perjantai 4. maaliskuuta 2011

Yli heräävän kaupungin

Aurinko nousee selän takaa valaisten vastapäätä olevia kattoja ja upporikkaiden kattohuoneistoja. Illalla häikäisi ennen katoamistaan tiiliseinän taakse. Kesä Varistaipaleen kanavalla palaa mieleen. En ollut kanavavahtina. Sehän on ammattityötä. Olin keskenkasvuinen tytönhupakko kesäkoti- ja kauppa-apulaisena. Saimme mennä katsomaan, kun kanavalla jotakin tapahtui.

Kansallismaisema, Heinävesi, on vuorossa teeveessä. Kaikki mennyt on tapahtunut jossakin maisemassa. Nyt muistot heräävät ajasta sieltä sotakesän heinäkuusta lähtien. Juojärvi kuuluu näihin muistoihin erottamattomana osana. Vielä on tehtävää laskea Juojärven saaret yhdessä Aulin kanssa. Se on mahdollisuus, kun uhat ovat sulaneet olemattomiin.

Juojärvi laskee Varisveteen Varistaipaleen kanavassa neljän sulkuportin kautta. Sen kautta valuivat tukkilautat uitettuna sotakorvauksiksi hävitystä sodasta. Puunhankinta on kääntänyt suuntaa idästä länteen rekka-autojen kyydissä jonottamalla rajanylitystä. Jo silloin olimme tunnollisia kansalaisia maksamaan velkamme viimeiseen penniin. Lapsena muistanut murheita en, riemuja vain kohdata sain. Juojärvi kuuluu osana minun henkilöhistoriaan, vaikka järvivesi ei enää olekaan juomakelpoista. On tarvittu 70 vuotta kaiken pahan toteuttamiseen. Uutiset pitävät minut ajan tasalla eukalyptusviljelmien valtaamisesta takaisin viljelymaaksi. Naiset ovat hurjistuneet ja tulleet metsäkonsernin  uudispuuviljelmille. Onko tämä tarpeellista?

Hoitaja huutaa kovaa kuolevan tätini korvaan:
- Otan sokerikokeen. Katson vierestä huudon laajentamin silmin. Napsaus sormenpäähän eikä pisaraakaan tullut verta. Sitten siirrytään kyynärtaipeeseen tökkimään neulalla suonta ja hätääntynyt huuto herättää koko talon kuolleet.
- Martta, otan verikokeen. Pisaraakaan verta ei tule neulaan. Suurennetaan neulaa ja yritetään uudelleen.
- Martta, otan sokerikokeen. 
- Onko tuo tarpeellista? Kysyn tietämättömyyttäni sairaalan käytännöstä. 
- Kysytään lääkäriltä.

Poistuin sairaalasta valvottuani yön kuolevan tätini sängyn vieressä. Sen olin luvannut kuolemanpelon voittamiseksi.
-Kuolla yksin on kunniaton kuolema. Kun tiedän kuoleman olevan lähellä, "minä tulen". 

Aamuvuoro pyörähtää käyntiin ja joudun toteamaan turhat sokerikokeenottamiset kuolevasta. Mitkään nesteet eivät kiertäneet eivätkä olleet enää analysoitavissa. 
Luonnossa on menossa sama loppurutistus. Ottaa sieltä, mihinkä ei ole kylvänyt ja leikata sieltä, mihin ei ole siementä viskannut. Näin tekevät miehet, jotka ovat luoneet itsestään brändin "kovat miehet". Siksi minäkin olen täällä kaupungin katolla. kun sijoittajat tulivat rannalle rahastamaan, ei viljelemään eikä varjelemaan luomakuntaa. Tuntisinko syyllisyyttä ennen syntymääni tapahtuneisiin murhiin. Tuntisinko syyllisyyttä, että sijoittajat lähettävät laskuja osoitteeseeni saatesanoin, jotka ovat kaikkien tuusniemeläisten tiedossa.
- Maksa, perkele, laskusi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti