovantodistaja? Vastaukseni riitti hänelle, mutta nuoremmat opettivat omaishoitajaa.

- Japanissa kunnioitetaan vanhusta, että kaksin käsin hänelle ojennetaan tarvitsemansa.

- Minäkö en tuntenut neljättä käskyä ja vastasin. Vaikka seisoin käsillä ja tekisin akrobaattitemppuja, en olisi sen parempi omaishoitaja, jos hoidettavalta puuttuu vastaanottokyky. Eikä minulla ollut pätevyyttä hoitaa isän eikä omiakaan sotatraumoja, kun kukaan ei ymmärrä eikä halua ymmärtää. Tästä samasta on kyse politiikassa, kirkossa ja yhdistyksissä. Omalta kohdaltani ongelmat ovat ratkenneet itsekseen elämällä ja sen jälkeen elämällä eteenpäin yrittämättä liikoja asioiden ratkaisemiseksi.

Luulin jo yhteisymmärryksen löytyneen, mutta pikku peippojen pomo tarvitsee vielä miettimisaikaa, kuinka asioita olen hoitanut suvussa.

Se ratkaisee myös 70-vuotissyntymäpäivien vieton. Ei tule suvun tapaamista nyt eikä myöhemmin. Saksalainen seurakunta kutsuu Helsinkiin vuoden juhlijat.

Neljännen käskyn siunausta saan kokea joka päivä lasten ja lastenlasten elämässä. On minulla esikuvat kauppiaille myydyssä Joosefissa ja Notre Damen kellonsoittajassa luettelematta pyhimystiellä eteneviä esikuvia.

Kellonsoittajan kirkkohistoriaa vappuna 2011

PS. Blogger ei anna kirjoittaa kellonsoittajan kirkkohistoriaa, pitää ensiksi kirjoittaa PS. alkuun. Se on AK. alkukirjoitus ja sitten tulee varsinainen teksti. PS:n paikka oli tekstin lopussa. Työnmessu Helsingin Kallion kirkosta alkaa nauhoitettuna marraskuulta. Lähden torille kuuntelemaan vappupuheita, kun Lahti menetti edustajansa vaaleissa. Irtipoikki ollut pää saa jatkaa ainoana edustajana runomaratoonarin jaloilla SAK:n rahojen käyttäjänä. Häntä kannattaa tukea kuolemaa halveksien näin Tuhkimon näkökulmasta. Lobbarien aika on alkanut.


Tyttären valkolakki päässä lähdin torille varustuksena vapaaehtoistyöhön liittyvä riipus kaulassa. Istun penkille odottamaan perinteisen vappupuheen pitäjää. Vierellä istuja kyselee hänestä tarkemmin ja oikaisen hänen tietojaan, sillä tunnen puhujan yhtä hyvin kuin omat taskuni. Puheen sisällön kritiikki tulee vahvistetuksi.


- Puhua hän osaa, eikä minulla ole siihen mitään lisättävää tuntemattomalle vieressä istujalle. Valipettymys on nielty ja työtä jatketaan paikallisella tasolla. Valkolakki sai huomiota.
- Totta Mooses, olihan isäni sodassa puolustamassa isänmaata, uskontoa ja kotia vuoden 1941 heinäkuussa. Sain käydä koulua en valkolakin tähden, vaan oppiakseni lukemaan ja kirjoittamaan. Sekään ei ollut itsestään selvyys sodan jälkeisessä Suomessa. Kuinka ruohonjuuritaso saadaan hereille puolustamaan omaa olemassaoloaan? Rekkalasti espanjalaisia mansikoita oli myynnissä vapputorilla. Onhan sekin pieni ele mansikanviljelijälle, kun pankit ovat hätää kärsimässä. Kerroin oman version tulla nähdyksi vapputorilla 1970 -luvun naisvaltaisella työpaikalla. Seuraavana työpäivänä naisreppanat olivat lentäneet selälleen nähtyään minut valkolakissa. Kukaan ei puhunut minulle. Minusta oli tullut maire-maisteri. Ryhmä miehiä totesi yhteen ääneen.

- Sinustahan tuli herra!!!!!!! Nyt voin sanoa edunvalvojan näkemys ammattini perusteella; katuhuora. Rauhanruhtinaan vahvistaman lai mukaan olen ehdottoman yli-ikäinen ja ehdottoman luuseri ilman työhistoriaa. Näin puhuu toinen ääni maailmassa, jonne en ollut tervetullut jo ennen jytkyä enkä jytkyn jälkeen.

Päiväni ovat luetut naisena ja poliittisena mielipidevankina. Katumatta itse edes sitä että olen saanut elää. Ruotsalaiset kätilöt auttavat uusia ruotsalaisia vauvoja maailmaan. Suomi-neito synnyttää huostaanotettavia, ilman elämäneväitä syrjäytyviä nuoria ja itsetuhoisia vanhuksia. Siinäpä tulevaisuutta julman jumalan vaatimuksesta lumihiutaleiden leijaillessa ilmassa vappuna 2011. Tietoyhteiskunnassa ollaan jouduttu törmäyskurssille ilman väistämispakkoa. Nopeat syövät hitaat.

Kellotapuli  säästyi kirkonpalosta 1857.

On henkien taistelu tänään vappuna tietoyhteiskunnassa, jolla ei ole hallitusta jytkyn jälkeen. Kaupungin katolle viriteltiin mastonet, jota käytetään verkkokortilla. Käytävässä oli miehiä ja romppeita, kun olin tilannut taksin C -rapun eteen. Ehdin vain kysyä, mitä on tekeillä. 

- Laitetaan mastonet katolle.

- Kuinka käy Päijät-Vision kaapelimodemiyhteyden?

- Emme kilpaile yhteyksillä, kuului perääni hissin painuessa kohti katutasoa.